Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Unelma kaupungista

Minulla on unelma. Unelma, jossa kaikki uusi mitä rakennetaan ei yksin tuhoa isivanhaa, ei yksin olisi muodoiltaan ja ilmaisultaan kovaa ja luotaan työntävää. Ja minä tiedän kuka tietää sen, mitä minäkin tiedän. Ettei sen tarvitsisikaan olla niin.

Hullu mies. Friedrich Hundertwasser. Mies joka on kirjoittanut mm. näin: "There Are No Evils in Nature. There Are Only Evils of Man".

Minä haluaisin asua tämän miehen uudelleen suunnittelemassa betonimöykyssä, joka olisi saanut uuden mahdollisuuden olla Jotain. Tällaisessa talossa voisi hyvin asua, viihtyä ja jumankauta integroitua taiteeseen.

Miksi on soveliaampaa rakentaa tai ylipäätään miksi me rakennamme niitä jo liian monta kertaa nähtyjä, Rumia Taloja kuin kokeilemme jotain uutta? Älkääkä sanoko, että "siksi", sitä minä en kuuntele, sulata enkä siedä. Tekosyitä, suppeutta. Uskalluksen puutetta. Näkemyksen puutetta.

Kummassa itse asuisit? Kummanlaista taloa omista ikkunoistasi vastapäätä katselisit?

Kuva: täältä

Tunnisteet:

torstaina, maaliskuuta 30, 2006

Minä autan sinua Antti

"Kuinka saataisiin taide mukaan kaikkeen opetukseen?"

Hyvä kysymys, Antti. Ja varmastikin monille peruskoulun, ylä-asteen ja lukion opettajakunnille vaikea käsittää, sisäistää. Kuten Aamu-tv:n keskustelussa nousi esille: "Ei minusta matematiikan tunnille tarvitse tuoda kulttuuria" (Ville Sumeli, taideopettaja).

Mutta, hetkinen! Miksi, minäkin, taitan ja yritän miettiä erittäin epätaiteellisillekin [lue:tylsillekin] asioille mukavia, esteettisesti miellyttäviä muotoja?! Korkeakulttuuristen asioiden kanssa olen harvoin työnpuolesta tekemisissä. Siis aivan! Kökköjä juttuja on siis niin dorkaa katsella! On paljon mielenkiintoisempaa, jos vaikkapa ...matematiikantuntikirjat ovat oikeasti fantsuja tai sinä ihan itse teet (edes) osan oppimateriaalista.

Muistan ensimmäiset saksankielen oppikirjat, jotka saimme kolmannella luokalla. Mein Gott! Niin seiskytlukulaista ja ankeaa. Jos juoni oli bebasta ,niin kuvitus ja taitto tukivat yksin ja ainoastaan sitä anaalista vaikutelmaa. Minulle tuli fyysisesti huono olo kirjasta.

No, olihan meillä ihan hauskojakin oppikirjoja. Kenties kustantamoiden oppikirjoihin oli vähän vaikea sopeutua, kun siihen asti lähes kaikki oppimateriaali oli tehty itse. Piirretty vihkojen kannet ja kuvitukset, kirjoitettu sormet ruvella ja ranne tunnottomana kaikki tekstit opettajan jakamista monisteista, sanelusta tai/ja omista muistiinpanoista puhtaaksi. Joillakin käsiala kehittyi, joillakin harakanvarvas ei vain taivu.

Kirjoittajan lisäys: Siis meillä oli vihkotyöskentelyä ihan alusta tappiin, vähemmän lopussa.

Alemmilla luokilla meillä oli nk. jaksoja (historian, biologian, geometrian jne.), jolloin myös vaikkapa maalaustunnin teema tuli kyseisen jakson teemasta. Ja jos tiedämme jälkiviisaina senkin, että minuakin olisi pitänyt saada innostumaan vaikkapa matematiikasta vielä lisää, niin haastetta todella on.

Toisaalta minusta kouluissa voisi päivää pidentää. Kerhotoiminnalla. Minusta olisi ollut mahtavaa, jos olisi saanut jäädä vaikkapa hieman kokeilevampaan matikkakerhoon tai kemiankerhoon, jossa olisi voitu rauhassa kokeilla ja tutkia. Kuviskerhosta puhumattakaan.

Eli kyllä taidetta voidaan integroida kaikkiin aineisiin, siinä missä taitoaineitakin. Se on kuitenkin vain suppeudesta kiinni. Ja jos koko koulu on "taiteen syleilemä", niin siellä on hassuja seiniä ja vähän "kukkuu" tunnelma.

Mutta mitä nyt sitten halutaan? Niin Antti. Mitä nyt oikein halutaan? Mitä Sinä oikein haluat?


Kuva: http://espoonsteinerkoulu.fi/oppilastyot.html

Tunnisteet: , , ,

keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006

Tavallaan presidentiltä

Minullahan on lievähkö lukihärö (siis äidinkielessä asteikolla 1–5 3 ja vieraissakielissä 4) ja sen seurauksena aina välillä tulee sellaisia hauskoja ...hetkiä. Joskus sitä ei vaan tajuuuu.

Lähdimme Mairen kanssa ulos (Mairella on eilen Ämeriikoista saatu uusi gänstäbeibe-rotsi) ja nostin postit siinä lähtiessä. Heitin olan yli Jaakolle tulleet kirjeet ja otin mukaani itselleni tulleen kuoren, jonka päällä luki "Tavallaan presidentiltä". Mietin, että mikä suorakampis mahtaa olla kyseessä ja "ei paha läppä. Onkohan tää joku Dieselin vip-asiakas juttu vai siis MIKÄ tää nyt niinkun on?".

Siinä kun puhelinluetteloita nurkan takaa toisilleen heittelevät juurikin ajokortin saaneet juipit apupoikineen kantoivat noita puulämmitteisen talon unelma halkoja rappuumme, avasin kuoren. Hyvä Hanna, vitsin nero ja patti. Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja megahotzibeibe Pentti Arajärvi kutsuvat teidät Hanna 11.4. klo 18–21 johonkin illanviettoon! Mitä?! Voidaan kysyä: Miksi?

Olin ajatellut ensin, että hankin jotain uutta ja fantsua luokkatapaamiseen, mutta koska en löytänyt Italiasta originaaleja perusmallisia RUN DMC -adduja, kultaisena, niin päätin,että antaa olla. Toisaalta minä, naisellisuuden ja asiallisuuden perikuva, löydän AINA paremmin iltapopoja. Nyt vaan pitää löytää sitten to-del-la jotain uuula-laata. Ja jos en sitten kuitenkaan jaksanut etsiä edes mitään fääbiä luokkatapaamiseen, niin mitä mä sitten laitan päälle silloin 11. päivä!?! Kenties mä ihan käyn kampaajallakin. Kai mun olis jo ihan aikuisten oikeasti pakkokin.

Mutta siis hirveen ihanaa ja kaikkea. Ei haittaa yhtään mennä. Eihän mulla taida 11. päivä ollakaan mitään, kait siis tärkeämpää ainakaan.

Tunnisteet: , ,

sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Kotona jälleen. Ja kaksi pulloa Casallin lambruscojakin jo juotu, yhdessä ystävien. Ja käyty jo Lahdessakin tervehtimässä TL:ää, elit Tuli-Liekki vauvaa ja Rezi bebeä. Eikä tuo lumenkaan kohtaaminen tuntunut erityisen järkyttävältä, vaikka kevään makuun tulikin jo päästyä. Minusta on mukavaa käydä jossain, aina välillä. Mutta mukavaa on palata kotiinkiin, Mairen, ystävien ja oman elämän tykö.

