Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

lauantaina, joulukuuta 30, 2006

Onnea faija!

Tänään on isän/faijan/iskän syntymäpäivä, 53. sellainen. Puu-Pasilan kasvatti, tuo 60-luvun Tarzanrumpujen taitaja, poika Helsingistä jota Lappeenrannan sukulaiseno kierrätti eräänkin kesän ympäriinsä Lappeenrantaa, kun poika osasi kirota ja polttaa tupakkia, on tullut miehen ikään.

Tänään Hannulle tehdään herkkuateria, jollaisesta Pikku-Hannu saattoi vain unelmoida. Alkuruuaksi meetvurstileipiä, pääruuaksi Salvenpannun kaltainen annos (naudanpihvi, paistettujaperunoita, paistetulla kananmunalla ja kahdella-kolmella höyrystetyllä nakilla) ja jälkiruuaksi plättyjä hillolla ja juomaksi tietenkin maitoa.

Äiti antoi (kuten piti ainakin) Hannulle kaksi leffalippua ja meiltä tulee Hupsis DVD:t. Leffaankaan Pikkusklodde-Hannu ei ihan aina päässyt, ainakaan siis virallisella lipulla. Nykyään kun valvonta on elokuvateattereissakin kiristynyt, on parempi olla se lippu. Ja Hupsis-videot nyt ovat vain kannustamassa mm. tulevien kirjahyllyjen kantamiseen raput ylös.

Tunnisteet:

perjantaina, joulukuuta 29, 2006

Vladimir

...a.k.a. Vladis on Moskovasta ja Pietarin kautta saapui Repinillä Helsinkiin viime kesänä. Kaikista Valdimir on hirvittävän hieno otus, lujaa tekoa ja karismaattinen hahmo, vaikka onkin ketuksi melko pieni. Jopa niin hieno, ettei Maire saisi kohdella kuten huolii Vladimiriä.

Vladimirin etutassut ovat kuin rautaa, mutta sen nyt uskookin, sillä onhan Vladimir kontaktilajien mestari. Sen lisäksi että on yksi kettu, ovela kuin mikäkin juonittelija. Mairesta Vladis on välillä niin piestävä jotta, mutta nyt on taas mennyt pitempi aika ettei Vladimiriä ole höykytetty sitten juurikaan.

Vladiksen häntä ja toinen etukainalo pitäisi operoida. Ehkäpä jo tänään, uudenvuoden kunniaksi Vladis saa vähän Anastaciaa ja on pian kuin uusi kettu.

Tunnisteet: ,

Reklamaatio

Vuonna 2005 ostin veronpalautuksilla Sellon Partioaitasta itselleni kengät, vuosikymmeneksi. Siis ajattelin, että nämä kengät kestää. Että näillä kengillä mennään Lenin puistossa talvesta talveen eikä tunnu missään. Ja onhan Alppiharju vähän niinkuin syvintä Kanadan erämaata, rajua seutua missä voi kohdata vaikka örisevän... jääkarhun tai humalaisen... eskimon.

No kun vuosi taittui 2006:ksi alkoi näyttämään jo siltä, ettei näillä kengillä paljoa tarvottaisi läpi Sturenkadun suojatien, saati Lenin puiston solisevan puron.

Partioaitta sanoi ensin, että "me lähetämme ne maahantuojalle", mutta sitten "emme me lähetäkään, jos ei ole kuittia", oli jo kuitenkin elokuu 2006... No päätin, että saaristossa on aivan sama miltä uudehkot erämaabuutsini näyttävät ja paikkaan ne jollaintapaa kasaan. Mutta kun oli kulunut tasan vuosi kenkien hankinnasta, niin kuvastakin lisää olivat poponi hapraantuneet käsiin ja hajoamassa avaruuspölyksi. Minun Kanada Bootsini.

Siis neuvoni on, että jos haluaa kunnon popot, arktisiin oloihin, ne pitänee tilata kirkiisialaislta heimosuutareilta. Ja toisekseen olisivat paljon hienommatkin.

Tunnisteet:

Ben Z.

Z niin kuin Zorro. Benin Maire sai muistaakseni kolmivuotislahjaksi , mutta joka tapauksessa Simolta.

Ben on pieni ja Ben vinkuu, kun Beniä vinguttaa. Mairesta Ben on ihan ookoo, ei niin kamala, että se pitäisi tuhota muttei ihan kuumintahottiakaan että Ben olisi useinkaan mukana äksöneissä. Kuitenkin Maire tietää Beninkin nimeltä, että ei Ben ihan noupadi ole.

Ehkä Mairen väliinpitämättömyys johtuu siitä, että Ben on niin pieni, kuten vauvahauvat ja etenkään oman kuusikon (pentue Gardenin) jälkeen Maire ei höykyttäisi pentukoiria, itseään pienempiä. Tai sitten vain siitä, ettei Beniä oikein jaksa höykyttää, kun se on niin tiivis. Tiedä häntä...

Ben majailee Mairen leirissä ja voidaan sanoa, että Benillä on siellä pieni talli. Yksi muovilehmä, Hello Kitty, Kia Kaniin ja Pinkki Pupu.

Tunnisteet: ,

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006

Olipa kerran vapaatahto

Ja sen pituinen se. Näin se menisi, lyhykäisyydessään. Tämä tarina. Jos siihen haluaa vähän lihaa luitten ympärille, niin se menee jotakuinkin näin.

Kun ihmiset sopivat aikojen aamun sarastuksessa tietylle päivälle Tapaninpäiväntanssit (siis mahdollista hetkutusta baaritiloissa) ja päätyvät ensin saunomaan sekä jutustelemaan mukavia, siinä sivussa nukuttamaan/tainnuttamaan erästä innokasta seuramiestä (10kk) ennen kuin päätyvät yhden keskikokoisen kaupungin jo vanhentuneeseen in-ja-pop-ravintolaan, niin... Kaikki on vielä hauskaa ja mukavaa.

Kaikenhan voi tehdä joko helposti tai vaikeasti. Joskus asiat voi ihan valintoja tekemällä ns. ryssiä ja omilla valinnoilla ottaa se iso kaivuri sieltä kaivamaan sitä kuoppaa, omien jalkojen juureen. Niin voi siis myös tehdä. En suosittele.

Ei ole fiksua ensinnäkään (A) antaa ymmärtää, ettei lähdekään sillä puoli yhden kyydillä takaisin (isänsä ja äitinsä) kotiin, koska "tässä nyt vaan kävi näin...". Höpöhöpö. Sanomaa pitää tarkkailla, ettei käytä terminologiaa "tulen sitten" tai "olen vähän pidempään". Nämä ovat sellaisia, joita peilataan yleiseen aikakäsitykseen ja tavattuihin aukioloihin. Poikkavuuksia ei oteta etukäteen huomioon.

Toisekseen (B) on sangen typerää vetää ilta, yö ja aamu pitkäksi. Erityisen typerää ja itsetuhoisaa siitä tekee, jos ja kun jättää ilmoittamatta uusista käänteistä. Kännykkäaikana se on erityisen meganomaalisen, grandespektaakkelouksen urpoa. Jonkinlaisena atk-asiantuntijana pidetyn on vielä yyyyber-major-OMG-miten-dorka-ihminen-voi-olla-typerämpää sanoa, että syy oli akussa. Tai, vielä parempaa, ettei siis vaan voinut soittaa. Kun se akku oli lopussa. Siis jos paikalla on ollut ainakin kaksi, joilla myös on kännykät ja vielä virtaa...

Kolmanneksi (C) näissä kuvioissa kavereiden yliasiallisella, kröhöööm, äänellä vaakuttelut ettei siis "todellakaan ole mitään tietoa" tai "mä siis puhuin sen kanssa viimeksi puoli neljä" tai "nyt mä en kyllä muista" ovat vain kovin... perseestä. Kaikki tietävät missä sylttytehdas sijaitsee.

Neljänneksi (D), kun kello tulee jo aamukymmenen on suorastaa vedä-itse-itsesi-jojoon antaa ymmärtää, että on saunalla nukkumassa, siis että olisi ollut siellä jo kotvan. Kun saattaa olla jopa suorastaan todennäköistä, että siellä ollaan käyty (ihan vaan varuiksi) katsomassa, josko se huithapeli olisi mennyt sinne haisevana ja örisevänä nukkumaan. Juuri puolituntia aikaisemmin, eikä huithapelia ole siellä tavattu.

Viidekkesi (E) kaiken voi tehdä itselleen ja mm. lomalleen, tulevan uudenvuoden piletykselleen sekä koko ensi vuotta ajatellen pohjaan poltetun ja torpeetoidun väittämällä, että ei vaan tullut ajatelleeksi.

Silloin vapaatahto otetaan pois ja siinä samalla menee valinnanvapaus. Kerran niitä ei kykene käyttämään, niitä ei voida suoda. Ja niiden takaisin saanti on PALJON tuskallisempaa kuin... En edes keksi mikä.

Tunnisteet: ,

lauantaina, joulukuuta 23, 2006

Se yllättää kuin ensilumi

Joulu. Täällä taas. Ihan kuten viimekin vuonna ja ihan kuten ensi vuonnakin. Onneksi kaikki paketit on paketoitu, muuta ei olekaan tehty. En kannata joulusiivousta. Siivota voi ihan aina.

Huomenna bliniaamiainen Vantzujoen rannalla ja joulupuuro Hollolandiassa. Mairekin pääsee joulusaunaan huomenna, oikein puusaunaan. Me käväisemme vielä sähkösaunassa ennen Jonnan synttäreitä.

Eilen tapasimme jo pukin. Kyllä. Pukki on jo etelässä. JP kulkee huonosta lumitilanteesta riippumatta porolla. Senkin kuulimme. Se onnistuu, koska poroilla on jalat. Tämänkin kuulimme eilen. Noora oppi siis jotain uutta ja täytti vuosia, Maiju pääsi joulupukkifobiastaan ja pikku-Eva sai ensimmäisen traumaattisen karmaisevan JP-kokemuksensa.

Eli maailma makaa melkoailla mallillaan tästäkin eteenpäin. Jotkut ovat jo avanneet B-rapussa joululahjoja, mikä on skandaal! JP:hän jakaa niitä vasta huomenna! JOku tonttu taas sotkenut toimitukset...

