Roskat, ihmisroskat

"Päin mäntyä käy sen ihmisen tie, joka roskat ja jätteet metsään vie." Norppa nostaa hyvän teeman esille, näin kevään kunniaksi. Roskaaminen.

Keväällä sen huomaa mitä kaikkea talvenkin aikana ihmiset ovat kokeneet parhaaksi heittää luontoon kuin toimittaa esimerkiksi roskikseen. "Lumi peittää ja se mitä silmä ei näe, sitä ei ole" -periaatteella voinee perustella kaikenlaisen helposti muutamassa tuhannessa vuodessa maatuvan tavaran törkkäämisen vaikkapa auton ikkunasta.

Meillä oli Lehtikuusentien Steiner-koulussa joka syksy ja kevät lähitienoon siivousta. Keskuspuistossa. Eli haastetta ja sarkaa riitti. Siinä oppi, että A) itse näkee sen vaivan, että vie roskat todellakin roskikseen, B) roskiksia voisi olla enemmän mm. Keskuspuistossa ja C) kovin moni ei vie roskiaan mihinkään, vaan tiputtaa ne käsistään juuri silloin kun siltä tuntuu. Että harvassa on luonnon kunnioitus.

Roska päivässä -liike on hyvä. Ja siihen jokaisen pitäisi vain kyetä. Ei tarvitse mennä verisiä huumeneuloja nostelemaan, roskaa löytyy ihan muutakin.

Kun kesä vielä tulee, niin eniten löytynee taas "skalpeerattuja mäyräkoiran raatoja", eli twelve-packejä, oluenystävien jätöksiä. Ja rikottuja pulloja. Siinä olen Norpan kanssa samaa mieltä, että roskaamisesta pitäisi saada sakkoa ja pullojen rikkomisesta tuplana. Enkä vain siksi, että meillä asuu koira, vaan myös siksi että minäkin käytän läpsyjä kesäisin enkä toivoisi itsellenikään enkä todellakaan Mairelle haavaa käpälään. Kesällä, jolloin kaikki syvät haavat tunnetusti paranevat nopeasti ja "lähes" vaivatta.

Ja kun pullonkerääjiä löytyy. Ehjän pullon rikkominen on siis lisäksi veemäistä kettuilua niille, jotka pullon olisivat mieluusti kantaneet "selkä väärällä" kauppaan ja netonneet siitä "pari hassua senttiä". Ja siis pelkästään vain aivan tajuttoman dorkaa toimintaa.

Josefiinanpuistossa (Alppiharjun puolella siinä Hesarinkalliolla, Lintsin vieressä) viimekesänä pulloja rikottiin paljon. Ja mäyriksen raatoja noukittiin Mairen kanssa joka aamu. Koiranomistajille on helppo tulla avautumaan, ettei Kukaan heistä kerää koirankakkoja. Oikeastihan se on ettei Jotkut kerää. Mutta pullonsärkijöille ei muka saisi sanoa mitään. Heillähän on hauskaa ja he nauttivat 110 prosenttisesti kesästä ja elämästä. Kyllä minusta minä voin sanoa. Ihan ystävällisesti ja argumenttien ollessa vielä olemassa sekä päteviä.

Kesällä vietetään paljon picnicejä ja homma lähtee lapasesta jo vappuna. Kaivopuiston näkymä on iloinen, herskyvä ja positiivisen pulppuileva, kun se on täynnä ihmisiä. Muutamana vappuna kun olemme vetäneet ns. pitkällä kaavalla on huomannut sen, miten tuo tunnelma muuttuu kun kaikki ihmiset kaikkoavat. He jättävät jälkeensä ikävän, apaattisen roskameren.

Kesällä lisääntyy grillillä käynti, etenkin baari-illan jälkeen. Myös yöllä kadulle heitetty ruokajäte kerää lokkeja, rottia jne. sekä kasvattaa niiden kantaa mm. Helsingissä. Jopa sivistyneeltä picniciltä lojumaan jätetty ruokajäte ajaa saman asian. Lokit ja rotat eivät erottele eivätkä tiedä onko roskaaja känniörveltäjä vaiko akateemisesti sivistynyt henkilö. Roska on roskaa ja nämä kaverit eivät ole kranttuja.

Meillä on aina ollut tapa pitää omia roskiksia picnicsetin yhteydessä. Meillä on myös tuhkakupit tupakan stumpeille. Me siivoamme (myös vappuna ja kunnosta riippumatta) jälkemme ja viimekin vappuna ihalimme miten siisti meidän kohta oli. Ei roskan roskaa, pullonkorkkia, tupakan tumppia. Jännittävää oli huomata ohikulkevien ihmettelevän MIKSI me teemme sitä mitä teemme. Aikuisten ihmisten. MIksi korjata omat jälkensä?! Hmmm...

Euroviisukuume

Meillä on ollut Markku-serkun ja Limbon kanssa tällainen pieni projekti. Ja on siis vieläkin. Sillä Euroviisuthan ovat vasta tuloillaan… Nyt vielä parit jutut ja aineistot kuntoon sekä selvyyteen, niin olemme valmiita. Euroviisuiluun.

Toivottavasti on hyvä keli. Ihan vaan, että se on aina eduksi. Nähtiinhän se niissä yleisurheilun MM-kisoissakin. On-nek-si jaksan uskoa, että Euroviisuissa valoshoutkin hakkaavat mennentullen ne MM_kisojen "kaksi valoa kohtaa yössä" -yritykset…

Nais... pappeus

Miksen minä(kään) ymmärrä niitä miespappeja, jotka ev.lut.kirkon sisällä eivät halua tehdä työtään naispappien kanssa, siis hyväksyä naispappeutta?

– Mietitään hetki, ihan hiljaa…

Joo. Koska Suuren Kirjan kirjoittajista ei oikein olla satavarmana perillä, niitä on ollut useampia ja vielä eri aikoina. Stilisointia ja ties mitä "rikkinäinen puhelin" -hässäkkää tapahtunut matkan varrella. Suuri Kirja on jo kauan ollut poliittinen ja siis vallan väline. Entisaikoina sillä on lyöty pientä ihmistä rankemmin ja vähemmästä kuin nykyisin. No hyvä niin. Siksi minä en oikein jaksa ymmärtää, että sitä voitaisiin pitää Totuutena, kun se koostuu niin monesta palasta ja monen ihmisen näkemyksenä. Ihmisten kirjoituksista.

Kirkko on hegemoniallaan mm. pitänyt "akat kurissa". Näyttöähän on ollut, että nainen olisi ollut ihan ihmisen statuksella ennen jo nk. länsimaalaista sivistystä, kun Suuri Kirja otti muotoaan. Mutta jos puolet porukasta saadaan ruotuun heittämällä "huonon naisen" leima kerralla kaikkien otsaan, niin mikäs sen näppärämpää. Noin vallankahvasta katsottuna.

Ja mikä tekikään miehestä naista sielullisesti ylevämmän? Mistä tiedämme Jumalan olevan edes mies? Nyt haetaan tietoa… Olettamukset ja arvailut eivät riitä. Minusta Jumalan täytyi olla (jos jotain sukupuolista haetaan ja sellainen on pakko löytää) nk. kaksineuvoinen eli hermafrodiitti. Ja koska Jumala on Jumala, niin silloin Jumalan kaksineuvoisuus olisi voinut tarkoittaa, että Jumala olisi ihan yksin voinut "synnyttää" Aatamin ja Eevan. Mutta tämä on minun spegulointiani… Ehkä Jumala oli transunoita joka sanoi: "Hokkus Pokkus ja Zimpsala Bim!"

Minusta mies ei miehenä ole naista naisena sen sielullisempi, sielukkaampi, ylevämpi, parempi, uskoltaan vahvempi tai mitään. Mies ja nainen ovat ihmisiä. Ja ihminen yksilönä voi olla …monen kirjavaa eri asiaa. Sukupuolen merkitys hengellisessä työssä ei ole minussa se kriittisin. Ei todellakaan. Ja se, että se sellaiseksi nostetaan on minusta kovin maallista. Liian maallista taivaallisten asioiden, hengellisten asioiden hoitajille. Suorastaan... syntiä. Tai ainakin epäkristillistä ajattelua.

Voihan Paavo

Miten sen Paavon suu alkoi heti mennä vinosti mutruun, kun se pääsi Arkadianmäelle? Ja minne katosi se lupsakampi Väyryys, joka nähdään pian ihan kahtenakin telkkarissa? Mistä tämä pelottava Änkyrä tuli, taas takaisin?

"Kansanedustajaksi valittu keskustan euroedustaja Paavo Väyrynen ei aio tarkastuttaa kansanedustajan valtakirjaansa, ennen kuin uusi hallitus on koottu ja eduskunnan lopullinen puhemiehistö valittu." – HS 27.3.07

Niimpä niin. Tavallaan minäkin olin ajatellut, ettei Paavo (enää ehkä...), mutta tietenkin. Miksei Paavo tekisi juuri niin kuin Paavo tekee. Paavoilla on Paavojen logiikka. Ei pidä ajatella, liikoja.

