Toimituksen tiedote

Koska mikään ei ole enää kuin ennen Säädöt sekaisin -blogi laitetaan jäihin ja kaikki höpinä siirretään Terveisiä perheestä -blogiin. Kun kaikki ajatukset/mietteet/pohdinnat/ja muut pään sisäiset sähkötoiminnat tuntuvat pyörivän tällä uudella aluevaltauksella.

Ja toisaalta Terveisiä perheestä -blogin aiheet tulevat saamaan vähän …vaihtelua ja laajemmassa skaalassa höpinää sisäänsä.

Pystyyn kuolleet

Puut Nelostien varrella ovat surullinen näky. Siis etenkin ne, jotka on istutettu uuden pikaradan ja tien väliin. Liian moni on lävähtänyt vinoon, liian moni jo ruskea. Surullista. Tuhlausta, mitä tuhlausta.

Voisin kuvitella, ettei nekään istutukset ole olleet siitä halvimmasta päästä. Se, että jo nyt (siis tarkemmin viime viikonloppuna) kuivuneita puita oli leikattu poikki ja niputettu kasoihin, itseasiassa kertoo paljon. Meistä, moterneista ihmisitä. Mikä siinä on ettemme osaa istuttaa enää edes puuta, joka kalliilla valuutalla on jossain taimitarhassa kasvatettu. Ja näin ovat nekin kestäneet "käytössä"…mitä reilun vuoden, max kaksi. Voi hyvä luoja!

Hyvä on. Viime kesä oli kuuma ja kuiva. Mutta ei se varsinaisesti selitä sitä, miksi puut ovat ykskaks sikinsokin. Mietin paluumatkalla, että "eihän tästä vi**u saaa***a tule mitään, kun kertakäyttöistä on jo 'iki'vihreät havupuutkin".

Helsingille apulaista

No niimpä niin! Heti kun joku vanha piru asettuu ehdolle kaikki kaukkoaa. Ei se semmoinen peli vetele! Missä on keskustelu ja valinnanmahdollisuus?! Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ei sitten haluakaan enää: Forssan valtuuston varapuheenjohtaja Minna Lintonen, Lohjan kaupunginjohtaja Elina Lehto, Helsingin kaupunginhallituksen jäsen Sirkka-Liisa Vehviläinen, Turun apulaiskaupunginjohtaja Tero Hirvilammi eikä Lohjan sivistysjohtaja Simo Juva.

Onneksi pelissä mukana ovat vielä hallintojohtaja Eila Ratasvuori, apulaiskaupunginjohtaja Aulis Pitkälä sekä omat suosikkini pääjohtaja Kirsi Lindroos ja entinen kansanedustaja Arja Alho.

Haatainen on varmasti tuttu ja etenkin turvallinen. Kaikki tietää mitä Haatainen tekisi ja ajattelee. Haatainen ei ainakaan yllätä. Mutta hei. Nyt ollaan jo puhuttu Metropoli-Helsingistä sen verran reteästi jopa Raakel Hiltusen toimesta, ettei Haatainen nyt kyllä siihen enää istu. Ei ainakaan allekirjoittaneen Helsinki-visioon.

Nou, nou.

Muutenkin demarien tulevaisuudenvisioon pitäisi jo tässäkin asiassa saada vähän sitä tulevaisuutta ja visiota. Missä on Helsingin piirin visio, mikä on sen missio? Millaista Helsinkiä me haluamme ja mihin me pyrimme? Ketä laitamme asioita edistämään? Get real, tämä yksimielisyys on vain sitä mitä aina on totuttu tekemään, pelaamaan niin varman päälle ettei vesi edes seisovassa virrassa värähdä.

Itse omalla mutullani ja riskinottokyvylläni pelaisin Kirsi Lindroosin puolesta. En usko että pätevyydestä olisi kyse. Nyt vain on vähän sama juttu kuin suomalaisilla on ulkomaalaisten kanssa: itselle hieman vieras ja tuntematon pelottaa.

Kyllä se nyt on vaan niin, ettei tällaisiä asioita näin saisi vaan "yksimielisesti" päättää, ilman aikuisten oikeaa keskustelua. Helsinki on Helsinki, mun oma Stadini ja toivoisin piiiiik-ka-sen enemmän meininkiä ja otetta kaupungin asioiden kuten apulaiskaupunginjohtajan valinnassa…

Saarivaltakunnasta,
Missä Luuraa Metro Laajasaloon

Metro Go Go!

Tahtoo metron Laajasaloon! Olen aina ollut vaatimaton enkä lapsenakaan kitissyt kaupassa karkkia. Mutta jokaisen elämässä koittaa aika kun on oltava itselleen ja ympäristölleen rehellisen itsekäs ja aidosti tunnustaa mitä tahtoo. Ja minä tahdon metroaseman Laajasaloon.