Tonttuisia päiviä!

Tunnisteet:

perjantaina, joulukuuta 22, 2006

Merkittävät Henkilöt

Niitä on niiin moneksi. Kuten tämä Carl J. Danhammer, mies savosta vai mistälie. Minäkin olen nyt nähnyt Carlin livenä. Meinasi mennä "kalasoppa" ohi suun, kun Baakariin pörhälsi sisään ...käsiä heiluttava Älämölö. Tietty, kun siellä oli se joku mies valmiiksi, joka puuhaa 7 päivää lehteä.

Ja tietty isäni tuntee Danhammerinkin. Onneksi isä tuntee paljon muitakin, tosi laajalla skaalalla. Ja on-nek-si isäni viettää paljon enemmän aikaa oikeasti Merkittävien Henkilöiden seurassa. Jopa sellaisten kuin Kalervo Komppa, Unohdettu Merkittävä Henkilö.

Jos joku ei tunnista Kalervon ääntä, niin sitten on syntynyt 80-luvun jälkeen tai on tynnyrissä kasvanut. Kun näitäkin kahta isän tuttavaa miettii (vertaileekin), niin sitä vain tulee ajatelleeksi, että toiset ovat herrasmiehiä ja toiset vain eivät ole.

Kuva: täältä, suosittelen sitä videota.

Tunnisteet: , ,

Tuula Haatainen

Tai pikemminkin Tuulahaatainen pitää majaa Vantaanjoen varrella. Mairen "parlamentti" on vähän kuin EU. Osa on nykyisin saaristossa ja osa Vantaanjoen varrella. Tosin etäpisteitä on (kuten EU:llakin) mm. Taka-Töölössä (kulttuuri) ja Hollolassa (maa- ja kehyskunta asiat).

Tälläerää Tuulahaatainen on Vantaanjoen edustajista suurimmassa huudossa. Toni Halme on siis poissa pelistä, Timo Soinia ei ole vielä(käään) operoitu, Ponista on kaunis muisto vain ja Ilkkataipalekin on jättänyt maallisen maailman. Joten Tuulahaataista viedään kuin pässiä narussa.

Tunnisteet: ,

mies, nainen, urheilija

Miksi valitaan Vuoden urheilija ja sitten vuoden naisurheilija sekä vammaisurheilija? Tätä nimenomaista jakoa voidaan selitellä niin tai näin, mutta minä vaan kysyn, että MIKSI. Miksei valita vuoden miesurheilijaa ja vuoden naisurheilijaa? Minusta se kertoo Jotain Meistä (ihmisinä, kansana, yhteiskuntana), että puhumme urheilijasta ja sitten naisurheilijasta ja vammaisurheilijasta.

Millaisia ihmisiä me oikein olemme, että näinkin toisaalta irrelevantissa asiassa meillä ei ole mitään ryhtiä? Arvostuksemme toisia ihmisiä kohtaan on mitä on ja voimme selitellä, että "koska vuodesta 1947 seli seli seli...", niin mikään ei olisi muuttunut sitten viime vuosisadan TAI että minkään olisi pitänyt muuttua. Sodasta on jo tarpeeksi aikaa.

Minä en ole penkkiurheilija tai minkään sortin urheilija. Eikä tälläinen tee urheilun imagolle minun kohdalla ainakaan mitään hyvää. Minä näen ja koen, että urheilusuoristus on urheilusuoritus, tekipä sen mies, nainen tai vammainen.

Toisekseen miten eri lajien kesken voidaan sitten myöskään valita yhtä henkilöä Vuoden Urheilijaksi? Jos kerran naiset versus miehet, vammattomat eivätkä vammaisetkaan pysty edes olemaan suorittajina samalla viivalla?

Tämä jos mikä on pystyyn kuollutta, k-u-o-l-l-u-t-t-a! Tässä kohtia minulta palaa hermo. Se on ihan yksinkertaista. Tämä sotii Eiran henkeä vastaan. Tässä on jälleen kerran se dilemma, että valitsemmeko todellisuudessa Vuoden Urheilijaa vaiko jotain kiintiö urheilijaa? Joku tässä on joka tökkii ja pahasti.

Siinä on myös julkisuusaspekti. Kuka saa isoimman värikuvan merkiksi saavutuksestaan. On tietenkin helpompaa yksinkertaistaa. Vammaislajit tai joku uppopallo on varmasti monelle urheilutoimittajallekin omituinen viipale urheilun kenttää. Mutta, mutta... Riittääkö sekään syyksi?

Tunnisteet: , ,

torstaina, joulukuuta 21, 2006

Terveisiä lukilukimaasta

Mese, siis MSN, jossa tapaan joskus pikaviestitellä (chätätä) ystävieni kanssa on foorumi, missä tavallaan ei tarvitsisi käyttää kamalasti vaivaa kirjoitusasuun eikä siellä kyllä käytetäkään. Koska se on tietyllä tapaa puhetta, höpinää.

No tulipa "puheeksi" Nooran kanssa sana niinpä/niimpä. Itse kirjoitan sanan ämmällä, koska minusta se sopii siihen paremmin. Tiedän, että oikea muoto on 'niinpä', mutta suon tämän vapauden itselleni.

No aiheeseen liittyen Noora laittoi muutaman linkin. Rautasaitin sekä Koululainen.fi:n keskustelupalstat. Jälkimmäisessä depatoidaan juurikin 'niinpä/niimpä'-sanasta.

Koska kuten olen avoimesti tunnustautunut, on minussa tavattu melko kiitettävä lukihärö, jopa merkittävä. Sen takia lukeminen on usein hidasta ja esimerkiksi ihmeelliset sanat (hienot termit ja ulkkomaan ilmaisut) saattavat jäädä jumiin aivoihini. Eikä homma etene.

Minun subjektiivinen kantani on, ettei tämä ole kovin tavatonta eikä ihmeellistä. Itse tiedän aivan riittävästi muitakin, jotka ovat nk. oikeanaivolohkon riivaamia. Kun viesti pääsee vasempaan, on se jo niin kryptistä, että lopputulema saattaa olla yllätys kaikille.

Koska minulla on tällainen piirre arvostan pitkälti oikeinkirjoitusta. En osaa edelleenkään pilkkusääntöjä kuten aikuisen ja itseään kuitenkin fiksuna pitävän tulisi. Koetan aina kuitenkin maistella ja mutustella omiakin lauseitani. Kuinka rytmi etenee ja missä kohtia tauko olisi tarpeen. Jokaisen postaukseni käyn läpi, korjaan häröjä myöhemminkin. Ihan vaikka siksi, että itse saatan mennä omassa lauseessani metsään. Enkä toivo sitä muille, eli siis omalle viestilleni.

"Vammani" takia tmv. olen kerran joutunut, vuosia sitten, ilmoittamaan eräälle serkulleni etten voi vastaanottaa hänen meilejään (sähköpostejaan), mikäli hän ei ala käyttämään pisteen jälkeen, eli seuraavan lauseen alussa, isoa alkukirjainta, kuten myös erisnimissä, mieti pilkuille paikkoja ja jaa kappaleita omiksi kokonaisuuksikseen. Koska minä en muutoin vain tajua mistä on kyse. Tai siihen menee aivan liian kauan. Taisin toivoa myös vähemmän puhekielen lyhennyksiä.

Sillä kun on tällainen vahvasti lukiluki ja tietää sekä tunnistaa aivojensa käyttäytymisen, sitä ei tavallaan kaipaa yhtään enempää sekoittavia tekijöitä.

Ja lopuksi, kuten isäni joskus kirjoitti kouluvihkoonsa (kun pääsi nollakerhosta): Auzingo baistaa! Ja kuten enoni on asian todennut : karitsa ON hevosen lapsi. Ja tätini housuissa oli undulaatit.

Tunnisteet: , ,

Universaali joulutervehdys

Tiedän, että moni niistä, jotka täällä käyvät on tämän tervehdyksen jo saanut. Mutta unohdin mainita viestissä, että älkää unohtako isiänne ja äitejänne, mahdollisia siskoja ja veljiänne, tätejänne ja setiänne, lapsianne tai ystäviänne, sillä Mairen joulutervehdys on ei kansainvälinen vaan universaalinen!

Joulun kuuluu olla hyvä (hyvä sää, keli, ilma, ilmapiiri, fiilis, hyvä sauna jne.), sen kuuluu olla rauhallinen (ei stressiä, ei hötkyilyä, ei turhaa puraa, kunnolla aikaa saunoa ja jos maailma olisi hyvä paikka niin ei sotiakaan) sekä sen kuuluu olla herrrkullinen (parempaa herkkua kuin yleensä, tuoksuja ja makuja).

Siis kaikkea tätä ja paljon muuta joulunpyhille. Kerätkää voimia uudelle vuodelle. Kohdataan uudet seikkailut, matkat ja mahdollisuudet!

Tunnisteet:

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Joulu+lahjat=X

Ei ole kyllä paljoa ollut mielessä. Niin epäjouluinen olo, ettei tosikaan. Vaikka meillä aloitettiin taloyhtiön kilpavarustelu jouluvaloissakin. Mutta syytän säätä.

No koska joulu tulee, kuten joka vuosi, ja aina pitäisi keksiä jotain lahjan tynkää. Kävipä niin onnellisesti, että päätin mennä eilen Ervastin divariin. Puhelimessa sanoin aikomuksesta isällekin, minkä seurauksena matkasin metrolla ihan keskustaan (enkä vain Sörnäisiin) ja sieltä isän kanssa autolla Kallioon. No tosin meillä oli vähän siinä kameran sumplausta, jouluvitsijuonimisia, Ullalla (5. linja) kahvittelua ennen Ervastille lompsimista (autolla).

Löysin kasan kirjoja, joululahjaksi. Sitä ennen olin ostanut yhden (kirja)lahjan ja nyt olen jo siis reilusti voiton puolella! Pari hassua lahjaa (siis hassuja) ja homma on paketissa.

Sattumalta Walter de Camp oli Odessa kustantamon kirjojen kanssa paikalla. Oli siis joulun erikoismyynti. Annoin luvan, että isä sai ostaa jotain vitsikkäitä lehtiä (Myrkki kiellettiin joitain vuosia sitten ja IHAN syystä) ja itse tein mielestäni muutaman loistavan hankinnan. Koska WdC oli paikalla sain hyödynnettyä miehen kirjoitustaitoakin. Päädyimme myös WdC:n ikuistamiksi, ostajiksi.