On mielenkiintoista verrata elämäntapoja ja toimintamalleja, kulttuureja ja makuja. Miettiä miksi nämä tekevät tämän(kin) asian näin ja me toisin. Tai: mikseivät nämä ole keksineet samaa kuin me. Vaikkapa ikkunaeristeitä.

Ja se televisio-kulttuuri on kyllä ihan hassu juttu. Ei aina ymmärtänyt, että mikä pointti tässäkin humpuukkiohjelmassa (jos joskus samaa miettii kotimaisessakin tv-ohjelmistossa) on tai miksi niitä ketkuttelihetkuttelijatyttöjä pitää olla joka ohjelmassa (tai no melkein). Tai miksei jalkapallo-otteluiden aikaan muka vaan voi esittää yleisillä kanavilla vaikkapa leffoja. Kun ei vaan voi, niin ei kai sitten vaan voi.

Ja sitten on niitä poliittisia kysymyksiä, joista minun tarvitsee saada keskustella sellaisten kanssa, jotka tuntevat tuota asiaa paremmin. Minua kun se hämää.

No jaa. Huomenna on taas arkinen maanantai ja siitähän se taas lähtee käyntiin. Oma elämä.

Tunnisteet: , , ,

keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006

Acquario Di Genova -vapautusliike

Myonnan. Mina vastustin Korkeasaaren paviaanien lopetusta ja edelleenkin pidan hanketta alhaisena. Tiedan, etta tallainen on ihmiselle kovin luonteista, mutta minusta se on silti kamalaa. Ja hyva on. Olen lihansyoja ja kaikkea. Koska asiasta on turha vangata, olen alkanut vastustamaan koko korkeasaarta seka elaintarhoja yleensa.

Noh, kavimme sitten kuitenkin Genovan ja koko Euroopan suurimmassa akvariossa. Yllatyin, kun sielta loytyi delfiini, merikilpikonnia, hylkeita ja vaikka mita ja kuinka paljon. Euroopan suurin... Todella pienia altaita tuohon adjetiiviin liitettyina. Tuli paha, paha mieli. Ei helevetti! Ihan turha ajatella, etta "kylla ne varmaan taalla ovat asijaintuntijoita", ei pingviinit voi olla noin pienessa kopperoisessa iloisia, ei kilppari pitkienmatkojen vaeltajana voi olla tyytyvainen ja eiko delfiini kaipaa seuraa.

Ja sitten niita teineja. Ne punkesivat ja tunkesivat, melusivat ja huutelivat. Niita tuli kainalon alta ja kas kun ei haarojen valista. Mietin, etta toisiko se hai kavereille vahan vaihtelua, jos nakkaisi pari teinia seuraksi. Ai kauhee, kun olen kauhee!

Joo-o. Free Willy ja Willyn kaikki kaverit. Telkasta voi katsella kaloja ja pinguja, niiden aidossa kotoymparistossa. Ihan perseesta kaikki tarhaukset ja muuta sortopaikat, joissa palsit ihmiset voivat tungeksia ja elukat sekoavat ahtaissa vankiloissaan.

Tunnisteet: , ,

Berlusconi katso merta!

Genova on selkeasti eniten allekirjoittaneen mieleen, naista kaupuingeista joissa olemme kayneet. Tama on satamakaupunki ja metrolinjakin samanlainen kuin Helsingissa. Junan kaartaessa rantaviivaa ja arabiukkelin hilautuessa lahemmas viereeni (etta nakisi myos kauniit maisemat), olin hyvillani kohdevalinnasta. Meri on mukava elementti.

Illalla naytti vahvasti silta, etta paasisimme edes Genovassa todistamaan kunnon kahinaa (kun Milanossa se jai valiin). Mellakkapoliiseja, normipollareita ja siviilikyttalaisia oli suhteellisen paljon XX Settembren varrella jo silloin kun etsimme loistavaa hotelliamme. Hotellimme on perheyritys, jota pyorittaa aiti ja poika. Varsin hauskan oloinen paikka. Ilmeisesti serkkupojat olivat illalla katsomassa myos keittiossa jalkapalloa.

Me pollahdimme puolivahingossa suihkulahdeaukiolle, jonne oli keraantynyt ihmisia (eniten poliiseja, paloautoineen). Siella oli nuoria ja vanhuksia, lapsia ja koiria, renttuja ja herrasmiehia, suurin osa katseli ja oli fyysisesti lasna, piskuinen joukkio heitteli ilmeisesti ehtaa kakkaa jonkin sortin kaupungintalon rappusilla seisovien mellakkapoliisien paalle.

Kyseessa oli Berlusconin vastainen mielenilmaus. Otin hiukan videoklipseja, joissa homma nayttaa aitoa tilannetta vauhdikkaammalta. Oletimme, etta tulossa olisi kunnon rytinaa, koska virkavaltaa oli niin rutkasti. Berlusconista ei selkeasti pideta ja kyttalaisia oli siksi varmasti niin paljon. Tai koska Silvio oli ainakin ollut rakennuksessa ja on pelkuri, oli paikalla niin paljon polliiseja. Tieda nyt naista.

Joka tapauksessa olin ilmoittanut sijaintini ja varmistanut, etta jos joudun poliisilinjojen sumppuun ja vaikkapa putkaan, niin Suomen ulkoministerio hoitaa minut ulos. Tahan ei siis tullut tarvetta.

Rakennuksen toisella puolella poliisivoimat eristivat ihmisia ja tv-kamerat valoineen muodostivat ryppaita. Takaovesta tuli ukkeleita ja akkeleita, rotevat turvamiehet hyppivat liikkuviin autoihin. Yritin kysella mista nyt oikein oli kyse. Rakennuksessa oli ollut jonkin sortin vaalitapahtuma ja ilmeisesti paikalla oli olleet niin Silvion kuin vasemmistonkin ihmisia.

Ilmeisesti kovin maltillinen genovalais nuorimies selitti, ettei pida "ihan kaikkea uskoa mita RAI:lla tai sanomalehdissa kerrotaan. Ne ovat kovin vasemmistolaisia". Olin ja olen kovin pahoillani, jos niin on. Etta Berluscvonin tavoin vasemmistopiirit olisivat hupsuja. Emmeko voisi ajatella, etta Silvio hoitaa hupsuilut ihan yksikseenskin. Toisaalta, jos italialaisten on vaikea uskoa kaikkia Silvion touhuja todeksi, niin... Onhan se jannaa, etta Silvio on kaikessa royhkeydessaan ja avoimesti ihan sika. Ei Suomesta (luojan kiitos/kiitos Luoja) moista kaveria edes loydy.

Edella mainittu kaveri totesi, etta vaalit voivat voittaa 50-60 ihan kumpi koaliitio tahansa. Niin, ei siis 50-50, vaan Nykasesti 50-60, vahan on sellaista ehka, kenties tama poliittinen meininki taalla.

Tunnisteet: , , ,

maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Matkalukemista

Olin suunnitellut ottavani mukaan muutaman kirjan, mutta koska tila tuntui loppuvan Jonnan rinkasta otin vain yhden. Tuo Rei Shimuran seitsemäs seikkailu tuli luettua jo kolmantena päivänä, joten se siitä. Olen kahlannut läpi useampaan kertaan Kuukausiliitteen, toissa viikkoisen NYT:in ja jopa Tietokone-lehden. Olen alkanut lukemaan Jaakolla vielä kesken olevaa Stalinin kaiken kattavaa elämän kertaa, mutta koska Jaakko lukee sitä vielä itse on siinäkin laiha lohtu.

