Sotaveteraaniliitot
Sotiemme veteraaneja varten aikojen saatossa on perustettu erinnäisiä etujärjestöjä. Ja ihan hyvä niin. Minun Tane-pappani kävi vetskujen kuntoutuksissa ja matkoilla tuon tuosta. Tane-pappa osasi hoitaa hommat kotiin, niin sanoakseni. Tane-pappa oli vain noin 17-vuotias, kun alkoi ajamaan ruumiita rintamalta tai siis varmaankin rintamalta tulleilta junilta.
Sitten taas Jaakon Viljo-pappa taisi myöskin olla 17-vuotias, kun pääsi lähtemään rintamalle. Huonompi homma oli se, että heti Viljo jäi sotavangiksi. Neljäksi vuodeksi. Paljoa Viljo-pappa ei niistä ajoista sen jälkeen puhunut, vuosikymmeniin. Omat lapset kuuntelivat salaa rapuissa, mutta avoimesti niistä ajoista Viljo puhui vasta viimeisimpinä vuosinaan. Sekin jäi varmasti ihan pinnan raapaisuksi.
Viljo oli saanut joitain vuosia kaksi viikkoa kuntoutusta mm. Kaunialassa per vuosi. Kun Viljo vielä vuonna 2000 Kaunialassa pääsi käymään, oli porukka vähentynyt niin, että Viljoa lainaten: sai valita ihan oman pitkän pöydän ruokalassa. Samana vuonna kuin Viljo kuoli, hänelle myönnettiin peräti neljä viikkoa kuntoutusta.
Jo jonkin aikaa olen minäkin ihmetellyt sitä, että miten rahat realisoidaan, viimeisten elossa olevien veteraanien hyväksi. Olen ymmärtänyt, että omaisuutta on melko paljon. Ja minusta on kiusallista, ettei tuota varallisuutta ehkä aiota edes "tuhlata" jäljellä oleviin.
Minusta myös uusien jäsenten hankinta on vähän, miten sen muotoilisin... vaikeasti ymmärrettävää. Keitä nämä uudet jäsenet ovat? Lesket ja puolisot nyt vielä ymmärrän, mutta eikö heitä olisi voinut laskea mukaan jo aiemmin. Toisaalta kuten isäni sanoo: "Kohta mäkin pääsen jollekin vetskulistalle, kun ne tarvii jäseniä". Niimpä. Ja minä!
On eri asia, jos ja kun ihmiset vanhenevat ja he tarvitsevat kuntoutusta ja se, että on sotaveteraani. Siis Suomen sotien sotaveteraani. Vai siis onko meillä kohta uudenlaisia sotaveteraaneja, joille nämä yhdistykset voidaan "testamentata"?
Minusta on ryhdikästä, että RAY on jo vuosia sitten pyytänyt ko. liittoja tekemään alasajosuunnitelman. Ja että he toivovat, että varat käytettäisiin elossa olevien jäsenten (alkuperäisten) hyväksi.
Laittaisin tähän linkin juuri TV1:ltä loppuneen A-raportti ohjelman "Veteraanien perinnönjako" -sivuille, jos sellaisen löytäisin, mutten löydä. On A-Sitä ja on A-Tätä, muttei A-raporttia. Ohjelma oli hyvä ja pureutui juuri näihin kysymyksiin.
Toivottavasti vaalien allakin tahtoa riittäisi ja uskallusta. Minusta kyse on moraalista. Vetskujutut on vetskujuttuja, eivät yleisiä vanhusten kuntoutusjuttuja.
Tunnisteet: arvot, ihmettä ja kummaa, palavat hihat, tv
2 Comments:
Terveydenhuollon paikat ovat varmasti tervetulleita ja kuntoutuksen tarpeessa olijoita riittää. Eivätköhän ainakin tällaisten kuntoutuspaikkojen fasiliteetit kelpaa osaksi tavallista terveydenhoitojärjestelmää tai sitten yksityistä sektoria.
Varoista en sano mitään. Lopetettavien järjestöjen varojen purkamisesta on varmasti säädetty säännöissä ja en tiedä montaa järjestöä, jonka rahat olisivat jääneet hunningolle.
Jos ei muuta, niin on säätiö perustettu. Pienempien järjestöjen rahat juodaan.
Tulevaisuudessa, kun mummoja pappoja tulee ovista ja ikkunoista, kuntoutuspalveluitahan nimenomaan tullaan tarvitsemaan.
Jollekin valtion, kunnan tai kolmannensektorin taholle Kaunialat ja muut varmasti "siirtyvät".
Minäpä veikkaan, että säädetty on mitä on katsottu pakolliseksi ja jätetty säätämättä mitä on koettu kannattavammaksi. Businesta.
Papat voisivat vetääkin viimeiset kunnon perseet ja lopuilla rahoilla kunnon kuoppajaiset.
Lähetä kommentti
<< Home