Mä niin arvasin, että Ervastilla kannattaa käydä. Pelkäsin, että kaikki ovat jo käyneet rohmuamassa kaiken, mutta toisin oli. Nyt saatte mennä. Jäi sitä kirjallisuutta vielä muillekin. Ja niin Ervastilta voi hankkia vaikka lahjakortin. Kympin lahjakortti Ervastille on monen kirjan arvoinen. Jos ette muuta, tekään keksi.

Tunnisteet: ,

tiistaina, joulukuuta 19, 2006

Herra Tiitinen

Tiitinen on Mairen punkassa. Joko punkassa tai punkan välittömässä läheisyydessä. Tiitinen ei ole koskaan, ikinä, milloinkaan saanut höykytystä, kuritusta, hudaa tai mitään vastaavan tyyppistä käsittelyä. Onhan Tiitinen Suapon miehiä.

Tiitinen on yksi niistä, joka on löytänyt tiensä Mairen lähipiiriin Valtterin kirpputorilta, mutta yksi harvoista, jopa ainoa, joka vielä on tulokunnossa. Tiitinen on ehkä nukuttu lyttyyn, mutta Tiitiseen ei ole kertaakaan hammasta tahi neulaa upotettu.

Jos Tarjaa tuodaan näytille ihan kestämättömyyksiin asti, niin Tiitistä Maire ei esittele. Maire on kuin Tiitistä ei olisikaan, mutta usein Maire yllätetään tuhisemasta Tiitisen kanssa poski poskea vasten.

Tunnisteet: ,

maanantaina, joulukuuta 18, 2006

Minun tulee sinua ikävä

Eiiiii... Ei, ei, ei! Mutta olkoot, minkäs sille minä mahdan. Esko Nikkari kuuluu niihin ukonkäppänöihin, häpsiskäpsiksiin, jotka ovat vain minun makuuni. Hauskoja ja viehättäviä, valoja pimeässä. Sellaisia joista haluaisi pitää kiinni eikä koskaan päästää irti. Noin kuvainnollisesti. Noin kuvainnollisesti ei onneksi tarvitsekaan.

Miksi hyvät viedään aina ensimmäisinä? Tämä on ollut taas yksi vuosi, joka on niittänyt satoaan, vienyt mennessä sellaisia, joita minä olisin vielä halunnut keskuudessamme pitää. Ei jää kuin muistot, tunnelmat ja pätkät filminauhaa.

Kuva: täältä

Tunnisteet:

Vanhuus ei tule yksin

Niin sanotaan, niin sanotaan (niin sanoi siis suoraan lainaten Komisaario Palmu)...

Mietin taas, mietin tätä nähtävästi vain kiihtyvällä tahdilla useammin, että mitä minä teen vanhemmilleni tulevaisuudessa? Millaiset palvelu- tms. talot on olemassa, missä vanhempieni olisi paras asua noin palveluiden ja muunkin kannalta. Mitä sellainen tulee maksamaan tulevaisuudessa ja ylipäätään mitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja meillä on.

En halua vanhempiani Laaksoon makaamaan enkä heidän elämän tyyliinsä sopimattomaan paikkaan, missä kuka tahansa vaipuisi apatiaan. Minä en halua, että heitä sidotaan tuoleihin tai sänkyihin. MInä en halua, että asiat menevät siihen. Enkä minä halua sitä Tuittu-tädilleni enkä MIkko-enolleni, en kenellekään.

Siinäkin on minun vastuuni. Vastuu jota en pääse karkuun. En vaikka yrittäisin.

Tunnisteet: , ,

Pullaa ja mössöä

Pullamössöä. Itselleni sana tarkoittaa jotain, mikä ei kuvaa minua tai minunlaisiani (suunnilleen itseni ikäisiä ja näin). Tunnistan paljon paremmin termin Kermaperse. Tätä minä olen kuullut ja tähän määritelmään omaa sukupolveani kuvaavana törmännyt yleensä useammin. Mutta nyt Pullamössö on enemmän in. Eikä siinä käytetä julkeaa sanaa 'perse'.

Pullamössöt syyttävät itse itseään, omaa sukupolveaan pullamössöilystä tai käyvät vastahyökkäykseen vanhempien sukupolvien pullamössösyytöksiä vastaan.

Minua on aina ...vatuttanut (muulloinkin kuin vattu aikaan) syytökset siitä, että koska olen sen ikäinen kuin olen, olisin automaattisesti kermaperse tai pullamössö. Minä en jumalauta ole. Minä toki olen kuullut aiheesta, ihan kyllästymiseen asti. Minun lapsuudessa mentiin bussilla kouluun 20 asteen pakkasessa ja kun vettä oli polveen asti, ei hiihtämällä. Se on minun syntini.

Mutta kritiikki ja sen esittäminen kuten alussa kuvailen on ihan ok. Meidän tulee nuorempina ja yhteiskunnan toiminnan takaajina muistaa vastuumme ja huomata itsessämme kasvun paikkoja. Mutta meidän pitää muistaa puolustaa itseämme myös. Pitää osata olla onnellinen vaikkei lottovoittoa voittaisikaan, mutta ei pidä niellä sitä, että meidän KUULUU olla onnellisia, koska olemme... pullamössöä, että koska meillä asiat on "niin hyvin".

Ja olimmepa ikäpolvena itse niitä, jotka palkkaavat ja ovat esimiehiä tai olimmepa vanhoja konkareita, jotka ovat meidätkin kermaperseet pelastaneet lamasta ja olemme heille siitä kiitollisuuden velassa, niin jotain aina pitäisi muistaa...

Itse väsyin, kun jouduin venymään ja venymään lisää, tekemään "osani", mutta todellisuudessa muidenkin. Koska olin nuori, minun kuului tehdä enemmän, sietää enemmän, olla hyvä, hiljaa ja tottelevainen. Minulle sai raivota, huutaa, syyttä ihan mistä vain mitä oletettavasti minä tai sitten ihan joku muu ei ollut tehnyt tai muistanut sanoa että minun pitää se tehdä. Väsyin, kun minulla piti olla tavat, olla kohtelias, minun piti tervehtiä, mutta minua ei tervehditty.

Minä en saanut keskeyttää, mutta minulle ei annettu suun vuoroa. Kun minun piti olla kiva, mutta minulle ei. Minulle sanottiin, että "ota paikasi", mutta seuraavassa hengen vedossa "tiedä paikkasi". Minun piti antaa itsestäni enemmän kuin pitä sain vastavuoroisesti.

Piti opetella uusia asioita, mutta se tarkoittikin vain sitä, että saatoin hoitaa sitten nekin asiat, vastuualueet yksin, oman työni ohella, siis lisäksi. Piti joustaa, tehdä töitä pidempään, tulla aikaisemmin, lähteä myöhemmin, lyhyemmällä lounastunnilla (tunti on jännä käsite, joskus se on 60 minuttia, joskus ei), mutta vapaata tai palkanlisää siitä ei tullut. Itselle kuulemma vain hyvä mieli.

Väsyin ja vittuunnuin. Mielestäni jopa ihan syystä, aiheesta. Mutta jos ei kerta, niin miten olisi kaksi? Tai miltä kuullostaisi kolmas kerta? Vitutti lisää huomata, että vaikka ns. nirsoilin ja hain työpaikkaa, jolla olisi arvot, ihan vain hyvät tavat, niin sellaista en löytänyt.

No kun tarpeeksi on väsynyt ja vittuuntunut ja pitäisi kilttinä kuunnella lässytystä siitä miten Minulla ja minun sukupolvella KAIKKI on niin paljon helpompaa, niin saa paskamaisen ja röyhkeän tytön hupakon leiman, kun sanoo jotain mikä ei ole sitä kilttiä ja kuuliaista, aivotonta mitä ...ikävä kyllä halutaan ja odotetaan.

Tunnisteet: , , , ,

Shhh...

Pienenä kesäloma tuntui ihanan kamalan pitkältä. Pienenä se, ettei nähnyt kavereita moneen viikkoon oli aivan kamalan tuskallista. Jos joku oli kaksikin viikkoa lomamatkalla, niin ...Herran jestas sentään!

Nyt, kun vanhemmat sanovat jo lapsilleen: "Väistä, että täti pääsee ohi", sitä kestää toisen matkojakin paljon paremmin. Toisekseen arkikin erottaa. Jos jollain on vuorotyö, kaksi lasta yksinhoidettavana, niin onhan siinäkin jo ...matkaa kylliksi. Tai siis ihan vaikka vain sitä niin normia kuin normi voi olla. Kullekin.

Jos toinen lähtee ...maailmalle, niin se on toisesta varmasti jännittävää ja ihanaa, joten ei toiselle saa edes sanoa, että "mulle tulee ihan HIRRRVEEE ikävä", vaan että "Nähdään hei sitten!" tai jotain vastaavaa. "Tuo paljon tulkkuja!" on myös paljon käyttämäni.

Ja kun on vanha, aikakin kuluu nopeammin kuin pienenä. Viikot vilisevät, kuukaudet kaahaavat. Mutta kyllähän sitä aina välistä miettii ja joskus tulee toista ikävä, kaipaa toisen seuraa, juttuja. Sitten lentokentällä sitä huomaa, että "herran jestas sentään, tässähän on mennyt jo monta kuukautta". Mutta yhteiset asiat, jutut ja tunnelma ovat säilyneet, naurut on herkässä. Ne ovat säilyneet kuin vakuumissa, kuten Martti Servon & Napandereiden eräässä laulussa sanotaan. Onneksi.

Tunnisteet: ,

sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006

Mitä se onni on?

Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista kukkasista inkivääristä kanelista;
Niistä on pienet tytöt tehty!

Mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista sammakoista
koiranhännän tupsukoista
Niistä on pienet pojat tehty!

– Pia Perkiö

Mutta mistä onni on tehty? Kauppalehden Lähiökuningatarella on siitä omanlaisensa ajatus, kuten varmasti jokaisella. Vaikka minulle ei kylläkään avautunut, että mikä. Niin, että mitä Jenny Jännäri oikein nyt tarkoittaa, ajaa takaa tai haluaa sanoa.