No otinhan minä mukaan Itse Jumalan Sanan, eli Markus Itkosen typografian Aapisen, mutten pysty sitä lukemaan rentoutuakseni. Silloin tulee olla valpas. Vaan enpä tiedä niistä Koba-Stalinin kertomuksistakaan. Kaveri on ollut pienestä asti niin kiero ja äitinsä uskomuksen mukaan menetetty paholaiselle, että kirjan henki vaelsi viimeyönä uuniini. Paska Stalin kiusasi Mairea. En saanut nukutuksi, heräilin ja manasin tuota paikkansa saavuttanutta ja tekonsa oikeuttanutta psykopaattia. Hullu, hullumpi, ihminen.

Ja täällä tämä nettipuoli elää kehitysmaan lailla, kituuttaen. En pysty ymmärtämään tätä nopeuksien hitautta ja järkyttävää tökkimistä, mitä koneisiin tulee. Mieleen palautuvat ne kaukaiset ajat, kun kotona oli modeemi käytössä. Ja siitä on jo herra ties kuinka monta vuotta. Ei siis iloa netistäkään, ihan liiaksi asti. Myönnettäköön Italialle 0,7%:n kehitysmaatuki tietoyhteiskunnan saralla, sillä tämä on pöyristyttävää.

Tunnisteet: , ,

Teiniangsteja

Hirentsessa pieneen, vanhemman rouvan pitämään majoituspalveluja tarjoavaan yksikköön saapui toisena iltana lauma ilmeisesti epsanjalaisia teinimatkaajia. Ei siinä mitään, nuorena tulee purkaa intojaan ja ...kaikkea vaikkapa matkailuun. Matkailu avartaa, olen kuullut sanottavan.

Olen huomannut itsessäni, näin kolmikymppisenä, jo aikaa sitten piirteitä jotka eivät suhtaudu kovin suopeasti synopsinsa kadottaneisiin älämölö-teineihin. Minua niin sanotusti nyppii.

Nämäkin (joita majoittui kolmenhengenhuoneeseen ainakin kuusi) eivät malttaneet olla ottamatta per lärvi noin 20 minuutin suihkuja. Ilmeisesti suihkuverho oli niin allö liimautuessaan takapuoleen, ettei sitä sitten kukaan tuntunut käyttävän. Ja kun kahden huoneen verran teinejä oli vihdoin ja viimein käynyt suihkussa, oli ihan pakko kääriä hiukan lahkeita, kun meni saniteettitiloihin. Otti nuppiin, nyppi ja sanoin ihan ääneen V-sanankin.

Teinien kovin mustavalkoinen käytöshän siis johtuu anatomisista seikoista ja mm. aivotoiminnan muutoksista, mutta herra mun jee, anna kaikki kestää. Voidaan kysyä: Eikö äiti kotona sanonut, että älä nyt ole ihan urpo?

Tunnisteet: ,

Matka jatkuu

Olemme Sienassa. Eilen oli italialainen isanpaiva, jonka johdosta (tai jonkin muun) taalla oli jonkinsortin kujamarketti-jutska. Siis kujalla kaikkea makeasta sukulaadista turhanpaivaiseen roinaan myynnissa.

Tama on makinen kaupunki. On nousua ja jyrkempaa nousua ja sitten ihan vertikaalia nousua. Mietin, etta paikallisilla on pakko olla hyva yleiskunto, koska ainakin itse olin ihan loppu, kun vihdoin ja viimein paasimme hotelliin, rinkkojen ja viinilaatikkojemme kanssa. Hotelliin, joka on kylla melko karu, mutta ensimmainen paikka jossa ei vilu tunge luihin eika ytimiin.

Eilen siis satoi ja tanaankin on hitusen mahdollista, etta vodaa tulisi. Tarkoitus olisi kavella linnoitukselle ja jotainn pokoilla. Ehka ensin kuitenkin kahvia. Nyt kun Luccan juna-aikataulutkin on katsottu valmiiksi.

Ihmettelen kovasti miksei yhta hyvaa jaateloa saa meilta. Onhan suomalainenkin jade ihan maukasta, mutta sanottava on, etta ihan erilainen elamys on valita Gelatarian tiskilta kaikkien herkullisten vaihtoehtojen joukosta juuri sellainen, itsensa oloinen yhdistelma.

Tama on niin hidas yhteys, etta menee budjetti sekaisin. Parempi onni vaikka Genovassa.

Tunnisteet: ,

perjantaina, maaliskuuta 17, 2006

Auzingo baistaa

Safilolla on Valentino Rossin kanssa diili. V.R. mainostaa uutta Imatra-mallistoa. Tama on niin tata. Ulkkomailla sita kiinnittaa huomiota vaikkapa sellaiseen asiaaan, etta Firenzessa on paljon enemman Volvoja kuin vaikkapa Sassuolossa ja Veronassa jne. Taalla myos jalankulkija saa olla suht tarkkana. Autot tulevat happamilla keltaisilla, vaikka yleinen kaaos onkin tasavertaista.

Kamera on mukana, mutta se on liian iso rohjake mukana kannettavaksi, joten kaytamme kamerakannykkaani. Joitain kuvia sitten shippaillaan tuonne Antin kuvasivustolle, jossa on siis ihan Antin omiakin kuvia...

Loysimme ihan mukavan ja 40 euroa/huone kustantavan majoituspaikan hyvin liki rautatieasemaa, vanhan kaupungin kortteereista. Hiljaisuus on kello 23 ja aamulla 10-13 pitaa olla siivouksen ajan ulkona. Onneksi kultainen ystavamme Aiti-Aurinko lammittaa.

Miten herrrkullista ruoka voi olla, jos pizzeriassa soi turkkilainen iskelma, siella on meidan lisaksi 2 saksalaista teinimatkaajaa seka Firenzeen kotiutunut (2kk) ja kaupungin "lapikotaisin" tunteva amerikkalainen? No eipa kovin kaksista. Taalla kuhisee pure jenkkeja muutenkin ylitse muiden. Ihmeellista suorastaan. En ole moiseen tottunut enka millaan muotoa haluaisi samaa leimaa omaan otsaani.

Lisaa huomioita. Taalla on aika paljon naispuolisia taksikuskeja, hyvin paljon vanhoilla rouvilla on joku 15 vuotta nuorempi ystavatar/tytar/kotiapulainen kasikynkassa. Veikkaisin myos, ettei Firenze ole kaikista helpoin kohde tai asuinpaikka vaikkapa sokealle. En ole aikaisemmin nahnyt sokean kulkenvan keppinsa kanssa niin viuhtoen, mutta toden totta taalla ei voi tietaa mita on jalkakaytavalla tai milloin se loppuu...

Taalla on jokseenkin luovaa kaikenlainen parkkeeraaminen. Olipa kyse autoista, vespoista, roskalaatikoista, rojusta tai telineista. Suurin osa koirista osaa kulkea hurlumhein seassa vapaanakin hienosti. Koirien pommituksia ei kenties korjata ihan silla innolla kuin olisi syyta.

Tarvitsee hankkia kaulahuivi, silla illalla laskeutuu kostea viileys ja kaulaliina voisi tehda olosta hieman nautinnollisemman. Vahan on katseltu shoppailuseikkoja ja mietitty tulkkuja. Mutta mitaan erityisen spessua ei ole eteen tullut.

Tama sopiikin globalisoituneeseen maailmateoriaan, jonka yksi kehittajista on viisas isani. Sen lisaksi, etta maailma on suurelta osin yhta isoa Keravaa, niin harvassa ovat ne paikat mista saisi jotain mita ei nyt Helsingistakin loytyisi.

Ajattelinkin, etta seuraavaksi (joskus piiiitkan ajan paasta) voisi lahtea Etela-Amerikkaan. Ei suffaamaan tai mitaan sellaista, vaan tutustumaan utopia-yhteisoihin. Niihin joista ei ole jaljella kohta kuin se yksi pappa purossa peseytymassa seka niihin joissa saksalainen kansantanssi elaa vahvana.