Ihan esimerkiksi alle kymmeneen vuoteen. Sillä hei, kom oon! Olisihan siinä järkeä ja hankkeesta hyötyisi muutkin kuin Eräs Rouvasihminen. Ja sen Miäs ja sen Lapsi ja sen Koira...

Sikälikin metro Laajasaloon ja Santahaminaan (ilman, että Sandista muutettaisiin miksikään, tonttimaata löytyy muualtakin. Piste!), että Helsinkiä voisi taas pikkasen perustellummin kutsua metropoliksi (vaikkei voisikaan) ja Helsingin metroon liittää loppuun sana 'verkko'.


Kun katselin aamun Hesaria, näin jo meidän kokoonpanon hujauksessa Laajasalosta Tölikässä! Alkoi oikein kihelmöittää! Mikä mahdollisuus! Mikä tulevaisuudenkuva! Toivo elää. Toivo siitä, ettei tämä hanke veisi yli 20 vuotta... Mutta pelko on takamuksessa, että kuitenkin vie.

EI! Minä tahdon uskoa mahdollisuuteen!

Päivän aforismi:

Organisaatio

Organisaatio on kuin puu, jossa kiikkuu paljon apinoita.
Joka oksalla - eri korkeuksilla - kiipeämässä ylöspäin.
Huipulle päässeet apinat katsovat alaspäin ja näkevät puun täynnä hymyileviä naamoja.
Alhaalla olevat apinat tähyävät ylöspäin ja näkevät pelkkiä perseenreikiä.

Kierrätystä

Sipa-mummo sanoo aina (ihan aina ja moneen kertaan) , kun joku on tekemässä lähtöä: "Kaikkea hyvää, kaikkea hyvää ja paljon enkeleitä". Tuo enkeli-osuus on tullut vasta ihan tässä vuosi sitten kuvioihin.

Aina Markku-serkun kanssa vaihdellaan mummon hyviä juttuja, koska niitä on PAL-JON ja se on jotenkin helpottavaa voida jakaa niitä jonkun vertaisryhmäläisen kanssa. Sillä Sipa… Sipa on joskus, joillekin ja jotenkin erihäijy ja jutut voivat olla… jännittäviä. Etenkin lapsuudessamme ne olivat.

Sipan tämä uusi, pehmeämpi ja mm. yyberystävällinen puoli on vasta näin vanhemmalla iällä päässyt esiin. Pienemmät, anteeksi nuoremmat serkkuni ja mm. Jaakko eivät ole oikein koskaan niin sanotusti oikeaa Sipaa tavanneetkaan.

Joka tapauksessa. Aloimme puoliksi leikillään ja ihan vaan vitsinä toivottamaan toisillemme Markun kanssa "kaikkea hyvää :|" ja minä lisäsin loppuun enkeli-osuudenkin. Markku EI kos-kaan vastaa enkeli-osuudella. Muttei vastannut Joonas-serkkukaan, vaan Markun tavoin sanoi: "Sitä samaa!". No, kuten Sipa en minäkään osaa lopettaa… ;)

Kuva: täältä

Ei lausuta kuten kirjoitetaan

Minusta on hauskaa jos ja kun jotkut puhuvat heavystä, eli heavystä (lausutaan kuten kirjoitetaan, aivan kuin suomalaisena kuuluisikin sana ilmaista ääneen). Minusta on myös ihan asiallista tietää miten jotkut vähemmän tiedetyt asiat, sanat tai nimet tulisi/kuuluisi lausua.

Vaikkapa kuten kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin. Joka kuulemma oli laittanut tiedoteen siitä miten hänen nimensä tulisi lausua. Minusta on ihan hyvä, että asiat mm. lausutaan kuten ne tulee lausua, siis oikein. Mutta kieltämättä tapauksessa on jotain tuttua.

Siitä tulee lämminhenkisesti mieleen Hyacinth Bucket (lausutaan Bouquet, eli Bukkeeee). Siispä meidän perheessä (mafiamaisen laajana käsitteenä), jossa vain kaikista... kaikkia merkille pantavimpia kutsutaan "hellyyttävillä" lempinimillä (kuten Kallion Taskukrapu, Mykkä-Antzu, Ossi Sohvalta, Vittu-Jonna, Demari-Noora, Tohtorin Tytär, Leipuri-Anna, Naurava Buddha, Stasi jne.), Stefan on täst'lähin Stefan Bouquet.

Edit: Niin siis Ossihan on Päivää-Ossi eikä Ossi Sohvalta, mutta sohva liittyy tähän nimeen olennaisesti. Sitten on tietenkin siis Neiti Nysä, ent. Vaisu-Jaakko (nykyinen Jaakko tai Jaska), rouva Reuters, Kiskanmies, Nutturapää, Klonkku… Ja siis minäkin olen (tai olen ollut) Lilli-Puttinen, Puttinen, Tipsu Maitosuu, Stipe, Handu… Ja isäni sekä setäni ovat nykyään myös Hansu ja Ripsa.