"Ulsterin yliopiston tutkimuksen mukaan onnellisimpia ovat lapsettomat sinkut. Heidän perässään ovat lapsettomat pariskunnat. Pariskunnat, joilla on lapsia, ovat selvästi onnettomampia kuin lapsettomat. Olen siis onnellisuuskilpailun pohjasakkaa.--"

"-- Ihana lounasyhteisöni totesikin, että monesti aineellisessa kurjuudessa elävät kehitysmaiden ihmiset ovat huomattavan onnellisia. Sellainen on yhteisön voima. Pitäkää omistanne kiinni."

Ja väliin mahtuu monta muutakin ajatusta, joista en vain saa kokonaisuutenakaan kiinni. Mutta sen minä uskallan sanoa, että onni on jokaiselle jotain mitä se ei ihan jokaiselle kenties ole. Toisen onni ei ole onnea toiselle. Joku tulee onnilliseksi kun pääsee matkalle, toinen tulee onnilliseksi jostain muusta.

Ei lyödä lukkoon onnen määritelmää, vaan annetaan ihmisten ihan itse itsessään tuntea mistä onnensa löytävät.

Tunnisteet:

lauantaina, joulukuuta 16, 2006

Anna kiristyä

Tänä aamuna tuntui aivan siltä kuin ilmassa olisi kireyttä. Että lämpötila olisi kiristynyt, että Pakkas-Ukko olisi vihdoin saanut hilattua... itsensä tännekin. Sillä jo olisi aika, korkea aika.

Toivonkipinä lumesta ja valkeasta ...ei yksin joulusta vaan talvesta voisi käydä toteen. Että pian tai edes tätä vauhtia nopeammin pääsisi jäälle kävelemään, paistattelemaan valonsäteissä. Että talvi tuntuisi Talvelta. Että kuulisi lumen narskunnan kenkiensä alla. Haistaisi nenässään, ilmassa pakkasen tuoksun. Näkisi lumihiutaleiden leijailevan taivaalta.

Minä en halua olla keksi-eurooppalainen enkä halua keksi-eurooppalaista talvea. Minä haluan suomalaisen, perus huitsin-nevada talven mihin kuuluu kipakka pakkanen ja oikea lumipeite!

Lumihiutaleita täältä.

Tunnisteet:

Älä puhu minulle politiikkaa

Niin moni, ainakin mielessään, sanoo. Mutta mikä on ja ei olisi politiikkaa?

Politisointia on vaikea välttää. Se nousee pinnan alta usein kuin tsunami. Huomamme toisissa ja usein itsessämmekin, yllättäen poliittisia piirteitä, värityksiä. "Jumalauta, toihan on ihan..."

Jokaiselle politiikka on varmasti vähän sama kuin se millaiseksi mieltää värin vaaleanpunainen.

Ehkä minun suht suvaitsevainen asennoitumiseni politiikaan johtuu siitä, että isäni täti Maire (Lahtinen) oli henkeen ja vereen demari, Elannon pääluottamusmies, kaupungin valtuutettu ja nk. Kamala Akka sekä siitä, että isäni vastareaktion omaisesti aina jaksaa irvailla kaikkia politikoitsijoita, etenkin demareita. Mutta etenkin se johtunee siitä, että asioista on keskusteltu ja debatoitu. Joskus vain ärsyttääksemme toisiamme.

Jossain vaiheessa vain huomasin, ettei politiikka tai itsensä puolivillainen politisoiminen ole niin paha. Eikä edes nolo juttu. Että olen jollain tapaa aktiivisempi kuin olen ehkä joskus antanut ymmärtää tai voisin olla. Siis ihan avoimesti. Tai no en minä sitä aina ensimmäisenä korttina pöytään lyö.

Mutta kuten moni meistä tietää, ei ole helppoa sitoutua puolueeseen. Mikä puolue on se MInulle paras, oikea valinta? No tavallaan se ei ollut minulle kovin vaikeaa. Loppujen lopuksi. Ymmärrän hyvin antipatiat demareita kohtaan ja vitsailut burgundeista slipovereista, mutta enhän minä olekaan perusdemari. Vaan Eiran demari.

Tunnisteet:

perjantaina, joulukuuta 15, 2006

93 päivää vaaleihin

Käytin Liberon laskuria selvittääkseni mm. itselleni kuinka monta päivää onkaan tuleviin eduskuntavaaleihin. Ja tulokseksi tuli: 93

Se on tavallaan tosi paljon, ihan ensi vuoden puolella, mutta toisaalta taas... Kuinka moni sitä kerkeää edes omaa ehdokasta tässäkään ajassa itselleen löytää. Vaikka on kolme kuukautta aikaa sekä pelit ja vehkeet käytössä.

Onneksi yleisesti tietoa vaaleista ja äänestämisestä saa jo nyt mm. täältä ja täältä. Tulevana vuonna 2007 juhlitaan 100-vuotista kansanvaltaa. Ensimmäiset eduskuntavaalit järjestettiin 15.–16.3.1907. Ja vaalikoneetkin ilmestyvät kaikkien saataville varmasti ihan hyvissä ajoin.

Vaalipäivä sunnuntai 18.3.2007
Vaalipäivänä äänestyspaikat ovat avoinna kello 9-20. Äänestyspaikkoja on jokaisessa kunnassa vähintään yksi ja koko maassa noin 2 800. Äänioikeutettu saa äänestää vain siinä äänestyspaikassa, joka on merkitty äänioikeusrekisteriin ja äänioikeutetulle ennen vaaleja postitettuun ilmoituskorttiin.

Ennakkoäänestys kotimaassa 7.3.–13.3.2007
Ennakkoäänestys ulkomailla 7.3.–10.3.2007
• yleisissä ennakkoäänestyspaikoissa, joissa voi äänestää kuka tahansa äänioikeutettu,
• erityisissä ennakkoäänestyspaikoissa, joissa voivat äänestää vain tietyt henkilöt (esim. sairaaloissa potilaat ja vankiloissa vangit) sekä
• kotiäänestyksenä tietyin edellytyksin.

Ennakkoäänestys aloitetaan keskiviikkona 11. päivänä ennen vaalipäivää ja lopetetaan ulkomailla lauantaina 8. päivänä ja kotimaassa tiistaina 5. päivänä ennen vaalipäivää.

Tärkeät päivämäärät vuoden 2007 eduskuntavaaleissa:
• 6.3.2007 ennen klo 16: Ilmoittautuminen viimeistään kotiäänestykseen.
• 7.–13.3.2007: Ennakkoäänestys kotimaassa.
•7.–10.3.2007: Ennakkoäänestys ulkomailla.

Yleiset ennakkoäänestyspaikat
Yleisiä ennakkoäänestyspaikkoja, joissa kuka tahansa äänioikeutettu voi äänestää, ovat kotimaassa kunnanhallitusten määräämät kunnan virastot, postikonttorit ja muut paikat. Jokaisessa kunnassa on vähintään yksi yleinen ennakkoäänestyspaikka. Ulkomailla yleisinä ennakkoäänestyspaikkoina ovat valtioneuvoston asetuksella määrätyt Suomen edustustot.

Kuva: täältä

Tunnisteet:

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Paavo Heikkopää XI

Paavo nimi tulee alunperin tietenkin Paavo Lipposesta. Paavosta kaikki taisi lähteäkin. "Siitä se idea sitten niinkuin syntyi" sanoisi Maire.

Oli se joku, jolle Mairen piti vähän väliä antaa kyytiä. Eli kurittaa, ravistella, kovistella, kuopia, jota piti heittää seinän kautta pitkin asuntoa, repiä toisesta päästä.

Pian huomattiin, että vaikka kuinka monta ihan samanlaista Paavoa Mairelle antoi, niin kaikkien pää oli samaa tekoa, heikkoa.

Paavojen päitä on ommeltu useampia, myös kertoja. Usein myös lopulta heikoin tuloksin. Kun pää vain hajoaa käsiin, niin ei ole paljoa tehtävää kuin saattaa loput massasta uuteen ulottuvuuteen.

Nyt on menossa siis Paavo XI. Paranormaalisemmaksi tilanteen tekee se, että sunnuntaina talouteemme asteli sukunsa viimeinen, Paavo XII. Kolmen Paavon samanaikainen fyysinen läsnäolo on outoa. Niin, Paavo X:n nahat (tai mitä siitäkin on jäljellä) ovat Jyrki Ykkösen kanssa Mairen leirin perukoilla.

Tunnisteet: ,

Taide kuuluu kaikille...

...mutta toden totta, mikä kaikki on taidetta? Eilen kävimme Tiinan kanssa Ateneumissa (ke 17–19 vapaa pääsy), katsastamassa perusnäyttelyn ja sitten sitä vaihtuvaa taidetta, pölkkyjä.

Tulipa leikittyä leikkiä "Mitä mä ottaisin?", sillä tuloksella että ehkä lähinnä Johannes Takasen pikku-Amorin (Amor kiduttaa sydämiä) ja pari muuta veistosta sekä ehkä jokusen perusnäyttelyn taulun. Mutta mitään hysteriaa ei syntynyt.

Taide on merkillinen asia. Missä menee nk. oikean taiteen ja sen, sen, sen ..."pirtti"taiteen ero. Ketkä saavat rauhassa nimittää itseään taiteilijoiksi ja ketkä näiksi... ei tule se hassun hauska termi mieleen... epätaiteilijoiksi?

Eilen joku sanoi, että "Hannahan on taiteilija ja hoitaa sitten taiton..." Ööööö... Taiteilijapiirit eivät halua, että minua tituleerataan taiteilijaksi enkä minäkään halua tulla siksi kutsutuksi. Postmodernisti: se ei vaan ole mun juttu. Vaikkei sanoja nyt minua minään taiteilijana siis pitänytkään, mutta tuntui omituiselta kuitenkin.

Mikä tekee palloista, neliöistä ja vaikka viivoista enemmän taidetta kuin toisinaan sitten taas? Joskus sitä vain miettii ja miettii eikä tule yhtään viisaammaksi.