Tunnisteet: , ,

torstaina, maaliskuuta 16, 2006

Firenze

Junalla on hauska matkustaa. Ei ole todellakaan hinnat Suomen tasoa. Jatimme siis Sassuolon taaksemme, emmeka palaa paluumatkalla sen kautta. Kenties talvimasennus vaivaa italialaisiakin, sen verran erilainen muudi tutussa paikassa oli, verrattuna kesaisiin vierailuihin.

Nyt olemme Firenzen vanhassa kaupungissa. Taalta loytyi suht heti internet point, mutta yopymisen kanssa onkin haastetta. Hinnat ovat suhteellisen messevia yhden tahden hotelleiksi (60 euroa yo), mutta vaihtoehdot saattavat olla rajalliset.

Paatoksentekoa saattaa vauhdittaa sekin, etta molemmilla on laatikollinen (6 plo) viinia kannettavana. Nehan ostettiin tietenkin Renzon kaverin viinitilalta. Hyvia putiloitahan ne ovat, en mina sita ruikuta. Kasieni heikkoa kantokykya vain.

Firenze vaikuttaa kuitenkin jo nyt varsin mukavalta paikalta. Heti tormasimme paikallisten ex-humehienkayttajien ja aids- porukan keraykseen ja heidan neuvoijen ansiosta paasimme oikeaan suuntaan kaupunkia. Tavallistahan on, etta mennaan juuri pain vastaiseen suuntaan ja kopotella sitten saakin.

Kunhan nyt paastaan johonkin jarkevan tuntuiseen majoituspaikkaan, niin voi ajatella lasillista viinta. Ei tosin naita mita laatikoissa on. E-hei. Ne saastetaan koto Suomeen.

Tunnisteet: ,

keskiviikkona, maaliskuuta 15, 2006

Oi Madonna!

Kas niin. Sassuolo on noin 40.000 kyla tai pikkuinen kaupunki. Taalta loytyy YKSI internetpoint. (Ja 2 baaria/pubia/tmv.)

Allora. Milanossa emme paasseet nakemaan edes globalisaation vastustajien mellakointia, mutta Duomon katolle kiipesimme. Berlitzin oppaassa tuohon neuvottiin varaamaan runsaasti aikaa, muttei se nyt niin spessu paikka ollut.

Junat ovat halpoja ja hidaskin kaveri liikkuu varsin sukkelaan. Viidellatoista eurolla sai paikkalipun Milanosta Modenaan (HUOM! Kahdelle). Jostain jannasta syysta Modenan juna-aseman tytto neuvoi ottamaan bussin nro. 4 bussiasemalle. Ainoa mutta oli siina, ettei ko. bussi ollutkaan oikea. Matkasimme toiselle paatepysakille ja takaisin. Noh, mita varsin pienista. Italialainen taksi oli sahakka, mutta kaverilla oli turistilisa, totta kai. Onneksi kerkesimme Sassuolon bussiin. Kun bussi saavutti Sassuolon, taalla oli satanut 20 senttia lunta. VOI PASKA! Che nottura di palle! Olin henkilokohtaisesti pettynyt ja petetty.

Nyt aurinko on paistanut jo muutaman paivan. Maanantaina kaytiin nk. PaivaFarmilla, joka osoittautui Serenaakin (siella tosin en ole kaynyt vuosiin) rahjaisemmaksi homeluolaksi. Noh, ainakin paasi solariumiin, tosin kosteaan 30 euron hintaan. Noh, noh. Ei saa olla nain tylsa. Oli siella ihan "suomalainen sauna", vetta piti kuitenkin kipata suoraan saavista. Mutta sauna teki oikein hyvaa.

Tassa maassa on paljon jannaa. Cappuzzinoa ei juoda kuin aamulla ja jos juot muulloin olet "ihan saksalainen", Berlusconi pysyy vallassa kun vasemmistolla ei ole kunnon ohjelmaa, Silvio kutsuu RAIN:n naispuolista toimittajaa kommariksi ja kavelee ulos studiosta, SB haluaa seuraavan RAI:n vaalidebatin kysymykset etukateen, Silvion lakimies kirjoittaa Silvion puolesta RAI:n vaatiman kirjallisen sopimuksen herrasmieskaytoksesta, italialaiset kayttavat internettia lahinna vain talvisin (call centereita on isommissa paikoissa, epatoivotuille maahanmuuttajille), jos ero uhkaa niin se kumpi "hylkaa" kotinsa, menettaa myos oikeuksiaan jne. Jalkimmaista kun ajattelee, niin kotivakivaltatapauksissa kaytanto on varmasti sietamaton.

Ai niin ja... Lahes poikkeuksetta jokaisessa ohjelmassa kekkuloi neitoja. He eivat juonna, he eivat esiinny (varsinaisesti). He vain ovat. Joskus homma on sellaista very soft pornomaista keikistelya. Miksi? Ehka ohjelmat ovat ihan suolesta, eika niita jaksasisi muuten katsella. Omituista se minusta kuitenkin on.

Auringosta viis, silla olemme keskella italialaista perhedraamaa. Ystavamme ovat nyt muuttamassa erilleen ja pakka sita myoten sekaisin. Me pesemme viela koneellisen pyykkia ja etsimme itsellemme bussin, junan ja majoituspaikan Firenzesta ja lahdemme jaloista haisemasta. On hitusen kiusallista olla todistamassa tallaista tapahtumaa, varsinkin kuin vain toinen ystavistamme puhuu englantia. Muiden kanssa olemme aina olleet enemman ja vahemman Danielan varassa. Vaikka tietenkin ikavaa on itse asia. Eihan se ole kovin mielta ylentavaa, kun toisilla (kaikilla) on niin paha olla.

Italiassa kaikki on kuulemma kallistunut niin, etta se uhkaa mm. kahviloiden olemassa oloa. Hinnat ovat pysyneet "samoina", ainoana erona on vain se, etta ne eivat ole liiroja, vaan eruroja. Desimaalipilkkua on vain siirretty. Eurosta ei pideta taallakaan.

Taalla Hanna Kopra, Sassuolo, Italia.

Tunnisteet: , , ,

perjantaina, maaliskuuta 10, 2006

A piu tardi!

Enää muutama tunti ja lento Milanoon on edessä. Kaikki on jo melkein pakattu. Jotain tarvitsee vielä laittaa mukaan, jotain mitä en ole muistanut.

Rasittaa, kun kone on nyt (onneksi vasta nyt) vähän sekaisin, solon tunnukset ovat vanhentuneet eikä uusiakaan kyllä ole. Noh, laskujen tiedot mammalle ja mamma maksaa. Mamselli on myös luvannut tulla siivoamaan matkan aikana. Ei paha.

Puhelinkin pitää viedä reissun jälkeen huolton. Se soi ja välillä ei soi. Nais. Pitää vahdata sen ruutua, joka on aika hiljaista. No, Italiassa en paljoa muutenkaan vastailisi.

Kahdeksi ensimmäiseksi yöksi on varattu Milanosta joku iisipiisi hotla. Mainospuheissa mainitaan internetyhteys ja oikein väriprintteri, eli voisi kokeilla miten sieltä käsin tätä voisi päivitellä.

Varmaa kuitenkin on, että illalla syön jotain oikke maakasta ruokaa (alku sellaista ja pää sellaista) sekä juon punaviiniä.

Kah, nyt muistin: villasukat (jos yöt ovat kostean viileitä) ja kamera sekä kameran latauspiuha+pattereita.

Tunnisteet: ,

torstaina, maaliskuuta 09, 2006

Kamppi

Olin sopinut tapaavani pari ystävää Kampissa kello neljä. No minulle ilmaantui kaksi ylimääräistä tuntia luppoaikaa ennen tätä. Jostain käsittämättömästä syystä päätin ja menin vielä toteuttamaan kokonaisvaltaisen tutustumisen Kampin lähes jokaiseen liikkeeseen. Hullu akka!

