Kuka on kukin

No tulihan sitä piipahdettua Lahdessakin juhannusviikonloppuna. Jaakko sai kummitädiltään Piissaarelaiset Koivistolla -kirjan. Heidän sukunsa on Koivistolta ja Ritva-kummi oli toimittanut oman sukuoksansa tiedot kirjan toimittaneelle Unto Erlamolle ja ostanut sitten 10 kappaletta kyseistä kirjaa mm. kummipojalleen.

Kyseinen tuotos on sitä luokkaa, että se saa epäilemään tulevien polvien tiedon tarkkuutta eikä sitä itsekään voi pitää minään tiedonlähteenä. Jos nyt klikkaat kuvaa ja silmäilyn lisäksi luet ajatuksen kanssa mm. sivun Siirien tiedot, niin saatat huomata jotain. Pisteiden, välien ja vaikkapa äidinkielellisen käytön lisäksi aivan faktoihin perustuvaa epälogisuutta ja virheitä.

Ymmärrän täysin miksi Ritva-kummi on vanhana kielten opettajana ja sensorina raivoissaan. Ritvan lähettämät tiedot on sörkitty. Ensisilmäyksellä huomasin toki taiton yleisen kökköyden, mutta mitäpä Wordilla nyt aikaan saisikaan, mutta kunnollinen tarkastelu... Itkeäkö vaiko nauraa? Pöyristyttävää joka tapauksessa.

Päivämäärien kirjoitusasut ja rivinvaihdot ovat aivan kamalia ja otsikoiden sijainti rivin viimeisenä... Voi pojat. Selkeästi paistaa se, ettei kukaan ole saanut oikolukea aineistoa. Synnyin- ja kuolinpaikat eivät pidä paikkansa niin monen kohdalla ettei voi olettaa kuin ettei kenenkään ole oikein tai tietoihin ei voi luottaa.

Suomenkieli on tökeröä ellei aivan täysin virheellistä. Kunnollisia lauseita ei oikein edes ole. Eikä ihmisten elämää kuvaavia lauseita voi pitää oikeina (niitäkään) koska niin monen kohdalla on virheitä tai kerrottu vähän mitä sattuu. Ihmisistä syntyy vääriä mielikuvia.

Jaakko ja Jaakon veli ovat molemmat avioituneet (kirjan mukaan) avoliittoon, joka on tyystin jäänyt minultakin huomaamatta. Miksei mulle ole kerrottu?! Missä mun pileet ja "suuri päivä"?! Ukkeli on kyllä ihan sekoillut.

Kirjasta puuttu aakkosellinen hakemisto tai ylipäätään järkevä sisällysluettelo. Kirjaa ei ole tehty lukijalle, koska pitää tietää missä tiedot ovat ja tietää ovatko ne oikein, muuten kirjasta ei hevin mitään löydä. Ja jos löytää siihen ei pidä kyllä luottaa.

No eipä ole minun sukuni. Äidin omistamasta Virmailan suvun kirjasta löytyy kyllä kaikki ja nopeasti. Tosin pappani taisi itse hitusen sensuroida mitä tietoja kirjan toimittaneille toimitti. Ja se on periaattisella tasolla väärin. Koska juuri näin historiantiedot vääristyvät. Vaikka kyse olisi ihan mattimeikäläisistä. Tulevista polvista ei koskaan voi tietää, jos ovat vaikka maailmanhistoriallisesti merkittäviäkin.

Ja isäni puolelta me (kröhöm) Räisälän Koprat Humalaisen talosta olemme Harri Kekin tiedostoissa ilmeisen loistavasti järjestyksessä. Sukukirjaa ei taida kylläkään olla... Mutta jos tulisi, niin se ei saisi kyllä olla kuin Piissaaarelaiset Koivistolla.