Kuva: täältä

Tunnisteet: ,

Trust no-one without rollator

Tämän vitsikkään ja osin heittäjien omaankin nilkkaan osuvan kommentin kuulin eilen Eduskunnan lounasravintolassa. Jouluruoka ei ole muuten mun juttu. Valintani on ollut oikea kaikki nämä vuodet, blinit ja mäti on paljon parempaa.

Ennigeis. Heitto ei sikäli ole tuulesta temmattu, että teema on paljon nyt esillä. Erilaiset ukonkäppänät selittävät milloin minkäkin mukaan, ettei kukaan (heistä ainakaan) koe, että tulevaisuudessa eläkkeiden maksamisessa olisi mitään ongelmia. Joopa joo.

Samaan aikaan nuorten (siis NYT puhutaan alle 4kymppisistä) on vaikea päästä esimerkiksi puolueissa eteenpäin, eli valtaan. Se, että näytetään jonkun yhden päässeen, se ei tarkoita että yleisellä tasolla näin myös toimittaisiin. Eli rollaattorit päättävät keskenään asioista, "me rollaattorit olemme sitä mieltä, ettei täällä tarvita muutoksia".

Minusta siinä on jotain hupaisaa, että noin 5kymppiset päättävät mm. että Helsingissä lopetetaan palvelutalojen rakentaminen. Mihinkäs laskukaavaan sellainen perustuu? No ei mihinkään järkevään ja siksi siitä ollaankin, pikkuhiljaa luopumassa. Niin. Jännä. Palvelutaloille saattaa hyvinkin pian löytyä enemmänkin käyttäjiä. Mutta älkööt unohtako nykyisten 5kymppisten ja siis tulevien 7kymppisten tarvetta aulabaarille ja kymppikerroksen ravintolalle. Siis te, nykyiset 5kymppiset.

Yllättävän moni nuori (siis +- kolmikymppinen) kansanedustajaehdokas on ottanut tämän(kin) aiheen teemakseen. Osku Pajamäki kirjansa kanssa ei ole yksin. Kokoomuksen listoilta Lotta Backlund on samoilla linjoilla, mutta sanottiinpa se kuinka selkeästi tai suoraan tahansa yhä useampi nuori ehdokas haluaa, että heidät otetaan huomioon.

Ei voida vaatia että nostamme BKT:tä, pidämme Suomen hyvinvointivaltiona, tilastojen kärkimaana, että maksamme tulevat eläkkeet, veromme (kenties korkeammat kuin nyt), hoidamme vanhuksemme, lapsemme, täytämme niillä koko maan paremmin kuin vanhempamme itse, teemme näyttävän uran, kouluttaudumme alati uusien haasteiden edessä, sopeudumme ja pysymme sekä järjissämme että terveinä. Että olemme sekä 110% läsnä kotona, että 110% työssä 24/7 ja pääsemme ehkä joskus 7kymppisinä eläkkeelle, jos oikeasti sittenkään.

Että antaisimme itsestämme kaiken ja vielä olisimme niin jaloja ja armollisia, että luovutaisimme omistamme varat vanhustyöhön, olivatpa ne verosenttejä tai ihan jo verotettuja rahojamme. Se ei vaan käy. Niin se ei vaan tule menemään.


Enkä usko, että pitää odottaa vuoteen 2011, että tämä paskapato murtuu. Nuoret ja ihan aikuiset ihmiset tajuavat tämän jo nyt. Sen mitä heidän oletetaan olevan valmiit tekemään ja mihin kaikkeen taipumaan. Niiden näiden joidenkin mielissä, jotka ovat jo esidementiassaan dorkautuneet.

Vaalit ovat maaliskuussa ja silloin jo useampi nuori pääsee läpi ja kenties vuonna 2011 vielä asiaa vähän viimeistellään. Be aware, be a little bit scared. You old, you fool. Niin makaa kuin petaa, vaikka Suursuolla, siteissä. Good luck you...

Kuva: rollaattori täältä

Tunnisteet: , ,

tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Tulipa vedettyä

Ei sitä joka viikko vedetä yhteislaulua Johanna Rusasen tai nyt juuri kenenkään kanssa, niin paitsi tänään.

Alajan Erkki (jatkossa Eki) on keksinyt sen mitä todella monen on vaikea tajuta. Hyvä joululahja ei tarkoita konkreettista tavaraa. Kuten niin monena jouluna, myös nyt oli Töölön kirkossa joulukonsertti ja tämän vuoden esiintyjinä Johanna ja Ville Rusanen sekä Ville... siis Janne Hovi.

Ja kuten niin monena jouluna, myös tänään kirkko oli täysi ja kaikki lauloivat yhteislaulut ja kun pikkasen yllyttää, taputtivat myös itsellensä. Siis pitäähän sitä itselleenkin taputtaa!

Ja tuli hyvä mieli. Kun on hyvä henki, fiuvis eli pöde ja pääsee taas pitkästä aikaa vetämään niitä tuttuja joululauluja, niin mikäs sen mukavampaa... Kuin astella joulukuiseen vesisateeseen.

Kiitokset Ekille!

Kuva: täältä

Tunnisteet:

Toni Halme

Toni Halmeesta ei ole enää juurikaan retuutettavaksi. Koska Mairen borderterrieerinä kuuluukin käydä kaulaan kiinni, Maire näin on myös tehnyt. Mutta osoituksena Mairen poliittisen satiirintasosta Toni Halme on ollut ainoa kaveri, jota Maire on kurittanut myös peffasta. Exit only.

Toni Halmeen kuntoa selittää myös se, että Tonilla on melko herkkä hipiä. Se ei paljoa kestänyt ja Toni on kanttuvei, sairaslomalla vähän pidempään. Josko Tonista koskaan enää työkykyistä Mairelle edes saataisiin. Peruselementit ovat... No mitä ovat.

Tunnisteet: ,

Maire 4vee

Maire Sikuriina "Wildcat" Hannikainen täytti eilen 4 vuotta. Kuten Mairen siskot ja veljetkin. Maire on ollut meillä vajaat neljä vuotta. Meille muuttoa juhlitaan noin kahden kuukauden kuluttua, kilistellen nakkivettä.

Koska Mairella oli elokuussa spektaakkelimaiset nimipäiväjuhlat ja tupakatselmuksessakin Maire oli pitkälti itse luomassaan keskipisteessä sekä koska sunnuntaina Maireakin juhlittiin, niin eilen Maire piti varsin intiimit syntymäpäiväkahvit (Mairella naudan kuivattu henkitorvi, namiiii). Neiti-Ämmä sonnustautui kruunuun ja puuhkaan. Kuten päivänsankarittarien kuuluukin.

Tunnisteet:

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Tyttö tai jotain

Joskus tulee miettineeksi käsitettä tyttö. Missä menee raja, että tytöstä tulee nainen tai millaista kuvaa me välitämme tytöille siitä mitä heiltä odotetaan.

Mietin sitä aina kun kuulen serkkuplikoistani, kun näen jänniä tapauksia kaupungilla tai mietin aikaa jolloin ihan selkeästi olin tyttö enkä edes nuoriaikuinen.

Keitä olivat minun naisihanteeni, kuinka kauan ja miksi. Onko samat idolit, keitä on tullut uusina mukaan kuvioon ja miksi? Mitä me ajattelimme siitä, että ...meistä tulee jotain muuta kuin pikkutyttöjä? Millaisia omituisia tapauksia me olimme.

Sain Tuittu-tädiltä joskus 11-vuotiaana kirjan Nuoren naisen käsikirja, joka ei tod ollut mikään Cosmopolitan. Se oli ihan hyvä kirja, siellä kerrottiin kuukautisista ja näin, mutta yyyff miten ällöjäkin asioita siellä kerrottiin. Sitten oli Suosikin Honey&Bees, joka oli kanssa vähän ...yyyff.

Minkä varaan tytöt rakentavat käsityksensä siitä millainen tulee olla, mistä kiinnostunut ja näin. Miksi tyttöjen alkoholinkäyttö on lisääntynyt ja mm. väkivaltateot? Vai onko se vain tasa-arvoa tai kenties evoluutiota?

Kuinka käsite tyttö on muuttunut ja muuttuu? Miten voisimme tukea tyttöjen käsitystä heistä itsestään ja vaan sitä, että saisivat olla tyttöjä? Ettei tyttöjen tarvitsisi olla pikkunaisia ennen kuin ovat siihen edes vähän valmiimpia.

Tunnisteet: ,

Sinäkö se oot? Niin monen vuoden...

Se on Karoliina Autio tässä hei. Se sama Karoliina, joka on 56-vuotias mainospiirtäjä/somistaja Lahdesta. Se samainen, joka harrastaa talvisin jääkiekkoa (naiset yli 50 vee) ja ympärivuoden erilaisia moottoriurheilulajeja (talvella lumikelkka sprinttejä ja kesällä ihan kaikki menee, etenkin vesiskootterointi).

Minulle jää aikaa, vaikka viiden lapsenkin harrastukset pitäisi huomioida. Mutta olen nuorekas ja siksipä ilmaisen itseäni myös possunvaaleanpunaisilla hiuksillani, tummilla piilolaseilla ja kuuntelemalla älämölöhevisatanistihumppaa, mutta oikea lempiartistini on Vesa-Matti Loiri.

Olisi mukava kuulla Sinustakin välillä. Terveisin,

Karoliina Autio, Lahti

----

Kannattaa kokeilla!

- ota nimeksesi 2. etunimesi ja lähimmän naapurin sukunimi
- asuinpaikaksesi kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla
- iäksesi äidin ikä.
- ammatiksesi isän ammatti
- harrastuksiksi ne harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/joista et pidä?
- lasten lukumääräksi se, montako lävistystä sinulla on.(kaikki korvakorut lasketaan).
- hiustenväriksi tämän hetkinen paidan väri
- silmienväriksi tämän hetkinen housujen väri
- musiikkimauksi genre, jota et siedä
- lempiartistiksi tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi.

ELI: Laita mun tarinan tilalle sun tarina, ja lähetä eteenpäin.

Pidä hauskaa!

Tunnisteet:

Huono porvari

Katselin Jörn Donneria Punaisessalangassa. Minulla on herkkäpaikka sydämessäni hassuille ukonpahuksille, papparaisille ja häpsiskäpsiksille. Voisiko sitä kuvata jopa fiksaatioksi.