Totesin, että alkoi puuduttamaan. Ei oikein innostuttanut. Liikaa älämölöä eikä oikein mitään erityisen fantsua. Parasta taisi olla puolivillaisen Tecknohörhökaupan oma Staffi-rouva, joka kulki ympäriinsä maha pinkeänä ja rapsuteltavana. Todella monessa kaupassa myymähenkilöstö oli jotenkin usvassa. Elottomia neitejä ja sillä hassun hauskalla tsadilaisaksentilla puhuvia juippeja Johto Caféssa. Vad evör.

Viiden kerroksen Diamond... vad evör kaupassa on rouheita kelloja, osasta kuulee Tony Hawksin äänenkin. Mutta muuten, ei juuri mitään uutta etelärintamalla.

Tunnisteet: ,

Hetkiä oikeudessa

Eilen illalla tv2:lta tuli mielenkiintoinen Dokumenttiprojektin jakso, Hetkiä (ranskalaisessa) oikeudessa. Varsin mielenkiintoisaa, vaikken kokonaan jaksanutkaan katsoa. Suorastaan merkillistä, paikoin.

Muutaman kerran mietin, että "tämä on niin ranskalaista, niin ranskalaista", vaikken juurikaan ole seurannut suomalaistakaan oikeudenkäyntiä ikinä. Varsinkaan paikan päällä. Siis koskaan.

Eräs puolustusasianajajan puheenvuoro oli suoraan trigolorilipusta: tuomioistuin ei voi määrätä mitä herra Sanal tekee vapaa-ajallaan, jos hän haluaa polttaa marihuanaa, niin se on hänen vapautensa ja vapautta ei saa häneltä riistää. Tuomioistuimet eikä yhteiskunta saa rajoittaa yksilönvapautta... Herra Sanal sai neljännestä huumausainerikoksestaan puolivuotta pyttyä, puolivuotta ehdollista ja kaksi vuotta pakollista riihäppiä.

Aamuyöhön asti juttuja riitti ja suorastaan merkillisistäkin asioista. Saattoi vain miettiä kustannuksia yhteiskunnalle. Eikä rouva arvoisa tuomari pysynyt itsekään ihan hereillä, siis kärryillä. Juuri vankilasta päässyttä miestä syytettiin lompakon varastamisesta, appivanhempiensa rapussa. Vaimo ja tytär olivat asuneet miehen tuomion ajan siellä. Mies meni sanomaan, että oli menossa tapaamaan vaimoaan ja tytärtään kotiin. Tämä oli muuttua kohtalokkaaksi. "Eihän teidän kotiosoite ole tämä!". Ihan turha selittää, että ennen asuttiin miehen isän luona, mutta koska tämä lähti Amerikkaan, vaimo ja tytär muuttivat vaimon vanhempien luokse... Olin varma, että mies menee takaisin kiven sisään. Mutta onneksi ei nyt sentään. Kun ei ollut kantajaa eikä varastettua lompakkoakaan kellään esittää todistusaineistoksi.

Toinen mielenkiintoinen tapaus oli myös mielenterveysongelmainen nelikymppinen mies, jota syytettiin puukon kanssa heilumisesta. Seutukunnan poliisit olivat "pitäneet miestä silmällä", koska oli ilmeisesti korttelin kahjo. Ongelmalliseksi muodostui se, että miehen käsi oli ollut kipsissä jo kaksi viikkoa eikä siinä pysynyt edes kynä. Noh, sellaista sattuu. Epäilyttävä tyyppi kuitenkin.

"Rattijuoppo, taskuvaras, marihuanan välittäjä, tyttöystäväänsä pahoinpitelevä ja muut pikkurikolliset kohtaavat 'en-kestä-hölynpöly-selityksiä' -tuomarin ranskalaisen mestariohjaaja Raymond Depardonin dokumenttielokuvassa.
Tuotanto Télé Images. Ranska, 2004"

Kuva: Raymond Depardon, Magnum Photos

Tunnisteet: , , ,

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

Naistenpäivä



Tänään olisi sitten ihan oma naistenpäivä. Tavallaanhan jokainen päivä on kaikkien päivä. Tällaisistä päivistä tulee vähän sellainen olo, että miksi pitää olla joku naistenpäivä. Ja sitten sitä miettii sitäkin, että jotain on pahasti pielessä.

Niin kauan kuin asioissa on parannettavaa ja naisten asemasta yhteiskunnassa ja maailmassa pitää muistutella, on paikallaan naistenpäivä.

Hyvää naistenpäivää, kaikille!

Tunnisteet:

tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Viva La Mac

Miksi minä(kin) käytän MacIntosh-tietokonetta, eli tuttavallisemmin Mäkkiä? Koska olen käyttänyt PuuCeeta aivan häviävän pienen osan koko tietokoneellistuttua elämääni, eli aina kahdeksankymmentäluvun lopun. Miksi? Koska meillä on aina ollut Mac. Koska vanhemmat tarvitsivat työnpuolesta kyseisen värkin.

Varmaan PuuCeekin on tosi hyvä ja kaikkea ihqua. Asiat riippuvat usein siitä mitä pitää tehdä. Joskus jopa siitä, että käyttöjärjestelmä on vain... kliffampi. Kuten Macissa on.

Muistan miltä etenkin vuonna 2000 odotin kuin kuuta nousevaa uutta myllyä. Tein suhteellisen raskaita töitä jollain vanhalla mopolla, jonka hiirikään ei enää toiminut. Vain ruutupaperinippu auttoi hiirtä hilautumaan paikasta A paikkaan X. Silloinen AD:ni oli saanut Cuben ja minulle oli tulossa uuden rouhea G4 ja optinen hiiri. Joskus syvimmissä ahdingoissa kävin Applen sivuilla katselemassa uusimpia mainosspotteja, eli siis päivittäin.

Kyseisiä spotteja löytyy edelleen netistä, muttei Applen sivuilta. iMacien mainoksista suurin suosikkini on Kermit. Kermit on aina ollut ihan hullun vihree. Mutta suurinta lohtua horisonttiin loi tämä optisen hiiren mainos. Nykyään tosin suosin hiiriä, kahdella painikkeella. Se nopeuttaa työskentelyä.

Käytänhän minä PuuCeetakin, jos on ihan pakko. Käyttis tuntuu vain niin, laiskalle ihmisluonteelle, turhan vaikeaksi väännetyltä. Fiksu pääsee helpommallakin. Ja kun joku kysyy kannattaako Maciin vaihtaa, niin ilman muuta sanon: ilman muuta. Olen siis käännyttäjä. Ja ilman muuta CS-paketin kimppuun kaikki, joilla siihen vain on mahdollisuus.

Mitä on voima?

Tunnisteet: ,

maanantaina, maaliskuuta 06, 2006

Olmit ja muut selkärangattomat

olmi (Proteus anguinus ) on sokea pyrstösammakko, joka elää Krainin ja Dalmatian maanalaisissa vesistöissä. Pituus 25-30 cm. Ruumis pitkulainen, raajat heikosti kehittyneet, kolme ulkoista kidusparia. Väriltään valkeankeltainen.

Olen usein ääneenkin ja omaksi epäedukseni ihmetellyt ihmisolmeja. Jotkut vain ovat sellaisia, joita ei voi ymmärtää, varsinkaan työympäristössä. He valittavat ja delegoivat marttyyrimäisesti omia töitään muille. Aivan kuin olisi muiden vika tai ongelma (joksi se kyllä muodostuu delegoinnin ja vinkumisen myötä) jos ja kun nämä ihmisolmit eivät osaa eivätkä halua osata tehdä töitään. He laahustavat ympäriinsä ja ovat melko pitkälti aivan kädetöntä sakkia.