"Väyrynen ei halua kertoa, kuka hänelle on antanut lupauksen näkyvästä paikasta. -- Pääministeri Matti Vanhasen ja keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen mukaan Väyryselle ei ole luvattu mitään paikkaa etukäteen. --

-- Väyrysen mukaan hän ei kiristä keskustaa vaatimuksillaan. Mikäli häntä ei haluta eduskuntaan varapuhemieheksi tai valtioneuvoston jäseneksi, hän jatkaa europarlamentissa ja palaa eduskuntaan vuonna 2009 seuraavien europarlamenttivaalien jälkeen. --

-- Eduskunnan kansliasta kerrotaan, että säädösten mukaan Väyrynen voi viivästyttää valtakirjansa tarkastamista. Mitään takarajaa valtakirjan tarkastuttamisella ei ole säädetty.

Kanslian mukaan vastaavaa ei ole kuitenkaan aiemmin tapahtunut. Yleensä edustajat tarkastuttavat valtakirjansa viikon sisällä." - YLE

Ehkä kukaan ei ole tehnyt montakaan asiaa kuten Paavo, mutta ei pidä ajatella etteikö Paavo tekisi siten miten kukaan ei ole tehnyt. Koska Paavolla on Paavon logiikka. Ja jos kokee ettei kiristä, niin eihän se silloin kiristystä ole. Eihän? Ja mitä jos ketään ei oikein kiinnosta Paavo, niin tarkoittaako se että Paavoa kiinnostaisi mikä muita kiinnostaa? No ei, tietenkään. Koska Paavolla on Paavon logiikka.

Kuva on vuodelta 1989, jolloin Paavo oli muusani. Edellisen kerran.

Hyvää vallankumousta

Koska torstai on Toivoa täynnä, haluamme Mairen kanssa toivottaa oikein hyvää, parempaa, parasta vallankumousta! Jokaisella meistä on oma vallankumouksemme. Joillekin se on nakki, toiselle Virtakankaan pohjavesi ja kangasmaisema. Pääasia on ettei vallankumous kuole.

Kateudesta kirpeän lime

Menen ja luen Anskun kuulumisia Ämerikän maalta. V I R H E! Mitä!? "Tää on joku vitsi. Se keksii tän. Ei ooooo totta! MITÄ!!?" Se on tavannut Martti Servon ja pojat niiden Ämeriikän kiertueella. Eikä edes vain kerran, mutta KAHDESTI! Ja Huom! Huom! Huom!…

"Onneks tätä lukemista on piristänyt Martti ja kumppanit Kävivät vielä toisella vierailulla lauantaina ennen lentoaan Suomeen. Oli ihanan lämmin päivä ja istuttiin ulkona ja grillattiin ja höpöteltiin mukavia. Vietiin ne kentälle ja varmistettiin että pääsevät turvallisesti matkaan."

Ihan siis EIKÄ-kamaa. Ansku löytää miehenkin Martti Servon keikalta ja sitten kun ne muuttaa yhteen Ameriikoissa, niin Martti tulee niiden luo grillaa! Ei sillä, että on syntynyt 13. päivä perjantaina näytä olevan Anskuun mitään vaikutusta. Ei mi-tää-ään.

Ihan älytön juttu ja tosi siistiä sekä mahtavaa, mutta samaan aikaan huomaan olevani ihan kamalan kateellinen ja tuohduksissa. Vähänkö über siistiä olisi grillata tossa meidänkin taloyhtiön grillillä Martin ja poikien kanssa A-luokan smaggaraa! Tosin toi grilli on huonommassa hapessa kuin isäni ilman laastia kyhäämä tiiligrilli Vantzu-joen varrella. Mutta kuitenkin.

Vappuihmiset

On hattuihmisiä, jouluihmisiä, lätkäihmisiä, koira- ja kissaihmisiä ja sitten on vappuihmisiä. Niin kuin minä ja Suski ja puolipakosta muutama muukin.

Sunnuntaina otimme toden teolla vappupicnicin esille. Alustava keskustelu siitä mitä voisimme tehdä toisin kuin viimeksi, eli paremmin. Niin logistisesti kuin mukavuutta lisäävästikin. Tänä vuonna meillä on jo liikuteltava grilli, jota viime vuonna EN saanut ostaa. Vielä pitäisi rakentaa vetokärry itse setille (viltti 1,5 x 1,5 m + 2kpl. tyynyjä 1 m x 0,4 m) ja siis tietenkin korille (jonne mahtuu lähinnä kyllä vain tarjoiluastiat). Kärryssä tulisi olla isohkot renkaat, että kulkee sitten maastossa kuin maastossa.

Päävärikoodiksi ajattelimme taas mustaa ja pinkkiä. Aiomme suositella muille mustaa istuinalustaa koska: se sopisi isoon viltiin hyvin ja toisekseen tumma imee lämpöä, eli olisi sitenkin hyvä (jos on kylmähkö maa TAI joku kaataa jotain viltille, niin se kuivaa nopeasti). Ja että olisi yhtenäinen kokonaisuus... Vähän pitää olla Hyacint Bucketia ja kynttiläillallisia näissä jutuissa.

Perjantaina katsastin jo pillejä ja muita tilpehöörejä. On aloitettava kartoitus hyvissä ajoin, ettei vaan tule kiire ja epäsopivia hankintoja. Tällä viikolla pitää ottaa ruokatarjoilut agendalle. Koska se vasta haaste onkin. Kuka tuo mitäkin ja miten. Logistiikka on etenkin huomioitava, eli transportaatio.

Vapun to do lista:

- ruokakeskustelut vireille
- kuljetuskärry (hanki tai kyhää)
- pääkalloilmapalloja
- pinkkejä serviettejä
- saippuakuplia
- serpentiiniä (miel. mustaa)
- vappuhuiskuja
- hyrriä
- varmista loistava keli
- uusi kannellinen tuhkis (ehkä kaksi)
- roskapusseille systeemi (että pysyy pystyssä)
- ruuille kuljetuslaatikot (leipomosta?)
- kenties kevyt fleece
- pieni matkaradio (musta tai miel. pinkki), että voidaan kytkeä iPod
- WC-paperia!!
- desinfiointiliinoja (kts. edellinen kohta)
- sunlotionia (jos ollaan tunti tolkulla)
- hattu (jos ollaan tuntitolkulla)
- tarjotin tarjoilusettiin (auttaa ettei asiat kaadu, esim. tölkit yms.)
- kamera
- Ikeasta halpoja kynnysmattoja (istuinalustoiksi)
- to be continue...

Olemme vuosien saatossa kehittäneet melko hyvän setin, muttemme täydellistä. Kuten sanonta kuuluu: rosoiset pinnat ovat vain mielenkiintoisempia. Toki ainahan me pyrimme kehittelemään settiä lähemmäksi täydellisyyttä, mitä se kenellekin merkitsee. Täydellisyys. Meille oikeanlainen tekokukka vie tuota prosessia eteenpäin, kaikilla se ei menisi niin.

Pelottavaa on tietää ettei Simo tule Suomeen kuin vasta vapun jälkeen ja Pojukin saattaa olla laivastossa kiinni. Paha, paha. Sillä settiin kuuluu loistavan kelin, kaiken rekvisiitan ja ruuan lisäksi oikealla tavalla oikea seura. Sillä oikeassa seurassa huonompikin keli menee ja rekvisiittakin voi olla askeettisempaa (ruuan pitää olla kuitenkin kohdillaan).

Elämme siis jännittävissä tunnelmissa, koska olennaistahan olisi saada aikaan erityisen miellyttävä vappupicnic. Ja kenties, ei välttämättä, mutta kenties tänä vuonna paikalle voisi osa mennä jo jotenkin aikaisin. Vaikka ennen puoltapäivää. Ihan vain sijainnin kannalta. Ettei liian liki roskalavoja eikä bajamajoja, isoa tietä, mutta kuitenkin niin että kaikkiin näihin olisi näppärä etäisyys.

Ensi vuonna sitten pitääkin hankkia Piaggio Ape Cross Country, mikä ei olisi yhtään pöllömpi idea. Ei todellakaan.

Onks tukka hyvin?

Kun pipon voi heittää nurkkaan eikä libistäkään jaksa pitää, kun lämmintä riittää, syntyy dilemma: Mitä tukkajuttuja löytyy.

Kun vihdoin voi ladata kuontalon taas vaikka täyteen ties millaista härdelliä, niin alkaa tuskailu: Mistä niitä löytäisi? Ei ole mitään erityisen gliffaa ollut kaupoissa eikä ollut Valtterin kirpputorillakaan.