Toisaalta minusta Jukka Virtanen ja Jörn Donner ovat molemmat olleet aina jotenkin vain hauskoja. Tiedä sitten mikä trauma taustalla oikeasti on.

Pienenä autolla matkaaminen tuntui joskus uuvuttavalta, tylsäsltä ja suoranaiselta paikallaan junnaamiselta, joten saatoin loikoilla takapenkillä (etenkin, kun oli kasvukipuja raajoissa) ja... tavallaan imitoida Jörn Donneria. Donner taisi olla usein tv:ssä.

Se oli samaa aikaa, kun apinoin 24/7 Harpo Marxiakin. Summa summarum, olin rasittavassa iässä.

Vilkaistuani Punaistalankaa (kyseisen jakson voi katsoa netissäkin), mietin että kyllä minä ymmärrän Donnerin sekoilut RKP:n ja SDP:n välillä. Kumpikin jakaa persoonaa ja kummassakin on puolensa. Ne eivät ole suorastaan vastakohtia, mutta ne tietyllä tapaa ovat vesi ja öljy.

Kuten oli lämmintä huomata, että puhemies Paavo Lipponen harrastaa talojen katselua aivan kuten minäkin, oli mukavaa huomata itsessään jotain samaa kuin Donnerissa. Minäkin koen etten koskaan voisi olla hyvä porvari. Vaikka edellytykset voisivatkin noin teoriassa olla joidenkin mielestä ihan selkeästi juuri päin vastaiset.

Minä ja Jörkkä, me ollaan huonoja porvareita. Miten se ajatus lämmittääkään, tekee sydämeen pehmoisen pesän.

Kuva: täältä

Tunnisteet: , , ,

lauantaina, joulukuuta 09, 2006

Jyrki-Boy

Jyrki Katainen (kuvassa vasemmalla Kakkonen ja oikealla Ykkönen) on pehmeäpäinen kaveri.

Ykköstä on kovistellut Mairen eno-elmeri, elikäs Nicky eikä haluttua vastausta ole selkeästi Jyrkistä irronnut, joten jotain muuta sitten. Kakkos Jyrkiä ei ole juurikaan jouduttu operoimaan. Mitä nyt pariin otteeseen niskanahat kasaan, mutta se on pientä se.

Jyrki on välillä kyydin tarpeessa, mutta yleisesti... Jyrki on vähän hajuton ja mauton kaveri, joka on sen verran edustava että sen voi ottaa mukaan mantereelle.

Edit: Siis kuvassa Kakkonen ja Kolmonen. Ykkösen nahat löytyivät Mairen leirin kätköistä.

Tunnisteet: ,

Hymy - Ei se lehti

Hymyssä on vain jotain, mikä vetoaa toiseen ihmiseen. Joskus hymy voi etoa ja se voi jopa saada voimaan pahoin. Yleensä kuitenkin se vain tekee hyvää. Niin hymyilijän kasvojen lihaksille kuin muiden ihmisten mielille. Se myös tarttuu. Anna hyvän kiertää.

Koska voi hymyillä? Viekö hymy pois vaikkapa uskottavuutta? Viekö se vakavalta asialta pohjaa? Ketkä kaikki saavat hymyillä?

Saako hautausurakoitsija hymyillä? Koskaan? Vaiko vain kotona, lukittujen ovien takana ja kun kukaan ei varmasti näe?

Saako sodan keskellä hymyillä? Milloin lähimmäisen menettänyt saa hymyillä? Saako sairas hymyillä? Saako kuolinvuoteella oleva hymyillä tai sen vieressäkään? Saako Lastenklikinalla hymyillä?

Saako hymyillä vaikeuksien keskellä, kun elämä potkii päähän? Saiko lamavuosina hymyillä, pulavuosina, sotavuosina? Saako hymyillä, vaikka maailmassa niin moni näkee nälkää ja moni asia on huonosti?

Saako poliitikko hymyillä, pappi, poliisi, palomies, sairaanhoitaja tai kukaan kenen pitäisi olla vakavasti otettava ja/tai joka tekee töitä vakavien asioiden kanssa?

Minusta (ja tiedän tämän olevan jokseenkin subjektiivista) hymy tuo lohtua ja toivoa, sen lisäksi että se usein tuo myös hyvää oloa, mieltä ja iloakin. Etenkin huonona päivänä aito hymy tekee hyvää. Hymyilevää ihmistä on helpompi lähestyä, jos hymy on siis aito. Aito hymy näkyy myös silmissä.

Hymyillä ei tarvitse niin, että koko kalusto näkyy eikä kalustoa tarvitse valkaista. Vähemmästäkin sitä uskotaan, että on jotain hyvääkin vielä jäljellä. Jos ei sitten mitään muuta. Ei tarvitse hymyillä kuin koominen autokauppias.

Jos kukaan ei hymyilisi, niin jaksaisiko kukaan täällä olla ja elää? Enkä minä näe etteikö vakavastiotettava ihminen voisi hymyillä, todistettavastikin. Voin olla ihan yksin tämän ajatuksen kanssa, mutta enpä usko.

Kuvat: täältä, täältä ja täältä

Tunnisteet:

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Koulu

Koulu. Siellä lapsi ja nuori viettää suuren osan päivää ja pitkän pätkän vuosissa. Se on iso osa arkea ja sen ympärille moni rutiini muodostuu. Siellä saadaan eväät moneen asiaan, tietoon ja taitoon, solmitaan ystävyyssuhteita ja opitaan asioita, muitakin kuin kouluaineita.

Koulu ei voi olla mikä tahansa paikka, rakennus tuolla jossain, sama se missä. Ei ole yksi ja sama onko se iso vai pieni, onko luokalla kymmenen vaiko neljäkymmentä. On tärkeää millainen opettaja on ja millainen vaihtuvuus opettajassa/opettajissa on.

Henki. Silläkin on paljon väliä millainen fiilis eli viilinki koulussa vallitsee. Viihtyykö siellä, oppilaat ja/tai opettajat. Sillä on valtava merkitys. Mitä koulu ympäristönä, paikkana ja oppimisympäristönä henkii.

Visiot, missio ja tavoite. Onko tavoite olla tuottava ja missä mielessä? Sama pätee kahteen muuhunkin kohtaan. Onko tarkoitus juosta läpi opetussuunnitelman ja pänttäämällä viedä loppuun kurssit kokeiden kautta? Vaiko, että lapset ja nuoret pystyvät rauhassa sisäistämään myös oppimansa? Kuinka kiire meillä on ja miksi?

Arvot. Mitkä ovat koulun arvot? Mitä asioita oikeasti arvostetaan. Ihan niin oikeasti, että niistä myös avoimesti ja julkisesti puhutaan. Olipa kyse arjesta tai juhlapuheesta. Nujakasta välitunnilla tai vanhempia lämmittävästä jorinasta.

Ruoka. Sekin on tärkeää. Sen laatu. Että se ravitsee niin kehoa ja mieltä. Jos lapsi/nuori ei saa kunnon ravintoa ei hän kykene oppilaanakaan parhaisiin suorituksiin. Niin se vain on.

Happi. Sitä pitää saada. Verenkierto, lihakset ja aivonystyrät tarvitsevat raikasta happea ihan joka päivä. Siihen tarvitaan ulkotilaa. Mielellään viihtyisää, mukavaa, sellaista missä haluaa lapsikin olla ja viettää aikaa. En minä edelleenkään osaa viihtyä ankeassa ulkotilassa. Miksi edes pitäisi?

Turvallisuus. Koulumatkat voivat viedä koko ilon koulun käynnistä. Aivan kuten jos välitunnilla joutuu jännittämään tai jopa pelkäämään, että aina tulee turpiin tai vaikka "vain" syrjityksi. Se olo, ettei ole hyvä olla, ettei ole turvallinen olo, se syö jopa koululaista. Pitkät koulumatkatkaan eivät tee oloa hyväksi. Se yksin rasittaa, eli väsyttää. Väsyneenä huomiokin herpaantuu.

Hektisyys. Lapset eivätkä nuoretkaan ole hyviä handlaamaan jatkuvaa hektisyyttä. Aikuinen tunnistaa sen millainen olo pään sisällä on hektisen päivän jälkeen ja miten hauskasti se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin sitten, ketjureaktion tavoin. Jatkuva tempoilu ei ole hyväksi oppimiselle. Ja siksihän lapset ja nuoret käyvät koulua, oppiakseen. Eivät tempoillaakseen.

Jos koulujen kokoa halutaan kasvattaa tulee muistaa sen mukana tuomat haasteet. Joku raja pitää kuitenkin löytyä. Kovin montaa luokkasarjaa en ymmärrä. Meillä niitä oli kaksi, samassa rakennuksessa. Isommilla luokilla käytännössä opetusta tapahtui kolmen luokkasarjan tietoisuudessa, kun tunteja oli ristiin ja samat opettajat vähän kaikilla. Sekin oli jo paljon. Ainakin riittävästi.

Yhtenäiskouluissa on kuitenkin se hyvä puoli, että pienet ja isot ja ihan tooooosi isot ovat saman katon alla. Tekemisissä toistensa kanssa, tietoisia toisistaan. Eri ikäisiä, eri vaiheissa olevia oppilaita, lapsia ja nuoria. Se on pitkälti rikkaus, mutta haaste sekin. Mielummin kuitenkin yhtenäiskouluja kuin laitostuneita ala- ja ylä-asteita.

Tunnisteet: , , ,

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Tripla P

Päivän polttavin puheenaihe on ehdottomasti eiliset Linnanjuhlat. Millaiset puvut, kampaukset (oliko huoliteltu vai ei), meikit, kengät ja etenkin millainen ryhti kullakin oli. Kuka oli hurmaava ja kuka... noh, ei.

Yksi asia ylitse muiden oli ryhti. Sirkka-mummoni on monessa asiassa kovin kohtuuton ja kamalakin, mutta ainkin yhdessä asiassa mummeli on oikeassa. Ryhtiä pitää olla. Ihminen näyttää vätykseltä, jos kulkee kumarassa, laahustaa ympäriinsä.

Etenkin jos ja kun pukeudutaan paljon paljastavaan, olkaimettomaan ja hihattomaan asuun, iltapukuun. Silloin puku menettää paljon komeudestaan ja kauneudestaan, jos ja kun kantajan ryhti on... mitä nyt on ja jos sitä on.