Jälkeen päin on huvittavaa huomata muidenkin olevan, nyt, samaa mieltä eräiden panostuksesta. Mutta kun aihe oli joskus ajankohtainen niin ei ollut. Ja kaikki kärsivät. Tuli vitutusta, kun muut saivat tehdän toistenkin työt ja vastuulliset tehtävät, hommat eivät valmistuneet niin kuin olisi pitänyt tai ainakaan 8.00–17.00 aikana eikä ihmisolmeja pistetty kuriin. Jälleen kerran unohdettiin, että asiakas on asiakas, loppupeleissä ja että duunit on vain tehtävä.

Vinkuintiaanit ovat oman kokemukseni mukaan varsin usein miehiä. Heidän kuuluisi olla jo päteviä, muidenkin mielestä. Heistä itsestään tuntuu selkeästi siltä, että niin on koska ovat jo aikuisen miehen iässä ja olleet kauankin alalla. Mutta, mutta… Jos et vai osaa, suostu oppimaan etkä tekemään, niin sorri. Et ole. Titteli ei tee sinusta niin pätevää tai osaavaa kuin tittelisi arvoinen yleensä on. Ne ovat vain kirjaimia käyntikortissasi.

Pahaltahan se varmasti tuntuu, jos ja kun kuka tahansa siitä sanoo. Että: kaveri hei, et viitsisi tehdä näitä kunnolla tai ihan itse. Heidän kaiken jyräävä subjektiivin oikeus lusmuilla, ryssiä jutut ja vinkua on rajaton.

Olen nyt muistanut millaista on tehdä tällaisten kanssa töitä. Onneksi en itse heidän kanssaan nyt enkä enää töitä tee, säälittää vain ne jotka joutuvat.

Heillä on pokkaa puhua paskaa ja sättiä jotain toista, muka niin ettei se olisi tarkoitettu tämän korviin, mutta on kuitenkin. He itse aloittavat kamalan itku shown, jos heille jotain sanotaan, vaikka ihan asiasta tai bumerangina palautetaan paskapuheet takaisin lähtöpisteeseensä.

Ihmisolmeja ei kiinnosta parempi työskentelymalli, koska nykyisestä urposta mallista saa aina hyvän syntipukin, kun jutut eivät ole luistaneet tai on vaan jättänyt jotain tarkastamassa tai itse on ollut ryssimässä taas jotain. Ihmisolmit eivät halua kehittyä, tulla paremmiksi. Ainakaan työssään, jos missään. Ihmisolmi ei ole oma-aloitteinen eikä innokas uusista jutuista, kehityksestä.

Oikea olmi voi olla kehittymätön ja pysyä sellaisena vuosituhansia Krainin ja Dalmatian maanalaisissa vesistöissä, mutta ihmisolmit eivät. Sillä koittaa aika, kun siirrytään systeemeissä ja järjestelmissä uudempiin versioihin ja ihmisolmin itku on silloin ihan turhaa. Muutos on väistymätöntä, vaikka sitä oltaisiinkin koetettu hidastaa kaikin keinoin.

Kuva: www.uvi.si/.../heritage/039/index.text.html

Tunnisteet: ,

sunnuntaina, maaliskuuta 05, 2006

Lisää ihmeellisyyksiä ja kummallisuuksia

• Tajusinpa olevani samaa mieltä J-J:n kanssa mm. siitä, että vammaisen vastakohta ei ole terve tai normaali, vaan vammaton. Mutta miksei tätä termiä käytetä?

• Miksi vaikkapa apuvälineet ja muut vammaisille suunnatut tavarat ja tarvikkeet ovat aika rumia? Tosin onhan niitä ruvettu "tuunaamaan".

• Miksi katuja pitää suolata, vaikka niistä on riesaa niin koirille ja heidän omistajilleen, meidän talonmiehelle eikä se suolaus autojen pinnoillekaan hyvää tee?

• Miksi siniristilupusta tulee kamalan nationalistinen ja hitusen jyrkkä fiilis, mutta vaikkapa Braziliassa (kuulemma) Brassilippuja roikkuu joka paikassa ja se on ihan jees? Eikä tule kiihkoilija-olo.

• Miten YLE:llä voisikaan olla rahaa kaikkiin nauha-, kuvaruututarkkailijoihin ja esim. Pääroolissa-sarjan ainakin kahteen talon omaan apulaisohjaajaan jne?

• Miksi Boy George on ihan sekaisin? Kuinka paha olo sillä onkaan?

• Eivätkö suomalaiset todella olleet tienneet Jari Sillanpään olevan homo ennen kuin vasta viime viikkolla?

• Miksi homobaarissa juuri homo iskee homon?!

• Miksei heterobaareja kutsuta heterobaareiksi?

• Kuinka paljon jotkut asukkaat voivat esittää perättöämiä syytöksiä vaikkapa talonmiehestä ennenkuin ne muuttuvat vaikkapa herjauksiksi?

• Kun rakennustarvikkeet maksavat Helsingissä ja Rovaniemellä saman verran, niin kuinka rakentaminen on NIIN paljon kalliimpaa Helsingissä? Vaikka laskisimme pk-seudun palkat ja tonttihinnat mukaan. yhtälöön..

• Jotkut sanovat välillä "miksi tämä kävi juuri minulle/meille?", niin kenen kohdalle sen jonkun epäonnen olisi pitänyt osua?

• Mikseivät (Alppiharjun) lintujenruokkijat [lue: rottienruokkijat] tajua lopettaa pullaleivänmurujen heittelyä, edes nyt?

Tänään en ole vielä miettynyt mitään muuta tähteellistä ja tähtimäistä.

Kuva: www.jarisillanpaa.com

Tunnisteet: ,

perjantaina, maaliskuuta 03, 2006

Euro onkin 80 senttiä ja muuta omituista

Maailmassa on monta ihmeellistä ja kummallistakin asiaa.

• Logiisesti ajateltuna euro ei kyllä voi olla 80 senttiä. Kuitenkin se on. Merkillistä, perin merkillistä (kuten Bosse sanoisi). Miten se sama työ voi olla eri hintaista, samassa maassa, kunnassa, kaupungissa, työpaikassa vain sillä perusteella, että sen suorittaja on joko mies tai nainen? Minä en tajua.

• Miksi heterot menevät naimisiin (vaikka maistraatissa), mutta homot/lesbot rekisteröivät liittonsa?

• Miksi mahd. tuleva lapsi on automaattisesti aviomiehen, muttei avomiehen?

• Miksi adoptiota hakevat tulevat mahdolliset vanhemmat joutuvat kirjallisesti lupaamaan, etteivät millään tavoin vahingoita tulevaa mahdollista lastaan? Mutta perinteisellä menetelmällä ei tarvitse luvata, kirjallisesti varsinkaan mitään?

• Miten niin se on selkeästi lapsen etu ja paremman tulevaisuuden tae, että lapsella on isä ja äiti? Miten keskustalaiset kristilliset ja koodeeläiset voivat antaa niin katteettomia lupauksia?

• Miksi nais-etuliite löytyy niin johtajille, ministereille, kuskeille jne, mutta mies-etuliitettä ei käytetä?

• Miksi homot/lebot joutuvat kertomaan tai heidän pitää antaa ymmärtää muille, että ovat homoja/lesboja, mutta heterot eivät kerro vaikkapa työpaikalla mistään erityisestä syystä olevansa heteroita? Ja miksei se edes ihmisiä kiinnosta?

• Miksi radiossa ei juurikaan soiteta vaikkapa HIM:n levyiltä mitään vähemmän kulutettua raitaa?