Olisiko mahdollista, että löytyisi jokin takaportti? Maisku on Kassun kanssa vielä torstaihin Epsanjassa. Jos Maisku osuu flamencokampojen äärelle, niin nyt olisi tilattu 15 eurolla erilaisia hiuskampoja, ihan laidasta laitaan ja kaikkia ihquja värejä. Sillä niitä olisi pitänyt hommata jo silloin kun itse oli Funkussa, mutta nk. Järki puuttui peliin. Ja sitä on kaduttu.

Kuvat: täältä

Koiran hommaa

Maire on koira. Koira jolla on monta tehtävää. Osa on kausiluontoisia ja osa ihan päivittäisiä. Mairella jos olisi käyntikortti, niin sen pitäisi vähintään olla 4-sivuinen, että kaikki tittelit ja toimenkuvat mahtuisivat mukaan. Ja toisin kuin monilla kaksijalkaisilla, Mairella ei ole yhtään turhaa titteliä...

Mairella on repertuaarissaan mm. wc-palveluita, eli kuten tytöillä on tapana käydä, Mairekin käy tyttöjen kanssa vessassa. Jos kärsit univaikeuksista, niin Maire tarjoaa nukuttajapalveluita, kipeälle vierihoitoa... Toimistoihin (toimialasta riippumatta) tarjolla on sekä aulaemännöintiä johtosihteröintiä että yleisenjärjestyksen ylläpitoa. Ylellisempään elintasoon löytyy seuraneiteilyä ja mm. kahvilakoiran palveluita. Laivakoirankin hommia Maire hoitaa jonkin verran. Mallinakin Maire on ollut.

Jos et saa saunaseuraa, niin ota yhteyttä Maireen, saunamajuriin. Takuuvarmasti ja koko päiväksi saat lauteille kaverin, joka ei pelästy pidempiä löylyttelyjä. Parhaiten Mairen standardeihin sopii puusauna. Maire myös mielellään huolehtii lämmityksen edistymisestä. Tarkennettuna: sen seuraamisesta.

Maire tarjoaa myös kaksijalkaisille kärsivällisyys ja nk. pitkänpinnankasvatuskurssitusta. Joka viikko voi osallistua joko aloittelija-, kertaus- tai jatkokursseille. Ja kuten Vaaleanpunaisen pantterin Clouseau uskoo: Pitää olla aina valmis yllätykseen ja yllätetyksi tulemiseen. Sama pätee Maireen. Ainakin mitä näihin kursseihin ja aloitusaikoihin tulee.

Nykyäänhän Maire on myös galleristi, jonka työt ovat tosin kahdessa osoitteessa ja kokoelmaa voitaisiin kuvailla varsin yksityiseksi. Mutta kuitenkin. Eikä pidä unohtaa sitä tosiseikkaa, että Maire on saarivaltakunnan prinsessa. Onhan Mairella kruunu, puuhka, ylevä katse ja tapana nukkua/lepäillä takajalat kuten Arvo Ylpön 'Suloliikkeitä' -kirjassa neuvotaan, nilkat ristissä.

Ihmismulkerot

Se on merkillinen kapistus (eihän ihminen ole kapistus, mutta kuitenkin... ilmiö). Heihin törmää usein. Ja siihen merkillisyyteen. Telemakhos on kohdannut niitä myös, itseään fyysisesti nuoremmissa kehoissa. Merkillepantavaa on sekin, että niitä kohtaa ihan kaiken ikäisissä ihmisissä, koulutukseenkin katsomatta. Valitettavasti.

Joku on aina valmis ajattelemaan ettei itse tarvitse... Vaikkapa olla kohtelias tai hyvätapainen. Edes sellainen millainen odottaa kuitenkin muiden olevan (itseään kohtaan, tietenkin!). Tai yleensä vielä odottaa paljon enemmän. Mikä sekin on ...sanotaan vaikka: jännittävää.

Huomioitavaa on myös, että usein Ihmismulkerot eivät näe omassa toiminnassaan ja vaateissaan muita kohtaan räikeää ristiriitaa, jos ristiriitaa lain. Se jättää usein sanattomaksi muttei kylmäksi. He eivät ymmärrä, jos heille sanoo: "Ymmärräthän, ettet sä voi oikein vaatia tuota..." tai "Oletko sä ihan tosissasi?".

Syvemmälle menevä selittäminenkin on vain oman ajan tuhlaamista. Ihmismulkero ei kykene vastaanottamaan mitään tähän liittyvää, siis kritiikkiä. Joko heiltä oikeasti puuttuu muutama tarpeellinen osa tai he ovat tietoisesti rakentaneet suojamuurit, joiden läpi ei mene kuin se oman mielen kehittämä propaganda Ihmismulkeron omasta ja vain omasta suuruudestaan.

Tällaisten Ihmismulkeroiden kanssa tulee vain minimoida yhdessä vietettävä aika. Heidän kanssaan ei voi tehdä töitä (palkallista, vapaaehtoista eikä ryhmässä), millään muotoa. Ihmismulkero ei tee omaa osuuttaan vaan "delegoi" sen, luistelee muuten vain ja jättää muiden kontolle, selittelee (ja aina ylimmälle taholle hienoin sanakiemuroin) tekemättäjättämisiään ja kuitenkin tahtoo nimensä vaikkapa ryhmätyön ensimmäiseksi, tulee kalkkiviivoilla viisastelemaan ja rynnii yli kaikkien muiden niittämään glooriaa. Jos sitä edes on jaossa. Seikka mitä Ihmismulkero aina olettaa, koska onhan Hän ollut mukana.

Ihmismulkeron kanssa parisuhteessa... Uuuuuuu..! Kyllähän rakkaus on sokeaa, mutta missä menee raja? Ehkä leipäveitsessä. TAi sitten Ihmismulkero "tajuaa" itse hakeutua ns. parempaan ja itselleen sopivampaan seuraan. Siis vaikkapa omaansa.

Usein he, Ihmismulkerot, kiinnittävät huomiota vahvasti itseensä. Miettivät miten he näyttävät ulospäin, ajatellaanko heistä että he ovat fiksuja (siis fiksumpia kuin muut), erityisen päteviä muihin nähden ja miten he ovat yleensä suhteessa muihin (esim. luokkajaossa, koulutukseltaan, asemaltaan...) paremmissa asetelmissa. Eli kuinka hienoja ihmisiä he ovat, verrattuna muihin. Ja yleensähän he ovat ihan samalla viivalla kaikkien kanssakeskivertojensa kanssa.

He eivät ole tyhmimmistä tyhmimpiä (olikohan tarkoitus käyttää termiä 'viisas' ja miten en sitten tullut käyttäneeksi?), mutteivat impesilleistä impesilleimpiä (vaikka moni heistä niin ajatteleekin). He eivät ole rikkaista rikkaimpia (henkisesti varsinkaan), mutteivat kurjimmista kurjimpiakaan (mitä nyt ihmisinä). Heidän suhteensa todelliseen minäänsä on vain vammautunut.

Heidän ansiostaan useimmin tarjotaan hienompaa mukamastitteliä kuin palkankorotusta.

Evoluutio vs. SDP

Danzing lasha tumbai - sanat

Euroviisut on seuraava etappi jota jännittää. Oma suosikkihan on jo löytynyt, Verka Serduchka. Plus, että "lähetystyötä" on tehty ja sillä saatu muitakin sokaistumaan peilihatun säteistä...

Nyt toinen opetuslapsi on löytänyt Ukrainan edustuskappaleen sanatkin. Hyvä, hyvä! Ja oheissa ne löytyvätkin. Lapun voi vaikka tulostaa ja laminoida laukkuun. On työ ja muilla matkoilla jotain mitä opetella.

Eipä muuta kuin: Let's speak dance!

Räppii, ruotsiräppii

Räp. Kun olimme pieniä ihmisiä luokan pojat olivat kovasti kiinni Public Enemyn imussa. Oihan muutamilla isompiä veljiä. Tytöt tajunneet niiiiin mitään! Sitten tuli Vanilla Ice ja Raptori, tytötkin tajusivat jotain. Sitten tuli Marky Mark sekä Kris Gross (vai mikä se nyt olikaan) ja osalla tytöistä meni jo yli.

Silloisen ajan ja tämän hetken väliin mahtuu yhtä sun toista, naisräpäyttäjiäkin (Salt'n'Pepa, Missy Elliot...), ulkomaalaista ja kotomaista. Kaiken näköistä ja kuuloista sanallista tarjontaa, runsaasti. Isoa ja pientä kirjainta.

Kun luin kirjaa Bronx - Vapauden vangit, niin useampaan kertaan meitin sitä kuinka hyvin pikku räpit täällä tuntevat sitä kulttuuria mistä mm. vaatetus on peräisin ja mm. sitä millaisia tunteita sininen tai punainen väreinä jossain päin maailmaa samanikäisissä herättävät...

