Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

perjantaina, helmikuuta 02, 2007

Yhden miehen demokratia

Sitä on kenties kuitenkin tavattu kutsua diktatuuriksi. Toisaalta minä pidän diktatuurista. Tosin se on kerrassaan haastavaa. Minusta saattaisi tulla hyvä diktaattori, ainakin hetkiseksi. Luultavasti jokaiselta karkaisi mopo ja visiotkin sumentuisivat, mikäli pääsisimme yksin valtaan.

Valta turmelee... Niin sanotaan, niin sanotaan. Harvasta kun on oikeasti edes hyväksi johtajaksi vaikka mille tahansa työpaikalle, niin uskoisin että vielä harvemmasta on suurien joukkojen ja paljon valtaa käyttävien johtajaksi.

Pienen ihmisen pelko tai pelon sekainen kunnioitus on myös minusta kovin ihmeellistä. Sillä se on vaarallista. Sokea ja liian paljon ymmärtävä nöyristely loppujen lopuksi avittaa laivaa suuntaamaan kohti karikkoa.

Kuulin muutamaltakin suunnalta suorastaan pöyristyttäviä kertomuksia mm. yhden ihmisen neurooseista ja siitä miten se pääseekin vaikuttamaan niin moneen, niin laajalti. Minua alkoi konkreettisesti huimaamaan päästä ja heikotuskohtaus oli jo lähellä. Onneksi tajusin keskittyä taas hengitykseen.

Yhteisöllisyys, yhteiskunnallisuus, demokratia... Jännä miten monin tavoin niitäkin voi lähestyä. Tai ainakin väittää lähestyvänsä. Mutta kun se ei oikeasti riitä, että pukeutuu vaikkapa IFK:n paitaan. Ei se tee sinusta todellista IFK-fania. Loppujen lopuksi kuka vain voi sonnustautua IFK:N paitaan ja me tyhmät heti pidämme ihmistä IFK:n kannattajana. Kenties yhtään kuuntelematta tai kysymättä, kyseenalaistamatta onko todella näin.

Ihmistä on vain niin helppo jymäyttää. Ja yleensä kun siihen joku vähän röyhkeämpi kaveri lähtee, niin heikommat myöntyvät, taipuvat täysin vailla vastusta.Siitä minä en oikein pidä. Usein nimittäin nämä heikommat käyvät aggressiivisiksi niitä kohtaan, jotka kyseenalaistavat tai eivät kertakaikkiaan voi yhtä kevyin perustein taipua.

Joukkokuri. Se on varsin yleistä. Mutta se mistä vähemmän puhutaan tämän tiimoilta on se, että sitä käytetään koulu- ja työyhteisöissä paljon. Öykkäri saa öykkäröidä ja siihen ei hevin puututa. Vaikka meillä olisi lait, jotka sitä edellyttäisivät. Ja mitä korkeammilla tahoilla tällaista tapahtuu, sitä huolestuttavampaa se minusta on. Sillä silloin se on jo päässyt rävähtämään reisille. Rappiotila.

Tunnisteet: , ,