• Ovatko kaikki SuomiPopin juontajat käyneet pomon pedin kautta, kun kuullostavat ihan surkeilta eivätkä kuuluisi radioon?

• Miksi esimerkiksi Ikeassa ihmiset kulkevat rivissä ja kaikilla on omat ostoskärryt ja/tai hyökkäysvaunut? Miksi tämän lisäksi jäädään aina keskelle käytävää ihmettelemään joko seuraavaa kulutusliikettä tai ihmispaljoutta?

Mieltäni ei sitten nakerra eikä ihmetä mikään muu. Ainakaan ei kovin pinnalta, syvällisesti eikä hirvittävän rankasti.

Kuva: www.handelsbanken.fi/index.php/109/618/1851

Tunnisteet: ,

Kenelle kaupunki kuuluu?

Tiistaina pidetyssä Eiran kokouksessa aiheena oli kaupunkisuunnittelu. Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila alusti keskustelun kaupunkisuunnittelusta ja valmistellun puheenvuoron samasta aiheesta käytti Marja Piimies, valmistelijan näkökulmasta. Marja on siis myös Eiran yhdistyksen varapuheenjohtaja.

Sihteerimme Timo Kurjen sanoin: "Hyvien alustusten jälkeen kaupunkisuunnittelusta kehkeytyi vilkas ja antoisia keskustelu".

Keskustelussa olivat seuraavat kohdat sekä niiden alakohdat:
1. Kenellä on oikeus kaupunkisuunnitteluun?
- Yksin nykyisillä vai myös tulevilla asukkailla?
- Asukkailla vai esim. elinkeinoelämällä (kummalla painavampi ääni, jos kummallakaan?)
- Virkamiehillä vai poliittisilla päättäjillä (Mihin, miksi, miten, mitä, missä ajassa)?
- Historoitsijoilla (mitä purkaa/säilyttää, miksi, miten ja missä määrin)?
- Kaikilla?

2. Mistä intohimot ja tunteenpalot kaupunkisuunnitteluun kumpuavat?
- Pro-liikkeet & asukasyhdistykset. Millainen paino pro-liikkeillä on suhteessa asukasyhdistyksiin ja toisin päin. Avoimuus, yhteistyö ja kommunikaatio mm. viraston ja asukkaiden välillä.
- Ihmisten primitiivinen tarve varjella omaa reviiriä (myös muutoksilta), kuten asuinympäristöään.
- Oman edun tavoittelu (EK puoli).
- Taloudellisen hyödyn tavoittelu. Esim. uudet kaavoitukset mm. asuinkäyttöön tai rakennuttajien oma-aloitteisuus rakennettavan alueen ympäristö- ja maisemasuunnittelun toteuttamiseen. Eli rakennuttajien ehdot.
- Aito huoli ympäristön (sis. metsät, pensaat, tiet, talot, melut jne.) säilymisestä/kehityksestä suuntaan ja toiseen.
- Poliittinen hyöty (valtasuhteet mm. valtuustossa)

3. Rakennusten suojelu
- Rakennuslautakunnan ja valtuuston terve suhtautuminen rakennusten suojeluun.
- Aluehankkeet (kuten Pihlajamäen suojelukaavan toteutus).
- Helsingin hissittömien rappukäytävien SR1-case (porrashuoneiden suojelupykätlät mm. Kruunuhaassa).

4. Ympäristö & Ympäristö
- Rakennusarkkitehtuuri, ei yksin maankäyttö vaan myös esteettisyys seikat. I: Uusissa maan käytön aloissa suunnittelukilpailuja -> Uusia ideoita rakentamiseen ja kaupunkisuunnitteluun, II: Asemakaavasuunnittelukilpailuja -> Jälleen uusia ideoita, III: Kaupunkimaisema suunnittelukilpailuja (mm. Pientalo ja nk. puukylä ideoita) + uudenlaista kerrostalorakentamista.

Kumpaa sanamuotoa itse käyttäisit: A) "Ihmisläheinen kaupungin tulevaisuus" vai B) "Ihmisehtoinen kaupunkitulevaisuus"? Mitä eroa näissä siis voisi olla...

Itse en tiennyt, että itseasiassa koko kaupunki on jaettu senttimetrilleen ja jokaisella alueella on oma aluearkkitehti. Ja he vielä tuntevat alueensa hyvin. Heille voi soittaa ja kysyä!

Tiesitkö muuten, että Helsinkiin suunnitellaan ja yritetään toteuttaa uudenlaisia asumismuotoja? Kaisaniemenlahdelle asuntolaivoja, ympäri kaupunkia (etenkin itään) haluttaisiin toteuttaa "matala ja tiivis" -tuotantoa, eli puutaloja, jotka eivät nouse yli kahden kolmen kerroksen. Kerrostalo rakentamiseen etsitään kiivaasti uusia ratkaisuja, jotka palvelisivat asukkaita paremmin ja olisivat muutakin kuin seiniä suojaamassa tuulelta, sateelta ja pakkaselta. Helsingillä on tarve synnyttää asuntoja. Niitä ei aina voidakaan rakentaa suunnitellusti (syistä ja syistä). Siksi Helsingissä on tehty mm. päätös, että ullakkojen muuttaminen asuintiloiksi olisi mahdollisimman helppoa.

Tämä "Kllion katot" -projekti on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että ehdotan isännöitsijän vaihtoa seuraavassa yhtiökokouksessa.

Erkki Vauramo ehdotti myös, että teemme aloitteet Lentokenttä-Metrosta. Minä kannatin. Minä kannatan Erkkiä ja Erkin ideoita.

Tunnisteet: ,

Erkki Vauramo on kingi

Kuten jotkut tietävät kunnioitan palavasti Erkki Vauramoa. Erkki on vähän niin kuin Bosse, Mega Bosse. Erkki on Rebel, Herrasmies ja Syvä Kokemuksenrintaääni. Erkki ylittää kaikessa, koko olemuksessaan ja olemisessaan muut.

Tiistaina näin taas Erkkiä. Meillä oli kokous. Erkki tietää niin paljon. Aioin kysellä Erkiltä lisää aiheesta: Suuren kuolleisuuden alueet. Sellaisia ei kaupungeissa, terveissä kaupungeissa saisi olla. Asiaan liittyy myös pohdinta siitä, onko meistä ihan ookoo, että ns. suomalaista slummiutumista tapahtuu, koska "slummit ovat metropolien ilmentymiä". Eli haluammeko niin kiivaasti olla metropoli, että mikä vain voi olla sen hinta.

Sitten pääsemmekin jo seuraavaan aiheeseen: Kaupunkisuunnitteluun.

Tunnisteet: ,

keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006

Fantastic & Fabilous

No niin. Nyt olen jo kotona ja käynti Kirstinkulman kiskalla piristi mukavasti. Palkitsen itseni kahdella siiderillä, Fab5:llä ja... hyvällä mielellä.

Perjantaista aina tähän iltapäivään olo oli jokseenkin haastava. Iso urakka päällä, niukkaakin niukempi aikataulu ja ns. pakka IHAN hajalla. Jälleen kerran olin oikeassa, jo viime viikolla. Aineiston tuleeee-ee olla (jumankauta juu nääs päivää) kunnossa tai kohta homma on reisillä. Ilman Tiinaa olisikin ollut.

Vähän tuntuu siltä, että Tiinan kanssa päästään iskujoukon tapaan komennukselle, tässä vielä. Jotenkin tuntuu siltä, että se on ihan täysin mahdollista.

Ja ihan vain siksi, että osaataan ajatella eteen päin, kokonaisuutta ja tajutaan aikakäsitettä. Ja jos tämä seikka on joillekin vähän outo, niin avaan termiä hiukan. Aika on rajallista.