Ostin tänään Jaakon tunnareilla Mange Schmidtiä iTuneista, että on vapuksi musaa. On Glassiiiigt perusveriona, instrumentaalisena sekä vielä acappellena! Plus sivuilta löytyi vielä sanatkin.

Glassigt-kappaleen videossa (kts. kuva) herr Schmidt on pukeutunut naamaansa ja kulttuuritaustaansa sopivasti tummaan pukuun ja valkoiseen kauluspaitaan. Mutta sivuilla kaikissa kuvissa herr Schmidt on sonnustautunut tyypilliseen "rap-asuun", verryttelyasuun ja lippikseen. Tylsäääääää! ja niin Kevin Federline! Mutta ehkä räp-genre on vain kaavoihinsa kangistunutta ja suppeaa - ensidig.

"On ajettava omia etuja"

Eräskin äiti-ihminen oli järkyttänyt lastaan kertomalla, että oli Jyrki Kasvin sijaan päätynytkin äänestämään Eero Akaan-Penttilää, koska: "omia etuja pitää alkaa ajamaan". Aivan.

Aika moni on ollut maanantaista asti (viimeistään, jos ei seurannut vaalivalvojaisia) huolissaan siitä, että eduskunnassa on tulevalla kaudella entistä enemmän yli 6kymppisiä kansanedustajia ja entistä vähemmän alle 3kymppisiä.

"Sunnuntain vaaleissa eduskuntaan pääsi vain kaksi alle 30-vuotiasta ehdokasta, kun samanikäisiä pääsi edelliseen eduskuntaan kuusi henkilöä.

SYL:n mukaan tilanteen vakavuutta korostaa se, että vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Arkadianmäelle valittiin jopa 13 alle 30-vuotiasta edustajaa.

Liitto nostaa erityisesti puolueiden ehdokasasettelun syyksi eduskunnan keski-iän kasvuun.

Vanhojen ja kokeneiden ehdolle asettuminen näkyy myös vaalien tuloksessa - yli 60-vuotiaiden kansanedustajien määrä tuplaantui.

SYL syyttää nuorten huonosta menestyksestä myös nuorten heikkoa äänestysaktiivisuutta.

Liiton mukaan kampanjoinnin vaatimat jättimäiset rahat ovat siirtäneet nuoret ehdokkaat syrjään jo vaalimainoksissa, koska nuorilta puuttuvat yhteydet yrityksiin.

SYL on vaatinut eduskuntaa korottamaan opintorahaa 15 prosenttia ensi vuoden alusta alkaen.

Nuoret ovat kuitenkin liiton mukaan kiinnostuneita yhteisistä asioista, mikä käy ilmi myös nuorten ja opiskelijoiden vaalikoneen suosiosta.

YLE Uutiset"

Tulos kertoo myös siitä miten nopeita seniorit ovat hitaissa liikkeissään. Nuoremmat eivät saaneet kammettua itseään vaaliuurnille ja näin pääsi käymään. Nyt eduskunnassa on nelisenkymmentä yli 60-vuotiasta, jotka luultavasti noudattavat äänestäjiensä toivetta ajaa oman ikäpolven etuja "kun niitä eläkelupauksiakin annettiin". Eli ihan siis perustellusti.

Näistä vaaleista ehkä opittiin myös se, ettei Kukaan Muu äänestä Sinun puolestasi. Jokaisen on ihan itse käytettävä äänioikeutensa, jotta se toteutuisi. Mahdollisesti selväksi kävi myös se, että äänestämättä jättäminen tukee vain niiden ääniä, jotka äänestävät. Eli mitä harvempi äänestää, sitä harvemman toive ja tahto toteutuu.

Virheellistä on siis puhua, että Kokoomus, Perussuomalaiset tai edes Vihreät olisivat olleet vaalivoittajia, koska Nukkuvat voittivat. He eivät tienneet kenen kanssa olivat tiedostamattaan vaaliliitossa (paitsi ehkä Teräsmiehen, Aku Ankan ja kumppaneiden), he eivät asettaneet yhtään omaa ehdokasta, mutta silti he järjestivät itselleen murskavoiton. Onneksi olkoon!

Kuva: täältä

SSK-SKK - clousure

Eilen vietimme viimeistä SSK-SKK:n virallista kokousta. Loppuyhteenvedot, tällä kertaa vain kahdella aiheella (normaalin kolmen sijaan): Tänään ja SSK-SKK.

En ollutkaan muistanut miksi ja mihin tarkoitukseen SSK-SKK päätettiin perustaa. Koska... sillä ei ole ollut enää pitkään aikaan väliä. On ollut vain mukava kerääntyä, höpötellä, vaihtaa kuulumisia, asioita, juoda teetä ja nauttia herkullisuuksia, kirjoittaa ja höpötellä lisää. SSK-SKK on ollut vähän niinkuin harrastus, muttei kuitenkaan, koska se on on puolisalainen (tavallaan) kerho.

Mutta tosiaan. Olemme dokumentoineet ehkä jokseenkin merkittäviäkin asioita kirjoituksiimme Tyypin ja Bebiksen (toisen SSK-SKK:n jäsenen syntyvän vauvan siis) odotuksien ajalta. Onhan se näille kahdellekin mukava muisto ja hyvää ajankuvaa.

Meidän täytyisi vielä tavata jatkossakin (sitä ei ehkä votaisi edes välttää), siis kun kaikki SSK-SKK:n jäsenet ovat ...irrallaan paikalla, eivätkä toisten sisällä. Ihan vaikka vain lukemaan mitä olemme kirjoittaneet.

Suosittelen jokaiselle omaa SSK-SKK:ta, sillä se tekee hyvää.

Taidetta koteihin ja leireihin

Maire S. Hannikainen on ikuistettu nyt kahteen eritekniikalla toteutettuun taidepläjäykseen. Toinen on tällä hetkellä Backom-Tölössä yksityiskokoelmassa, mutta teosta on kysytty jo Loimalle. Toinen teos saatiin tänään saaristoon, sen käytyä ensin Vantzu-joella. Taiteilija itse, Maari 6 vuotta, vaikuttaa Jyväskylässä.

Teos Mairen askareita päätettiin asettaa pääkallopaikalle. Eli juuri sinne missä Mairen askareita eniten suoritetaan. Siis Mairen leiriin. Teoksen ripustustilaisuutta pääsisvät lähemmin seuraamaan Mairen lisäksi Remu S. (joka muutti tilaisuuden jälkeen Vantzu-joelle), Tikru ja Arja Alho (takana), Ben ja Vladimir.

Teos tullaan kehystämään ja asettamaan takaisin samaiselle paikalle. Mairestahan jo näkee, että teos on mieleinen ja se tuntuu pönkittäneen jo entisestään suhteellisen hyvää itsetuntoa. Kiitokset ja terveiset Jyväskylään!

Kuinka osuvaa?

Tulipa mieleeni, että Martti Servolla ja Napandereillahan on eräs tähän päivään ja tilanteeseen sopiva kappale. Reimarinvalssi. Ja se menee näin:

"Lalllalalllalalalllaaa lalallalallaalaaa

Purtemme merta kyntää
itää ja etelää
Sen laitoja tyrskyt näljää
Ei rantaa täältä nää
Epätoivoon ei syytä liene
Sillä tämmöistä tämä vain on
Jos väylältä eksyt niin siitä vain
Ota yhteys merivartiostoon

Ei pidä tutkaa syyttää jos kurssi on väärä
Sinä laivasi ainoa kapteeni oot
Käännä ruoria minne sun mennä on määrä
Matka vaikea perillä palkitaan

Jos kapteeni pelkoa näyttää
On edessä tenkkapoo
Voi kastinsa kapinaa käyttää
Silloin auta ei hii-o-hoo

Ei pidä tutkaa syyttää jos kurssi on väärä
Sinä laivasi ainoa kapteeni oot
Käännä ruosia minne sun mennä on määrä
Matka vaikea perillä palkitaan

Siks huomautus venelijöille
On edessä myrskyävää
Silloin elämän lokikirjaan
Tuhruinen merkintä jää

Ei pidä tutkaa syyttää jos kurssi on väärä
Sinä laivasi ainoa kapteeni oot
Käännä ruosia minne sun mennä on määrä
Matka vaikea perillä palkitaan

Lalllalalllalalalllaaa lalallalallaalaaa"

Vallanvaihto

...On uusinta uutta, kuuminta hottia. Enkä sano etteikö lainkaa paha asia. Kenties tämä oli juuri se mitä moni kaipasi. Eri syistä tosin. Siis eri ihmiset. Tässä on mahdollisuus, erilainen eritahoille, mutta kuitenkin. Mahdollisuus.