Kuvat: täältä ja täältä

Vero – ihan totta

Työ. Suomessa työtä verotetaan. Se on fakta. Paljon, jos tavalliselta ihmiseltä kysytään. Verotetusta ansiosta maksetaan sitten kaikki kulut ja usein vielä joistain asioista lisää veroa, alvin muodossa. Se on systeemi ja kuten moni useinkin sanoo: Systeemi on mätä.

Syytön minä siihen olen. Kait. Ei voi tietää. Voi vain toivoa.

Utiopia painajaisesta

Eilen myöhään YLE Teemalta tuli ohjelma DDR:stä. Katselimme sitä Tyypin kanssa tovin, mutta uneliaisuutemme esti meitä katsomasta dokumenttia loppuun… Dokumenttia, josta ei löydy YLE Teeman sivuilta mtään, pöh.

No yöllä näin painajaista, että elin DDR:ssä enkä päässyt pois. Kukaan ei päässyt. Pelotti, oli ns. paska fiilis. Oli mukava herätä. Hollolasta, Suomesta, nykyhetkeen.

Eräät muistavat aina sanoa: "Ja niin ja niin moni suomailaninen ihaili DDR:ää, Se ja Sekin". Niin eilen illallakin, kun dokkari alkoi.

Ilmastonmuutoskeskustelua

"Inhottavaa syyllistämistä"

Niin. No. Onko se aiheetonta syyllistämistä, voisi kysyä ja ihan jopa miettiä. Saako sanoa ääneen, että lentäminen on epärakentavaa ilmaston kannalta, vaikka loma Taikussa onkin "ihana asia"? Voidaanko vaatia ihmisiä miettimään esimerkiksi uudelleen sitä miten ja missä lomansa viettävät?

Voidaanko itseään mm. älykkäinä, sivistyneinä ja länsimaalaisen ajattelun kirkkaimpina tähtinä itseään pitäviä ihmisiä, kansa- ja yhteiskuntia arvioimaan uudelleen omia valintojaan, tekojaan ja arvojaan?

Eilisen Ajankohtaisenkakkosen jälkeen ja summa summarumin tehtyäni, ilmeisesti ei. Valtiovalta ei saisi puuttua, antaa keppiä ja porkkanoidenkin pitäisi olla niin isoja ettei Nalle-Puhin ystävä Kanikaan saisi niitä omasta pesäkolonsa ovesta sisään.

Kaiken pitäisi olla NYT ja HETI helppoa ja vaivatonta. Hybridiauton hankinta, ekoloogisemman talonrakentaminen ja kaikki. IHAN KAIKKI. Ilman vääntöä ja taistelua. Aivan kuin rakennusliikkeet itsenäisesti ja vailla mitään painostusta heittäisivät vanhat systeemit ja tapansa romukoppaan ja aloittaisivat ekoloogisemmalta pöydältä. Kun eristeiden laittaminenkin tuntuu olevan vielä nykypäivänäkin tuskallisen vaikeaa…

Ja mitä sen porkkanan pitäisi olla? Rahaa? Vaiko siis millaista Hyötyä? Voidaanko hyödyksi laskea, että Saimaannorpat voisivat säilyä, ettei meidän tarvitsisi joku kaunis päivä säännöstellä juomavettä tai että nimenomaan juomavesi maksaisi? Onko puhtaalla ilmalla ja Suomen luonnolla hintaa? Paljonko se on sitten per suomalainen?!? Se hinta, joka lämmittäisi meitä ja voisi motivoida meitä esimerkiksi vain lajittelemaan jätteemme?

Ja "mitä väliiii" Itämerellä ja sen suojelulla, kun Venäjä rakentaa sen rannalle pari satamaa? Pitäisikö meidän vieläkin vahvemmin osallistua Pietarin seudun ympäristöhankkeisiin? Tai vaikka ihan vain oman maanviljelyn tuottamiin vesistöhaittoihin?! En tiedä. Eh-kä-pä.

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen saksalaiset kehittivät kierrätystään niin, että ovat siinä edelleen hyviä. Sota on paha, mutta jotain hyötyä pulasta on. Ihminen on pakotettu luovuuteen, josta se itse myös hyötyy. Kun vaihtoehtoja ei ole. Kun niitä on, niin ihminen veltostuu. Nähtävästi. Kuten meille on jo päässyt käymään.

Jotkut sanovat aivan siis muuhun kuin kierrätykseen liittyen, että olemme eläneet liian kauan rauhanaikaa. Olemme ameeboja, jotka valittavat kaikesta, vätyksiä jotka eivät saa mitään aikaan, rappiolla kun iltapäivälehtien suurimmat uutiset ovat… no mitä ovat. Mutta emme kai me todella tarvitse sotaa, että arvomme fokusoituisivat?