Se, että tajuaa mitä valmisteluilla voidaan saada aikaan on merkittävää. Pohjatyö, pohjatyö, hyvät ihmiset. Ei säädetä, vaan varaudutaan. Pitää olla kuria ja itsekuria. Pitää osata toimia tilanteen mukaan sekä nopeasti muodostaa uusia suunnitelmia. Ja jossain vaiheessa pitää vain ottaa käyttöön malli: Nopeita päätöksi, helppoja ratkaisua. Välillä pitää elää Martti Servon sanoin: kikkaillen.

Pitää osata kielioppia, olla nihkeilijä, ymmärtää suomenruotsalaisia ja olla vaan helevetin hyvä, tajuta että tajuaa(joskus muita ennen ja paremmin). Lopulta kyse oli taas siitä, että näin tällainen asia vaan pitää viedä loppuun. Ei siinä oikeastaan mitään ihmeellistä ollut. Jos näyttää siltä, ettei se projektivastaava olekaan ihan "mies oikealla paikalla", niin se pitää varjoissa syrjäyttää ja sen sössimiset ennakoida.

Kuten Timmo viikonloppuna myös usein tuli sanoneeksi: less is more. Ainakin mitä sähläämiseen tulee.

Minä päätin kyllä, että taitaa olla vaan parempi ihan omasta asemastaan sanoa heti kättelyssä, jos homman huomaa luisuvan metsään, että "jos tämä ei mene nyt jakeluun, niin huomaatte sen ikäväksenne kyllä jo huomenna, että olen nyt oikeassa". Oli kyse sitten vaikka asiakkaasta ja sen herkkänahkaisuudesta, ihan sama. Mutta lopulta kyse onkin juuri asiakkaan hyvinvoinnista ja siis siitä, että duuni saadaan tehtyä. Mielellään vielä hyvin. Ja ai niin, aikataulussa.

En minä väitä, etteikö olisi ollut hauskaa ja mukavaa. Opin taas pari seikkaa, vaikka oppirahoja tulikin häpeänä maksettua (painon pojille pitää keksiä edelleen jotain.) Tiinan kanssa saatiin olla taas oikeassa ja näytettyä vähän kaapin paikkaa. Tutustui uusiin ihmisiin. Toiset olivat todella mukavia tuttavuuksia, yhden olisi voinut äänestää pois "saarelta". Huomasi, ettei sitä ehkä ihan turhaan tullut käytyä Laajasalon kouluakaan. Ehkä sen oli tarkoitus mennä juuri näin.

Summa summarum: Kyllä kannatti. On hyvä olo. Uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia. Hei! Todella hyvä olo. Pitkästä aikaa taas nautti/nauttii siitä mitä tekee.

Sanottava on vielä sellainen asia, että... Kehut tuntuvat ihan hyvältä. Oikeastaan ne tuntuvat todella hyvältä, vaikka se vähän vetääkin hämmentyneeksi. Olkoonkin jenkkimäistä leiskutusta, niin kun siitä sipaisee sen 40% pois, jäljelle jää silti törkeän hyvä olo.

Vaikka yltiökriittinen asenne ja jatkuva vittuilu pistävät kiukuksi ja niissäkin on oma voimansa, niin ei tämä positiivinen kiittäminenkään huonosti aja eteen päin. Tulee olo, että "Odotas kuule. Mäpä teen vielä näin ja näin ja sitten vielä viilaan tota". Tosin joskus se rajallinen aika ei ihan kaikkea suo.

Tunnisteet:

Tavataan seit-se-mäs huh-ti-kuu-ta

Jonna osasi laskea tässä yksi päivä (joo kyllä se osaa), että edellisestä varsinaisesta luokkatapaamisesta on jo neljä vuotta.

Nyt sellainen on taas tulossa. Perjantaina 7. huhtikuuta on ensinnäkin Suomen vanhimman Steiner-koulun ja siis toisekseen meidän oman koulumme 50-vuotismegapiletykset Lehtikuusentiellä. Aivan.

Vaikka minusta uusi Mikael-sali onkin ihan tyhmä ja vanha oli paljon gruuvimpi, niin sinne olisi tarkoitus mennä. Aloittelemaan (siis ei sillee), keräämään ahdistusta, angstia ja lämmittelemään muisteloita. Ja hei! Bossekin stiletisti tulee.

Mutta se rahallinen lahjus voidaan varmastikin unohtaa. Ei millään pahalla mihinkään suuntaan. Jotenkin nämä keräystyyppiset jutut on nähty. Ei tule toimimaan.

Kun tämä vähän kaikenlainen aktiivisuus taitaa olla ihmisitä edelleenkin leimiä. Kun sehän on tunnetusti noloa olla julkisesti innoissaan. Ja kaikista kotipileistä ja muista rojekteista kumpuaa syvä epäily, että joopa joo... Amberi on ainakin myöhässä ja Jutusta voi myös hoputella, jotkut eivät kehtaa tulla ja muuta sontaa. Mutta yksi asia on faktaa: Mia ja Satu kulkevat edelleen samalla bussilla.

Yksi asia on sellainen, joka vie hauskalta ajalta siivet. Oman itsensä ja tekemistensä puoliteennäinen selittely ja joku kuuleilu. "Siis mä olen sitä ja sitä ja sitten luin tätä ja tätä. Olen seurustellut nyt niin ja niin kauan, ollut kihloissa, asun siellä ja täällä, mulla on neliöpää, massii löytyy aina ja plaa, plaa, nykyään leidit lakoo mun edessä eikä mulla ei olekaan muuta sanottavaa".

Jokainen voisi printata köpön CV:nsä ja jakaa sitten niitä, että päästäisiin niistä kankeuksista seuraavalle tasolle. Ja ihan turha tulla pätemään, sillä se tiputus maanpinnalle tuntuu vaan pahemmalta. Tätä tarvitsee tuskin edes luvata.

Voin tässä kertoa, että...

- Meikä ei tee mitään, mitä ei ole pakko ja sitten jos jotain tehdään, niin se tehdään kunnolla ja kun se on tehty, niin se onkin sillä selvä. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan vaan. Mä olen Sami Hyypiää lainaten: Juuri niin hyvä kuin olin edellisessä matsissa [lue: projektissa]. Eli tällä hetkellä ihan helevetin hyvä. Riittää kunhan minä, yhteistyökumppanit ja etenkin asiakas ovat tätä mieltä.

- Meikä tuntee ihan vitusti kaikkia hyviä tyyppejä ja kahden puhelun päässä on vaikka ketä. On verkostot ja suhteet. Mutta se on tasan meikän asia ja turha niistä on kertoa kaikille.

- Meikää kiinnostaa enemmän kasa kiviä kuin jonkun vi**un tutkinto ja kököt jutut. Niin vähän asiat ovat muuttuneet.

Ja ihan kun ollaan nyt niin nostalgisia, kuuntelen The Curea. Se kun oleellisesti liittyy tuohon kouluaikaan, minun kohdallani. Ja kun on tehnyt vähän pidempää päivää, tuskaillut ja ollut murhakin mielessä (noin leikkisästi), niin tämä sopii tunnelmaan oikein hyvin.

Joisikohan sitä taas luokkatapaamisessa G-Pisteen kanssa itsensä ihan hassuksi? Hmmm. JP:n kisakuntokin on kuulemma taas löytynyt, joten hittolainen! Ja sitten poltetaan tupakkia kaikkien puolesta ja heitetään mummontohveleita huiviin. Jotenkin näin se varmaan menee. Voisi ajatella, että mentäisiin ihan pitkän kaavan kautta... Onhan sitä korkeanpaikanleirikin sitten takana (Italian reissu).

Eiköhän.

Kuva napattu: http://www.double-whammy.com/main.asp?id=78

Tunnisteet: , ,