Mahdollisuus muutokseen, kasvuun (henkiseenkin) ja uudistumiseen.

Ja jos vastaikkainasettelun aika todellakin on ohi eikä sitä enää ole eikä tarvita, niin meillä ei voi olla mitään hätää. Jos puolueiden välillä ei ole kerran mitään eroja ja porvarihallitus, siinä missä punamulta, pitää huolta jokaisesta, myös vähempi osaisesta, niin ei hätää. Näinhän on luvattu. Ja vielä paljon hyvää till.

Katsotaan nyt miten käy. Pertti Salolainen ja Sauli Niinistö saattavat edustaa sellaista... harriholkerimaista linjaa, puolueensa sisällä. Siis jo hieman humaanimpaa elämänkatsomusta, jota on koetelleet henkilökohtaiset tragediat, koettelemukset ja henkiset kasvut. Erilailla kuin nuorempia, nälkäisempiä urapetoja, joilla on vielä verenmaku suussaan. Kuten Niinistö illalla sanoi, nyt Kokoomuksen hartioilla on suuri vastuu.

Minä en vain ymmärrä mistä se Matti Vanhanen keksi sanoa, että heillä oli paras ryhmä ja porukka. Eipä ollut. Kokoomus teki valtavan saavutuksen ja voitaisiin sanoa, että Kokoomuksella oli paras joukkue, mutta en unohtaisi myöskään Perussuomalaisia. Sillä heillä ei tasan ollut samanlaista budjettia, resursseja kampanjoida kuin isommilla. Se vaalivoitto minkä Perussuomalaiset näissä vaaleissa nettosivat, oli työvoitto. Ja sitäkin tulee arvostaa.

Demarit saavatkin miettiä vähän muutakin kuin sitä mikä oli nimenomaan tässä kampanjassa vikana. Syitä saattaa olla paljon ihan muuallakin kuin muutamien viikkojen kampanjoinnissa. Pitäisikö paljon enemmän tehdä vaalien välillä? Silloin voitaisiin ajatella, että itse vaalikampanjointiin ei kasaantuisi samanlaista painetta ja se toimisi kuten tavataan sanoa: muistutuksena siitä mitä viestejä neljä vuotta on ulos päin suunnattu.

Monoteistinen suhtautuminen puolueen sisällä ei selkeästi ole se kaikista rikastuttavin. Ylläri! Kun isoon puolueeseen mahtuu vain yksi Jeesuslapsi kerrallaan, niin siinä todella on munat yhdessä korissa, kaikki yhden kortin varassa. Sellaista ei yleensä tavata tehdä kuin äärimmäisessä tilanteessa. Johon nyt SDP on itse itsensä ajanut. Typerällä sisäisellä politiikallaan.

Missä ovat nuoret? Mistä edes tulossa uutta verta? Missä ovat nuoremmat kunnallisvaaliehdokkaat, kansanedustajaehdokkaat? Mistä heitä ollaan nostamassa? Ketä ovat puolueen huomiset toivot, tekijät ja taitajat? Kuka kaipaa puolueen sisään uusia naamoja, että ns. huomennakin olisi SDP:llä yli viisikymppisiä... jäseniä, ehdokkaita ja edustajia? Edes piiritoimistoissa.

Kun ei olla piiiiitkiiiin aikoihin haluttu panostaa tuleviin polviin, uusiin tekijöihin, lupaaviin lahjakkuuksiin, puolueen luonnolliseen uusiutumiseen, niin silloin tulos näkyy mm. näin. Sen EI pitäisi olla yllätys, sen EI pitäisi olla ihme.

Jos ja KUN yhden eduskuntavaalikampanjan suurin huoli ei ole puolueen menestys niinkään, vaan sen yhden ehdokkaan, niin minä sanoisin että silloin punainenlanka on kadotettu. Liikutaan veitsellä leikattavassa sumussa, rankasti vuotavalla veneellä ja kaiken lisäksi ilman sumutorvea. Sitä mennään todennäköisemmin karille kuin satamaan.

Jos ja KUN esimerkiksi Helsingin piirin vaalitoimisto osataankin sijoittaa niin, ettei sinne osu kukaan vahingossakaan paikalle (niin paitsi murtovarkaat, mikä on luonnollista), niin voidaanhan sitäkin pitää tietyllä tapaa lahjakkuutena. Sillä harva kykenee moiseen. Useimpien järki ja puhdas tilanvuokraan menevä rahallinen sijoittaminen (siis järki) eivät siihen pysty. Kuinka kapitalismin ja markkinatalous"hömpän" vastaista toiminta ja ajattelu onkaan, jos kieltäydytään hyväksymästä sitä perussääntöä, että liiketilan (joksi vaalitoimistokin voidaan lukea) kolme tärkeintä kriteeriä ovat: sijainti, sijainti ja sijainti?

Jos ja KUN puolueella on yksi henkilö, naama, jota suuri osa kansasta pitää fiksuna ja monella tapaa jopa ei-demarimaisena, mutta joka ei ole kuitenkaan ihmisiä/kansalaisia/äänestäjiä kylmäksi jättävä, niin miten tuo henkilö voitaisiin ohjastaa myös puolueen imagon ja julkisuuskuvan ...sanotaanpa vaikka kohottajaksi? Varmasti voitaisiin. Jos haluttaisiin. Mutta mikäli törmäämme jälleen monoteistiseen suhtautumiseen ja ajatteluun "muut jumalat ovat vääriä jumalia", niin olemme jälleen ladanneet kaiken yhteen koriin.

Jännittävää oli huomata, että Keskustalla oli Helsingissä paljon nuoria ehdokkaita. Mm. Alisha Hasan, jolla oli ainakin 2 suurtaulua Herttoniemen ja Hakaniemen metroasemilla. Jotka eivät ole ilmaisia. Veikkaisimpa, että Keskusta tukee myös rahallisesti nuoria ehdokkaitaan, joiden ei ollutkaan tarkoitus nousta eduskuntaan näissä vaaleissa, ei ehkä vielä seuraavissakaan. Mutta kunnalisvaaleissa kenties jo. Nk. tuotekehittely pitää vain aloitaa tarpeeksi ajoissa. Tehdä uusia ihmisiä tutuiksi.

Ja tätähän ei tee SDP. Hyvä kysymys voisi olla vaikkapa: Miksei?

Kuvat: täältä ja täältä

Lepopäivä - kuuteillekin

Vaalisunnuntai. Meillä enemmänkin lepopäivä. Tosin pitää imuroida. Minä pidän imuroimisesta. Tahtoisin sellaisen tehokkaamman imurin, jossa olisi pidempi putkiosa/kahvake, paljon erilaisia suuttimia ja näppärämmän kokoisen.

Aurinko paistaa, eli auzingo baistaa... Kohta ulos käppäilemään. Ikään kuin vaalikävelylle. Sitten imurointia ja vessan siivousta. Eli sitä mitä se valituksi tulevien kansaedustajienkin neljä vuotta tulee olemaan: likaisiakin töitä, järjestyksen ylläpitoa, hyvää yritystä, aherrusta.

Olisin kyennyt äänestämään, tänäänkin. Mutteihan sitä voitu tietää. Liikumme ±14 päivässä, eli saatan jakautua kahdeksi erilliseksi ihmiseksi hetkenä minä hyvänsä.

Vaikka minustakin on ihanaa, että auringonvalo on löytänyt tiensä taas pimeään pohjolaan, tunnen piston sydämessäni mm. kuuttien puolesta. Ei ole hyvä, että kevät tulee jo nyt. Se on joillekin elämän ja kuoleman kysymys. Ei tosin meille ihmisille. Me voimme ihan hyvin kuitenkin seiniemme sisällä, tukevalla lattialla...

Ostimme Tiinan kanssa eilen Aleksin 13:n alesta eriväriset viktoriaaniset kaulahuivitkin. Eli siis varusteistahan se on kiinni pärjääkö ihminen vielä hetken ilman korkeita plus lämpötiloja. Ja ainakin meillä on kova tarve saada käyttää noita viktoriaaniasia huivejamme, yhdistettyinä lenkkareihin, siis sekatyyliimme tuomassa glamourousta ja naisellisuutta.

Ei toivota vielä liian lämmitä. Pitää varoa mitä toivoo...

Kuinka pukeutua?

Katsoin Maria, mariaa ja siinä esiintymiskouluttaja Ismo Kallio antoi Maria Veitolalle vinkkejä siitä kuinka Marian pitäisi mm. pukeutua jos hualisi kansanedustajaksi. No kun Markku-serkku laittoi muotilinkkivinkkejä piti (tietenkin) suorittaa "Mitä Mä Ottaisin" -ajatusleikki. Koska olen vaatimaton, omiin sääntöihini kuuluu, että per sivu (tässä per linkki) saa valita kaksi (2) asua.

