Glamorous

Mietin, että mitä voisin kertoa, ensimmäisestä ja ehkä viimeisestä kerrastani linnassa. Presidentinlinnassa. Jännittikö? No eeei. Kampaaja värjäsi vihdoin kärsineen kuontaloni ja kuollut latvusto sai kyytiä. Olin kaukaa viisas ja vaihdoin toimistolla vaatteet.

Tylsintä oli kenties se alun ihmissuma, mutta siinä sumassa kukaan ei huomannut sitä tosiseikkaa, ettei minulla ollut pikkukenkiä. Villeintä oli taas ehkäpä se, että sai keikutella lanteita mm. Metalliliiton puheenjohtajan ja muiden pappojen kanssa. Jännintä kenties oli pienen pieni (aivan pikkuruinen) puhuttelu, jonka antoi yksi turvamiehistä. Hauskinta oli tavata uusiakin ihmisiä, höpötellä niitä näitä siinä Urho Kamala Kepposen tuijotuksessa.

Moternit vessat olivat myös varsin hienot ja kuitenkin sopivat mukavasti kaikkeen muuhun. Kaikki salit vaikuttivat kyllä paljon pienemmiltä kuin odotin. Televisiossa kaikki näyttää suuremmalta.

Eipä sitten kai muuta.