Takautumia
Tämä menee jo ihan täysin sisäpiirinjutuksi. Mutta jokainen on kohdannut tai tuleva kohtamaan jotain kautta hahmon, henkilön, joka muistuttaa mummoani. Tämä ei ole vittuilua, ei rienausta tai mitään lähellekään edes totuutta...
Voinen vain toivoa (kera muutaman muun), ettei tästä tule millään tapaa omaa arkitodellisuutta.
(Tämä suoruus on siis vain osa sitä eheytymisprosessia, mitä ihminen näin kolmenkymmenen vuoden korvilla jo alkaa tekemään. Ja kuten Jonnallakin, vain sitä, että olen niiiin aito ihminen.)
Tunnisteet: Memory Lane, suku
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home