Eli millaisiin vaatteisiin sö muaa haluaisin pukeutua, mitä vaatteita kaappiini roikkumaan? Ja kun mietin, että missä minä näitäkin vaatteita pitäisi, keksin, että JOS olisin kansanedustaja...

Nämä olisivat välikausitakkejani, ainakin. Pitäisihän tietenkin olla myös muun tyylisiä ja mm. yksivärisiä. Mutta noin arkiseen aherrukseen, nämä olisivat juuri sopivia ja ehkä myös tuo oikeanpuoleisen päähine.

No nämähän ovat itsestään selviä valintoja. Kun katseli tv:stä taas juuri työnsä lopettaneen eduskunnan "historiapläjäystä", niin kaikilla tuntui olevan kovasti mustaa. Mietin, että miksi mustaa, mutta parempi kysymyksen asettelu olisi: Miksi niin tylsästi mustaa? Eli näitä käyttäisin eduskunnan istontokauden vaikka avajaisissa... Huomatkaa vasemmanpuoleisen asun kengät!

Nämä kaksi asukokonaisuutta kuuluvat jälleen nk. arkikäyttöön. Mutta ei haittaisi vaikka eduskunnan kahvioon osuisi joku paparazzo/-a. Tosin tuon meikin miettisin kenties (varmoja EI voida olla) uusiksi. Ja miten ihanat popot.

Ja edelleen ihan jokapäiväiseen käyttöön, kenties kuitenkin kevät- ja syyskausille sopivampaa rytkyä. Aivan extra ihquja! Varsinkin oikeanpuoleisessa asukokonaisuudessa sydämen saa pomppoilemaan kengät ja korut. Samat kengäthän on ehkä toisessakin, mutta mustana. Ottaisin kahdella värillä. Kiiitosh!

Nämä minä laittaisin, kun eduskunta lähtee purjehtimaan, sisävesiristeilemään... Kuten heillä joskus tuntuu olevan tapana. Tai sitten ulkkomaanmatkoilla, kun on ns. epävirallista aikaa. Vasemmanpuoleisessa ehkä yläosa ei olisi minulle juuri kaikista paras, mutta eiköhän siitä saisi jonkun muunkin version.

Tietenkin kansanedustajalla kuuluu olla ns. siistejä vaatteita. Mutta kuten Ismo Kallio sanoi, pitää niissä tuntea olonsa kotoisaksi. Ettei tule pöljä olo. No minulle ei ainakaan tulisi pöljä eikä liian seipäänniellyt fiilinki jos saisin todellakin pitää myös näitä ...hiuskoristeita.

Ja toden totta! Kansanedustaja edustaa myös. On kaikenlaista iltahippaa ja oopperassa käyntiä, pilettä ja hiletystä. Minä voisin edustaa Suomea myös Ascotin hevoskilpailujen "hattupäivänä", siis vaikkapa vasemmanpuoleisessa asukoonaisuudessa. Minä olen tavallaan hattuihmisiä, mutta pääni on niin tolkuttoman kokoinen (60), ettei siihen löydy helposti sopivaa päähinettä. Ja toisekseen Suomessa on tarjolla aika rajallisesti tarjontaa. Noin normaalilompakolle. Saati vähän runsaammallekaan. Saati isopäiselle.

Tietenkin pitää olla jotain arki- ja juhlaaikojen väliinkin. Vaikka niille päiville kun on dramaattinen olo. Ja turkiksethan olisivat synteettisiä. Oikeanpuoleisen hattuosaa ehkä mallaisin vielä muihin vaihtoehtoihin, mutta tuo takki huutaa: Verka Serduchkaaa!

Ihana vihreä! Näitä voisi ajatella eduskunnan urheilupäiville. Oikeanpuoleista (yhdistettynä vaikka trikoisiin) itse päivätapahtumaan ja vasemmanpuoleista iltatapahtumaan (huomaa housujen lahkeiden sporttisuus). Tai kun eduskunta käy katsomassa... kansallisurheilua pesäpalloa tai vaikkapa Suomi-Ruotsi -maaottelussa.

Ja sokerina pohjalla. Näitä kansanedustaja H. Kopra voisi pitää vaikka kotona, mutta kaikenlaisissa juhlissa: kissanristiäisissä, Japaneesian lähetystön coctailkutsuilla kuin Linnankinjuhlissakin. Meikkipuolessa kallistuisin ehkä (koskaan ei voi tietää) vasemmanpuoleiseen versioon, vaikka punaa ehkä sitten kuitenkin vähän korkeisiin poskipäihini.

Kuvat ja linkit mallistoihin:

KEVÄT/KESÄ 2007
McQueen
Galliano
Anna Sui
Lacroix
Gaultier

SYKSY/TALVI 2007-2008:
Galliano
Gaultier
Dior
Lisää Jean Paulia
Balenciaga

Ydinvoimaa

Ylen Radio Peili rocks! Se on jotakuinkin ainoa radiokanava, jota meillä kuunnellaan. Aamiaisella, arkena ja viikonloppuna, autossa, isän autossa...

Puhetta, puhetta, koosteohjelmia, puhetta, ajankohtaisia ohjelmia, tiedeohjelmia, puhetta, uusintoja, puhetta... Jotain mitä on kovin vähän useimmilla ratiokanavilla. Valitettavasti.

Osuin tänään isän kanssa autoon. Isäni, joka oli pakotettu pois työpaikaltaa, kun ikäloppu täti saapui kaupunkiin, oli jotakuinkin kuin talviuniltaan kevään tuloon herännyt mesikämmen. Tulenarka.

Radio Peilissä meni Tiedekahvila ja Gaian kosto. Eero Paloheimo puhui ydinvoimasta toimittaja Erkki Kauhasen kanssa.

Itsekään en ole ortodoksinen tai poliittinen ydivoiman vastustaja. Jos todellakin olisi argumentteja, jotka olisivat kestäviä minäkin voisin ajatella ydinvoimasta aivan erilailla.

Ja kuten Paloheimo toteaa ydinvoima on jo vanhaa teknologiaa ja siihen suuret satsaukset ovat kokonaan pois uusien teknologioiden kehityksestä. Sekä se, että uraania ei riitä loputtomiin. Tässä ollaan siirretämässä todellista ongelmanratkaisua todellakin vain seuraaville sukupolville. On siis järkiperäistä vastustaa vanhanteknologiaan panostamista, tulevaisuuden kustannuksella.

Minustakin vastustaminen vastustamisen vuoksi on vain typerää. Vastustaminen ilman asian pohdintaa tai järkeen perustuvaa argumentointia on minustakin ...dorkaa. Olipa poliittinenase (lyömäväline) mikä tahansa ja valittu sitten vain siksi että "se herättää ihmisissä tunteita" tai ns. kuuluu asiaan on vain... kuten sanonta kuuluu: How low can you go?

Samoilla linjoilla olen myös siinä, että poliittinen lähestyminen on ollut ...mielenkiintoista. Vasta kun suuret joukot, massat huomaavat ettei muutamien "pellepelottomien" pirujen seinille maalailut olekaan vain julkisuudentavoittelua ja hölynpölyä, niin poliitikot uskaltavat ottaa asian kunnolla käsittelyyn.

Harva laittaa itsensä likoon ja on valmis periaatteellisiin keskusteluihin per asia useamminkin kuin kerran. Kuten Matti Vanhanen, joka ei enää koe, että periaatekeskustelua ydinvoimasta tarvitaan, KUN kymmenisen vuotta sitten sellainen käytiin. Niin. Viime vuosituhannella.

Liikaa todellakin painaa se menettääkö yksittäinen poliitikko tai puolue kannatustaan, kuin että toimisivat kuten "sisimmässäänkin" tuntisivat oikeaksi. Ei. Enemmän painaa poliittinen"viisaus". Eli että taktikoidaan vain sillä kuka tai ketkä ovat suurimpia puolueita, eli vallassa. Vallassa vallan vuoksi. Ja toimia kuin trendien mukaan. Ei tulevaisuuden.

Kuten usein viisas isäni sanoi: "Joidenkin tulisi vain ajatella asioita sadan, kahden sadan vuoden mittakaavassa--", aivan. Tosin sitten aina yhtä kärsimätön geeniluovuttajani jatkoi: "-- Mä en nyt jaksaisi kuule osallistua. Usko jo". Ja tässä on monesti se miksi massa ei tunnu älähtävän. Kukapa haluaisi liikaa osallistua? Sitä leimaantuu niin helposti pirujen seinille maalaajaksi, hulluksi fanaatikoksi.

Kuva: täältä ja vähän till

"Kokki - hälyytä murharyhmä!"

No ei aivan sentään (ehkä), mutta tapauksesta on jo ilmoitettu porraskäytävän eteistaululla. Se voi tuntua nillitykseltä ja ylireagoinnilta, muttei se sitä ole.