Toinen seikka on nk. monosyndrooma. Jos kengät eivät ole tutut, eli jo jonkin verran pidetyt, huomataan se heti. Se kun näkyy askeleessa, askellus vaikuttaa ryhtiin ja tukala olo nyt paistaa kasvoistakin. Vääränlainen korko (korkeus, kulma, malli) on myös seikka, joka voi tehdä muutoin elegantista naisihmisestä lompsivan lehmipojan.

Kysymys. Jos voi käydä kampaajalla, miksei voi meikata? Sillä onhan kampaajalakin käynti ja ylipäätään hiusten kauniiksi laittaminen ns. koreilua ja jos koreilu on syntiä, niin miksei sitten voi samantien meikatakin?

Ohjaaja taisi olla mies, koska kaveri ei oikein löytänyt niitä erilaisia pukuja ja etenkään niitä hienoja pukuja. Kaveri laittoi ruutuun useampaan otteeseen samoja kolttuja ja pese-ja-pidä -kampauksia.

Oma suosikkini vieraista oli Lasse Pöysti. Aina yhtä hurmaava ja elegant. Silmälasit olivat etenkin mitä gruuveimmat. Ja kuten Lasse Pöysti meitä ohjeisti: Älä koskaan vastaa kysymykseen yhdellä sanalla, vastaa aina yhdellä lauseella.

Parhaan läpän heitti Karjalanlahja naiskirjailijoiden kaartin, eli entinen Laila Hietamies: "--Kuuli että veteraaneja on tuolla jossain, pienessä huoneessa." Kyllä. Niitä on niin vähän, että mahtuvat jo jonnekin tuonne, pieneen huoneeseen.

Mutta! Todellinen Linnanjuhlien tripla P on kyllä YLE:llä esitetty Linnan jatkot. Voi huh huh! Mitä?! Miksi?! Miksi ihmeessä nk. jatkot olivat kuin... jostain... syvältä? Oikeat jatkot olivat ihan varmaan jossain muualla. No vaalivuosi edessä ja pakkohan sitä on laulaa karaokea pikku tiuterissa ihan valtakunnallisella kanavalla. Mutta oikeasti eiiiii... Ei, ei ja ei. Ei tarvitsisi. Eikä tarvitsisi laittaa Linnan jatkojen teemaksi Turvallisuutta. Eikä tehdä siitä mukamas jotain keskustelu-ajankohtais -ohjelmaa.

Ohjelmasta olisi voinut tulla vetävä ja mielenkiintoinen, jos vieraita olisi juotettu kuten Big Brotherissa. Mutta nyt... Ei, se ei vaan toiminut.

Kuva: täältä

Tunnisteet: ,

Tarja Hoo

Uudessa Säädöt sekaisin -sarjassa esittelemme (minä ja Maire) Maire Sikuriina Hannikaisen ...lähipiiriä. Monellakin tapaa itseoikeutetusti Tarja Hoo aloittaa heti itsenäisyyspäivän vastaanoton esittelykierroksen ensimmäisenä.

Tarja on sitten viime maaliskuun kasvattanut tasaisesti suosiotaan. Se on tällä hetkellä The Namber Van. Tarjaa kuritetaan, höykytetään, Tarjalle annetaan kyytiä. Tarjaa pitää heitellä pitkin seiniä. Tarja on ohittanut suosiossaan Jyrki Kataisen, Paavo "Heikkopää" Yhdennentoista eikä sen valtaa uhkaa Timo Soinikaan. Ainoastaan hyllytetty Remu Ässä voisi olla todellinen haastaja.

Tarja kaipaa tällä hetkellä hieman kehon kohennusta, mutta valtiollisten kiireiden takia ajankohta on siirtynyt. Anastacia-hoitoon Tarja pääsee joulukuun aikana.

Tarjan Maire on vain saanut. Se löytyi Alppiharjun ullakolta (ihan omasta kananverkkokopista), kiven heiton päästä Pressapari Pubia. Eilen Tarja oli Mairen ehostamana (kampaus ja meikki) Stinden tuomissa helmissä juhlimassa itsenäisyyspäivää Töölössä.

Tunnisteet: ,

Villejä vieraita

Koska tapoihin kuuluu, pidimme tupakatselmuksen saariston asunnossamme. Kutsu oli lähtenyt V.p:n kera... aika monelle. Tarkoituksena, että myös lapselliset perheet ja erilaiset kokoonpanot voisivat tulla. Ja koska juhlia on vain liian vähän.

Tietenkin (mikä osoittaa tietyllä tapaa tyhmyyttä, tietämättömyyttä ja ennakkoasenteita, omalta osaltani) olin ajatellut, että nk. älämölöä ja kalabaliikkia (kalabaliikki mekkala, mekastus, sekamelska; kahakka...) olisi syntynyt myöhemmin illasta, mutta elämä usein yllättää.

Kuitenkin kävi niin, että villein meno tapahtui heti viidestä eteenpäin. Se oli kovin hurmaavaa ja hupaisaa. Juuri oikeanlaista draivia. Kuten olen aikaisemminkin todennut, että juhliin saadaan eloa ja menoa, kun vieraissa on useampi alle yläasteikäinen. Niin nytkin.

Toki Hulluhatuntekijä [lue: isäni] ja muut sukulaiseni kuten itse Kärppä olivat ilahduttamassa, mutta todellista shöytä vetivät maamme toivot, kuten Herra Housu. Ja jottei oltaisi ihan kuin Ellun kanat tuli siinä itsellekin tehtyä selväksi mm. ettei tytöt mene poikien kanssa naimisiin, vaan naisten. Pojat menevät poi-kien kanssa! Totta, niinkin voi tehdä.

Tällaisten villien olentojen paikalle tulo oli kenties osasyynä tai sitten saariston lossiyhteyden, ettei juuri "aikuisten" pileitä sitten ollutkaan. Toisaalta ihan tosi ok, koska viidestä eteenpäin meni vähän niinkuin tukkaputkella.

Kiitokset kaikille, pienille, keskikokoisille ja isoimmillekin!

Kuva: täältä ja lite till

Tunnisteet: ,

keskiviikkona, joulukuuta 06, 2006

Tällingissä

Tänään on spesiaal SSK-SKK:n kokous. Koska on itsenäisyyspäivä. En tiedä muista, mutta allekirjoittanut ja Maire ovat ns. täydessä tällingissä. Voisin laittaa kuvan, jos voisin, mutten voi. Blogger ei kykene siihen juuri nyt.

Joka tapauksessa. Täytyy vielä mennä lisäämään käsikorujen määrää. Kaulakoruissa ja korviksissa ollaan jo hyvässä überissä, eli more is more -tilassa. On hame ja korkkarit ehkä otetaan mukaan tai pinkit pörrötossut. Mairella on vaaleanpunamusta pilkullinen rimpsumekko ja pinkit pallohelmet.

SSKSKK:n (salaistenkirjoitustenkerhon) yksi kirjoittamaton ja mysterious sääntö on, että sen kokouksiin saa (niin halutessaan) pukeutua juuri niin kuin haluaa. Jos minnekään muualle ei voi laittaa samalla metodilla asusteita kuin pienenä, niin SSKSKK:hon voi. Saa laittaa vaikka KOLMEA! hajuvettä päällekäin ja muutenkin toteuttaa itseään.

Kunhan tuo kuvanlataus taas toimii aloitamme uuden Säädöt sekaisin -tutustumissarjan, Mairen leiriläiset. Tarkoitus on tuoda tutuiksi Mairen lähimpiä adjutantteja ja edustajistoa niin saaristosta kuin mantereeltakin.

Ei tarvitse olla itsenäisyyspäivä, että voi pukeutua täyteen tällinkiin, mutta jos ei edes silloin, niin milloin sitten? Minä vaan kysyn.

Tunnisteet: , ,

tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Punaista joulunaikaa!

Joulun väri on nykyisin punainen, kiitos Coca-Colan hyvän markkinoinnin. Ehkä joukossa oli osaksi onnenkantamoista, mutta kuitenkin.

Kenelle voisi olla Punatähtien konserttilippu oiva joululahja? Kuka sitä osaisi parhaiten arvostaa? Pitää ihan miettiä.

Harmi, kun Simo on Enklanninmaalla. Simolle se olisi osuva ja toisekseen Simo osaisi arvostaa , ymmärtää ja huumorintajukin kohdillaan. Pitää keksiä joku muu.

En ole kovin montaa kertaa nähnyt Puniksia livenä, mutta ihan tarpeeksi monta, että osaan laulunsanoja. Minusta Puniksilla on hyvä lavashöy. Älykäs setti suorastaan. Jos Suomi olisi Italia niin Puniksien esitykset olisivat varmasti kielletty eikä levyjä saisi myydä. Onneksi emme ole. Onneksi tilaa vielä on satiirille(kin).

Siis mukavan punaista joulunaikaa, YYA:n henkeen!

Kuva: täältä

Tunnisteet:

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Viva Zapatero!

Eilen katselimme Sub-tv:ltä (sieltä tulee joskus jotain järkevääkin, isä) Sabrina Guzzantin tv-ohjelmasta RAIot tai lähinnä sen sensuroinnista kertovaa tv-elokuvaa Viva Zapatero!

Che nottura di palle! Siis jos saa sanoa (ja saa, koska minä päätän niin) ...jo on munatonta ja aivan käsittämättömän neitimäistä käytöstä Italian maalla! Machojen ja tosimiesten maineessa keikistelevat, mammojen ruokapatojen äärillä norkoilevat miehen rotjakkeet ja muutama hännystelevä akka olivat kaikessa hurkastelussaan ja herkkänahkaisuudessaan juuri niin typeriä, että heistä saa poliittistasatiiria aikaiseksi.

Mitä muutakaan siitä voi pitkässä juoksussa syntyä kuin kritiikkiä ja epätyytyväisyyttä, kun kaikki päättäjät ovat sitouttaneet itsensä Berlusconin liekaan? Voi Pyhä Dorka!

Minulta paloi hihat ja puoli paitaa. Maa, joka usein pitää itseään mm. sivistyksen kehtona ja kulttuurin (mm. ruokasellaisen) kotina on ajautunut jonnekin, mikä ei ole enää demokratiaa. Poliitikkoja ei saa arvostella eivätkä näyttelijät ainakaan saa käsitellä politiikkaa. Koska he eivät ole poliitikkoja eivätkä toimittajia. On poliitikkojen työ tehdä politiikkaa (juuri niin kuin heille sopii) ja toimittajien kertoa/uutisoida tehdyistä päätöksistä, JOS niin hyväksi katsotaan.

Miten voi olla mahdollista, että eilen televisioruudussa päätään aukoneet italialaiset poliitikot kehtasivat väittää asioita "vulgaareiksi" ja "kohtuuttomaksi pilkaksi", kun kyseessä on Itsevaltiaita vain hitusen aikuisille suunnatumpi lähestyminen?! Mitä me lapsillemme tv:ssä esitämme? Ja mitä sitten on satiiri?!

Pelottavinta tietenkin on se, että Italiassa tämä pääsi käymään. Ihmiset äänestivät Berlusconin valtaan, pitivät siellä eivätkä pitkään aikaan arvostelleet. Eivät huolestuneet siitä, mitä saattaa käydä sananvapaudelle. Monen muun asian lisäksi elokuva muistutti siitä, ettei sananvapaus ole itsestäänselvyys. Eikä sitä sellaisena pidä pitää.

Kuva: täältä

Tunnisteet: , , , ,

Vielä on toivoa

"Taksikuski ja herrasmies, maanantai, joulukuun 4. 2006, 13:08 Ulvila, koulun piha

Taksikuski nousee autosta ja avaa taksin oven n. 8-vuotiaalle tytölle.
Tyttö: On se hyvä, ettei kaikki ritarillisuus ole vielä kadonnut tästä maailmasta!"

- Salakuunneltua

Pikku tytöt ovat joskus ja jossain ikävaiheessa ihanan avoimia ja herkkiä. Myöhemmin tuota ei tyttö kenties... ihan lähivuosina ainakaan tule sanoneeksi. Vaikka oikeasti pitäisi. Maailma tarvitsee tuon kaltaista fiidbäkkiä. Ja jos ei muutoin, niin taksikuskia se ainakin (ihan varppina) lämmitti.

Ja maailmassa elää Toivo! Kun joku avaa toiselle oven ja joku huomaa ettei ritarillisuus olekaan vielä kadonnut tästä maailmasta!

Kuva: täältä

Tunnisteet:

Miksei talvi jo tuuu?

Koska Helsingissä olisi ollut marraskuussa lunta ja meri jäässä? Minä en vaan muista, mutta minulla on nyt ongelmia muistaa milloin lumet tapaavat sulamaankin.

Todella monesta on todella hienoa, että kelit ovat nykyisin näinkin "hyvät", Jos ei suorastaan sivistyneet [lue: keksi-eurooppalaiset, kyllä keksi]. Minusta se ei oikein ole. En ole mikään vanha luontoliittolainen, "viherpipertäjä", en värjää villapiatojani itse poimimillani kasviväreillä enkä ole edes Vihreänliiton jäsen. Minusta vuodenajat ja että niitä on neljä ...on vain hienoa. Vaihtelu virkistää.

Luin Petja Jäppisen (Sanoma Ihmiskunnalle) blogia päivänä eräänä ja taas tulin miettineeksi, että mikä meitä vaivaa. On tehty tutkimus juuri nytsillään, että olikohan 60 prosenttia voisi ajatella laskevansa huonelämpötilaansa kahdella asteella, tehdäkseen edes jotain maapallon ilmatilan lämpenemisen ...ei ehkä estämiseksi, mutta hillitsemiseksi. Kuinka moni sitä myös laskee?

En tiedä. Johtuuko tämä siitä, että jakaudumme (siis minä ja Jaakko, kun Tyyppi on tulossa) vai mistä, mutta pieni efortti sen eteen etten nyt maksimoi omaa kerskakulutustani yritän kierrätää pahvit ja tölkit, biojätteet ja sanomalehdet. Koetan muistaa ottaa kauppaan kangaskassin (niitä vain pitäisi olla aina yksi laukussa ja toinen takin taskussa, useampi yleensä ja ovensuussa aina kasa että olisi mukana kaupassa), en osta mm. paljon mainostettuja jugurttituotteita, joiden pakkaus on minusta aivan järkyttävä. Mitä niistä pienistä muovitölkistä voisi askarrellapaskarrella, mihin niitä voisi viedä käytön jälkeen ja vuodessa niitä mainoksen mukaan pitäisi kuluttaa 365 kappaletta!?

Kesällä olin suorastaan maaninen sen suhteen milloin se sade tulee. Puhuin siitä alvariinsa ja olin seota. Ehkä siksi, ettei kuumuus ja paahde ole omin olotilani. Nyt on tullut onneksi vettä, mutta tarvitsemme pakkasia. Jo Maire-koiran takia olisi mukavaa, että pakkasia saataisiin. Punkit kun pärjäävät näissä keleissä myös aivan liian hyvin. Puhumattakaan kaikista muista vitsauksista.

Kohta neljä vuodenaikaa löytyy vain Arpin Tyypille Riiasta tuomasta puisesta kirjasta, jonka nimi on leikillisesti "Latvian lapset ja neljä vuodenaikaa".

kuvat: täältä ja täältä

Tunnisteet: , ,

perjantaina, joulukuuta 01, 2006

Eikä! – ei oo todellista!

Kerran olin Sihteeri & Assistentti -messuilla, joilla esiintyi The Hunks, Scandinavien Hunks, OMG (Ou Mai Gaaad)! Eihän siellä kaaoksessa ja hullussa hysteriassa kyennyt liikkumaan, saati poistumaan nopeasti paikalta. Messukeskuksellinen naisihmisiä muuttui eläimiksi.

On tosi jees, että ne naiset jotka haluavat saada oman osansa siitä mitä jotkut miehet saavat strippi clubeilta, sen myös saavat. Varmasti Hunksit ovat tosi hyviä ja "kaikkeeee", mutta se ei ehkä vain ole ns. mun juttu. Minä vain en kestä. En voi katsoa enkä olla tietoinen tapahtuvasta. Minä... minä kiellän Hunksien olemassaolon.

Jaakolla on töissä tänään spigujoulut. Miehistä koostuva työyhteisö syö työpaikalla ja lähtee jatkamaan muualle. Viime vuonna kokoonpano oli Hotelli Vantaassa ja siitä loogisena seurauksena nenät suuntaavat kohti Espoota. Onhan keskusta jo niiiiin nähty (siis Kalle ja Sööör Einou).

Eilen juttelin kirpparikokemuksista Ripin kanssa ja Ripilläkin on tänään spigujoulut. Työporukan naisista osa lähtee myöskin Tasalan puutarhaan, katsomaan Hunkseja!! Eikä! Ei ooo todellista. Rippiä kiinnosti, että mahtavatko Jaakon töissä edes tietää, että siellähän on Hunks (ja joku taikuri, mutta kuka nyt jotain taikuria sinne menee katsomaan). Ja kyl-lä. Vesku on reippaana poikana (ilmeisesti) hoitanut liput ja eiköhän kaverit mene vielä jononkin ohi!

Hunkseista on tulossa kyseiselle työyhteisölle ihan tradiittio. Kun ei ole eka kerta. Eikä taida olla mikään sattuma. Tradiittio, niitä on nykyään ihmisillä ihan liian vähän.

Kuva: täältä

Tunnisteet: ,

Aktivoidu äänestämään

Tässä mikäs-päivä-se-nyt-olikaan MTV3:n uutisissa kerrotiin porvaripuolueiden suivaantuneen (hyvä sana) oikeusministeriön tulevasta kampanjasta, jolla halutaan aktivoida kansalaisia äänestämään JO tulevissakin vaaleissa.

Koska "eihän demari ministeri voi tällaista yksin päättää", siis kun ne jotka eivät äänestä "äänestävät kuitenkin demareita", sanoi nuorempi Häkämies tai joku ihan saman näköinen. Niin tai sitten perussuomalaisia. Jos ei muuten, niin piruuttaan.

Jos nyt kuitenkin asiassa ollaan edes koetettu olla objektiivisia ja kampanjan kohdentaminen perustuu tilastoihin, niin... Se on vain niin, että maaseudulla ei ole niitä nuoria eikä edes syrjäytyneitä yhtä paljoa kuin siellä minne kaikki tuppaantuvat. Suurissa kaupungeissa. Vaikka kyse olisikin pitkälti painotetusti nuorista miehistä.

Eikö se ole demokratian kannalta oleellista, että mahdollisimman moni käyttää äänioikeuttaan? Minusta on. Se miten se sitten suo puolueille valtaa on toinen seikka. Puolueet ovat niitä, joita kansa joko kannattaa tai ei. Ei toisin päin.

Toki itse kannatan sitä, että kaikkia koetettaisiin sparrata käyttämään omaa äänioikeuttaan, mutta kylän viittä kaveria on helpompi kannustaa siellä Tebbarin kahviossa kuin niitä 5000 (tai kuinka paljon niitä nyt onkaan) itä-Helsingissä.

Ammattikouluissa tietenkin voidaan olettaa olevan paljon "duunareita, joilla on duuuunareiden arvot", muttei se kuitenkaan ehkä ihan suoraan tarkoita enää sitä mitä tai ketä ihminen äänestää. Varsinkaan, kun puolueella ei ole väliä. Ihmiset äänestävät ihmistä, eivät puoluetta niinkään. Tietenkin poikkeuksia on.

Minusta kampanja on hyvä idea ja tervetullut. Olipa tulossa mitkä vaalit vain ja niitähän on tulossa lähivuosina lähes yhtenään, on tällaisen kampanjan aika. Vihdoin.

Mutta minusta on yhtä tärkeää, että ihmisissä herää kiinnostus myös selvittää ketä äänestää ja miksi. Ei ihan vielä riitä, että jaksaa vääntäytyä äänestyskoppiin ja siellä suorittaa (toki monesti hyväksi todettu) krunde-vai-klande -operaatio.

Etsikää mieleistänne jo nyt. Kaikki ovat netissä. Puolueiden sivujen kautta ja ehdokkaiden blogien kautta. Etsivä löytää eikä tarvitse olla edes sokea kana.

Tunnisteet: ,