Miksi pitäisi olla ok, että joku käy repimässä ja heittelemässä kukka-asetelman pitkin tasannetta (tässä pahimmat on nostettu jo pois lattialta, eli rikospaikka on korruptoitunut) ja vielä rosvoaa siitä kaksi isoa ruusua?

Tai kuten tapaus "Elefantin" yhteydessä voidaan kysyä: Miksei sitä olisi pöyristynyt tai kokisi henkilökohtaista mielipahaa?

Kun Sturenkadulla ovestamme vietiin niin katalasti ja julmasti kananretku (sellainen muovinen kanaretku, joita myydään koirille leluiksi) silkkinauhoineen, niin happi meinasi loppua keuhkoista. Tyrmäys oli valtaisa. Joku oli päättänyt, lähestynyt, ojantanut kätensä, tarttunut, liikuttanut, irrottanut, siirtänyt vaikkapa laukkuunsa, päättänyt kuitenkin ottaa, varastaa kananretkun ja poistunut. Eikä katunut, palauttanut.

Mutta ehkä muutaman viikon sen jälkeen ovessamme roikkunut "surugranssi" teki selväksi, ettei kananretkua ihan noin vain unohdettu, tapausta sivuutettu. Tyhmempikin tajusi tekstin: "Kananretkua kaivaten, Hanna ja lapset" ja fiksumpi satiirin.

Kukka-asetelmassa on vielä sekin, että se on yhteinen. Yhteiseksi iloksi tarkoitettu. Joku on tuonut ruukun, joku laittanut köynnöksiä. Ehkä muutakin, joka on sittemmin viety. Minä ostin ruusut ja punertavat kukat, että asetelmasta tulisi taas asetelma. Se ei ole edes sama kuin, että rappumme pitäisi maalata. Se on taloyhtiön asia päättää ja hankkia urakoitsija. Tai ainahan yönpimeydessä sekin voitaisiin tehdä itse...

Kukka-asetelmat ovat extraa ja siksi kun niiden kimppuun käydään herää miettimään: Kuka suuntaa suuttumuksensa tekokukkiin?

Rahat likoon

Euroviisut lähestyy ja kiitos Markku-serkun, pysyn eri maiden edustajista hyvin perillä. Suosikiksi on tämän päivän tutkailujen osalta muodostumassa Verka Serduchka, jonka Danzingin on ihan hyvä, mutta jolla on muitakin hyviä kipaleita. Ja siis myös glamourousvideoita!

On sanonta: Mitä enemmän, sitä enemmän. Ja se sopii tähän. Kitchiin ja glamouroukseen More is more on paljon osuvampi kuin less is more. Ja vanhana mummona haluan, että saan pukeutua näin, kuten mm. Verka MegaStar!

Vappupicnicbiisi 2007

Vappupäivän suurpicnic on kevään kohokohta. Se on tradiittio johon liittyy paljon tuntoja ja tiloja. Se on ystäväpiirimme erään osan suuri juhla, johon liittyvä stressaaminen ja järjestelyt vetävät vertoja joululle.

Mutta pakka on aina sopivasti levällään ja hajalla, joten yllätyksen armoille jää muutakin kuin sen vuotinen sää. Kokoonpano on esimerkiksi aina ihan yllätys. Tänäkään vuonna ei voida tietää ketkä osallistuvat, saapuvat ja liittyvät seuraan.

Pahalta ja synkältä näyttänee Säteilevän Simo-serkun mukaan saanti. Voidaan jopa todeta, että jotain olennaista jää puuttumaan, JOS Simo ei tule vapuksi Helsinkiin.

Joka vappu on ollut joku biisi tai paremminkin jonkun biisin kertosäe, jota on hoilattu. Muutama vuosi sitten se oli Jamie Waltersin Hold On, joka muodostui kevään yleishittikertziksi. Sen muistivat viime viikonloppuna kuulemma naapurirapun kihlaparikin...

Tänä vuonna koetan lobata Mange Schmidtin ruotsiräppiä Glassiiiigt, ihan jo sillä verukkeella että olen itse koukussa siihen ja kertosäe olisi juuri, preciiis sopiva.

SAK:n uusi mainos...

...on amerikkalaisvalmisteinen, lukee tämän aamuisessa Etelä-Suomen sanomissa. Joillekin tulee yllätyksenä, mutta JOS tv-mainos vedetään viimetipassa pois, niin se tulee monella tapaa kalliiksi. Uuden spotin tekeminen kovalla rahalla tarkoittaa yleensä myös sitä, että sitä tehdään useampi päivä.

Getty Images on vain yksi palveluntarjoaja, jolta kuka vain voi ostaa rahalla kuvamateriaalia omiin tarpeisiinsa. Osa kuvista on sellaisia, jotka jostain syystä ovat monella samaan aikaan käytössä (eri firmojen ilmoituksissa, esitteissä, netissä jne.), että joku huomaa ettei kuvia ole juuri Tähän Työhön spesiaalisti kuvattu. Osa materiaalista on usein auttamattomasti kovin amerikkalaisen TAI90-lukulaisen näköistä ja oloista. Suomalaisia kuvapankkeja tai skandinaavisia alkaa jo olla, muttei vielä ihan hurjasti.

Moni ei ehkä usko, mutta SAK:n hyllytetty tv-mainos on maksanut mukavan pyöreän summan, mikä alkaa kakkosella ja sen perässä on... 5 nollaa. Plus sitten ne spotin ajoon menevät rahat tv-kanaville. Siihenkään normaali ihmisen ymmärrys ei aina riitä. Se maksaa ihan röh-röh, eli sikana.

Että kyllä sillä hukkaan heitetyllä rahalla olisi saatu heittämällä mukava kolmio Hakaniemen Areenan talosta ja vielä pintaremonttiinkin olisi jäänyt...

Tsadilaiset ja muut

Olen Helsingissä syntynyt, 5. (EIPÄS liioitella!) eikun 4. polven Elannonjäsen, joka on asunut myös Vantaalla, Espoossa ja Hollolassa. Koulut on olen 99,9 prosenttisesti käynyt Helsingissä, myös autokoulun. Olen paljasjalkainen stadilainen, isänpuolelta. Äitihän on syntynyt Mäntässä... eipäs kun Jämsässä, siis Sämsässä (Jämsä on ranskalaisisttain: Sämsäää) ja asunut lapsuuden Helsingin pitäjällä...

Minulla mitään maaseutua vastaan ole. Muttei sinne mitään asiakaan. Kun ei ole sukulaisia juurikaan Kehä III:n ulkopuolella, niin... Mitä nyt Lahdessa käymme ja Kuusankoskella. Kulttuurishokkimatkailua olen harrastanut Tampereella, Turussa, Lappajärvellä ja joskus vuosia sitten mm. Vaasassa.

Isänäiti on Lappeenrannasta ja kaikki mummon sisarrukset, jotka kaikki ovat sodanjälkeen muuttaneet Helsinkiin tai ennen sitä Tukholmaan. Mummosta on nykyään (pää kun pehmenee) niin IHA NAA, että minä olen ihan karjalainen luonne. Jep, jep... Eli siis ihan puhdasverinen en ole isänkään puolelta. Mutta sehän on genetiikan ja evoluutionkin kannalta vain terveellistä.

Eilen keskustelimme taas siitä kuinka helsinkiläisiä vihataan tai ainakin inhotaan muualla Suomessa. Minä en moista oikein ymmärrä, mutten paljoa muutakaan. Mutta uskon tietäväni pitkälti mistä moinen johtuu. Nk. junantuomat (siis Helsinkiin muuttaneet ulkopaikkakuntalaiset a.k.a. pöndet, janitsaarit, landepaukut...) usein omaksuvat sellaisen asenteen, että kun saa kirjat Helsinkiin, niin sitten. Sitten sitä ollaan Jotakin. Parempia tai vähintään hienompia, kiinnostavampia, vetävämpiä... mitä nyt harhakuvia itsestään jokaisella voi olla.

Yritetään päästä kotiseudun murteesta, sanonnoista ja kaikesta eroon, ettei vaan erotuta joukosta. Opetellaan, että linja-auto on döfä ja kun mennää raitiovaunulla niin se on sama kuin menisi poralla... Käytetään kaikkia sanoja mitä nyt ollaan kuultu Salatuissa Eläimissä ja ties missä.

Sitten mennään kotiseudulle ja aloitetaan Helsingin tuhoaminen. Elvistellään ja leiskutetaan miten "Hezassa on sitten NIIIIIN paljon siistimpää -- Ai kauhee ku tääl ei ooo MITÄÄÄN duunattavaa. Baarejakin Hezassa on vaikka kuinka paljon...", kuka mistäkin. Ihan kuin siinä Reissumiehen vanhassa tv-mainoksessa missä raikulipoika tulee kotiin laina-autolla ja leiskuttaa kuinka menee niin lujaa, vaikka kaik on mennyt.

Sitten junantuomat harrastavat Helsingin rajojen visiointia kuin Raakel Hiltusen, Jussi Pajusen ja Jan Vapaavuoren so called Metropoliteam. Jos asuu Olarissa, ei asu Helsingissä. Silloin asuu Espoossa. Hyvinkää on uudellamaalla, sekin.

Totta on se, että meedia ja monet tahot keskittävät kaiken kerrontansa pk-seudulle. Eihän siinä ole mitään järkeä ja toisekseen se on kovin suppeaa. Suomi on pienen pieni kulttuuri ja etenkin kielialue. Pitäisihän sitä kaikella tavalla vaalia ja muistaa siinäkin kaikkien tahojen yhteisvastuu. Mutta junantuomat usein kärsivät "väärästä" taustastaan vuosikymmeniä eivätkä osaa arvostaa omaa perimäänsä. Ja se näkyy... Valitettavasti. Syytönhän ihminen siihen on mihin syntyy.

Äänestetty on!

Kun viimeinen raju revittely vaalikampanjoissa alkaa ja voidaan olla varmoja, että kaikkien "feissaajien" (eli Unicefin, Amnestyn, Planin yms. katustoukkaajien) joukossa on kansanedustajaehdokkaita tai heidän joukkojaan, niin Jotkut voivat sanoa: "Olen jo äänestänyt!".

Koska joskus on olo kuin Alberto Tomballa, kun pujottelee feissaajien ja muiden niskaan päälle hyökkääjien lomassa, niin sitä (ainakin allekirjoittaneella) soi päässä Martti Servon & Napandereiden Rinneraggaen kertzi:

"Reggea rinteessä soi...
Kuule kaiku toistaa
hoi hoi hoiiiii...

Reggea rinteessä soi
Porkka ja mäystin
hopeasompa
mitallikahvit
Alberto Tomba!"

Isäni ei kerran keksinyt Unicefin feissarille mitään muuta sanottavaa kuin: "Mä vihaan lapsia!", että pääsi etenemään. On vain päiviä kun feissaajia, Uutislehti 100:n jakajia, flaikkujen tunkijoita ja nyt vielä vaaliropakandaa tunkevia on ...vain liikaa samaan aikaan ja samassa paikassa.

Mutta kun on äänestänyt, saa osin ainakin kulkea rauhassa. Ellei halua olla julma ja mennä rosvoamaan näiden aikaa ja toteaa litanian lopuksi: "Ihan hyvältähän toi kuullostaa. Olen kyllä jo äänestänyt".

Koska äänestyspaikalle meno hitusen viivästyi, menimmekin pullakahvien sijaan Sikalaan syömään, tupakkipuolelle koska siellä on aidompi tunnelma. Hyvää oli.

Aamulla mieli oli äänestämisestä levollinen ja valintaanikin olin tyytyväinen. Tulee toimia kuten omatunto ja vaistokin sanoo. Nyt on oma osa täytetty, kansalaisoikeutta käytetty.

Nais...

Onneksi on vielä naistenviikkokin... Eiköhän se sitten riitäkin.

Jotainhan se kertoo (pakostikin), että pitää olla julistettuna naistenpäivä. Mitään kovin ylevää se ei kerro.

"En aio ylistää naista. Itse asiassa viimeinen asia mitä naiset yhteiskunnallisessa mielessä tarvitsevat, on kehuminen ja ylistys." Lainaus melkein täysin irti kontekstistaan...

Mutta kukapa tarpeetonta tai aiheetonta kehumista ja ylistystä kannattaisikaan. Siihen yleensä tarvitaan joitain muita vaikuttimia. Kuten pelko tai vaikkapa suosion tavoittelu... Mutta aiheesta kyllä jokainen. Olipa sitten NAINEN taikka ihan mies. Ihminen. Tai koira.

Nainenkin on vain ihminen. Ja ihmisellä on ihmisoikeudet. Ainakin siis puheissa, ei aina teoissa. Siksi kait tänäänkin on oikein kansainvälinen naistenpäivä. Kuten aina toivotan mummolleni Kustiksesta lähtiessäni "Elä ihmisiksi! Koeta edes.", niin sitä samaa kaikille muillekin!

Sivistys on SUURI asia

Niin sanoi isä Kiljunen. Eräs suosikki kohtauksiani Kiljusen herrasväki -elokuvassa, Pulla-koirakin oli päässyt kirjastoon.

Isäni kanta on, että en lue tarpeeksi, en tunne historiaa tarpeeksi ja olen ehkä jokseenkin sivistymätön dorka. Mutta onhan se tottakin. Mitä sitä kiertelemään. Onhan se häpeällistä.

Mutta onneksi en ole IHAN "daipperhead"-kamaa. Kuten Lotta Backlund kirjoittaa "Amerikkalaisten morkkaaminen on halpaa ja helppoa huvia. Hullulla on halvat huvit, ja idiootilla ilmaiset, vai miten se nyt menee? Oli miten oli, tsekatkaa tämä--"

Tuokin pätkä on vain yksi syy miksi oppivelvollisuus pitää säilyttää ja osoitus siitä että opetuksen tasoon tulee kiinnittää huomiota. Ja että ei yksin koulun, vaan myös kodin ja jokaisen meistä tulee kantaa vastuumme tulevista sukupolvista. Sillä rappio leviää helposti.

Pätkä on todistus siitä miksi ja mihin kirjastoja tarvitaan, miksi Yleisradiolta tulee odottaa §7 kohdan 3 (ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille suunnattuja ohjelmistoja--) mukaista ohjelmaa ja ylipäätään kaikilta median tahoilta jotain tasoa. Kukaan ei pääse vastuutaan pakoon.

Hupipätkä on itseasiassa aika traaginen. Tragikoominen, mutta loppupeleissä ei siitä hyvä mieli jää. Ja vaikka tietenkin tähän on valittu tietoisesti dorkimmat, niin... Kertoohan se jotain maasta, jossa kaikilla ei ole samat mahdollisuuden kouluttautua tai vaikka olisi, niin... Ei tarvitse. Pässi kulkee kiltimmin narussa...

Kuvat: kaapattu tästä videosta

Kriisi

Tuotakoon se julki, elän syvässä sosiaalidemokraattisessa kriisissä. Eikä tämä ole vitsi. Eikä tämä ole hauskaa. Koska minulle usko johonkin on tärkeää. Sitä ei voi verrata uskontoon, mutta se on uskoa ja toivoa yhteiskuntaan. Sitä ylläpitäviin elementteihin, kuten eduskuntaan. Kansanedustajiin ja siihen keitä kansaedustajiksi valitaan.

Kuulun toisaalta heihin, jotka haluavat äänestää ihmistä eivätkä puoluetta, mutta kuitenkin heihin joille puoluekannalla on merkitystä. Minä ymmärrän, sen paremmin miehiä tuntematta, Ruben Stilleriä kuin Jörn Donneriakin. Demareiden kanssa on raskasta.

Minä en kuitenkaan esimerkiksi ymmärrä sitä miksi nyt huudetaan sen perään ettei saisi olla vastakkaiasettelua. Ei ihmiset ole samasta puusta veistettyjä, samoista lähtökohdista, ympäristöistä. Ja vaikka kaikki me olemme ihmisiä (lihaa ja verrrta), niin samaan muottiin ei kaikki mahdu. Ja onko se nyt niin paha. Että on erilaisia näkökulmia? Sillä jos olisi vain yksi näkökulma, niin siinäpä olisi ahdasta elää. Suurimman osan ainakin. Se olisi diktatuuria.

Demokratia on pienessä mittakaavassakin usein (varsin usein) vaikeaa ja mitä isommaksi piiri käy, sen haastavammaksi homma menee. Ja ehkä se onkin demokratian haaste, kaiken muun lomassa. Kuinka osaamme sitä kaikessa mittakaavassa toteuttaa. Ja osaammeko?

Onko demokratia yksin enemmistön päätös? No joo, on. Mutta voiko enemmistö jättää suuren vähemmistön huomioimatta? Jos suhde on vaikka 60-40? Milloin syntyy tilanne jossa demokratia joutuu vaaraan? Tai sitä vain toteutetaan kökösti? Demokratia on vaikeaa. Toteuttaa ja elää myös sen oppien mukaan. Muistaa se arjessa ja pienissäkin asioissa. Nähdä se lähellä ja kaukana, niin aikana kuin matkana. Sen vaikutus yksilössä kuin yhteisössä ja aina yhteiskunnassa.

Ymmärrän monien antipatiat sliparidemareita kohtaan, mutta itseäni lähellä heitä on (onneksi) hyvin vähän. Jos yhtään. Minultakin palaa sen porukan kanssa hermo. Kauan on tiedetty, että sen porukan kanssa tie alkaa olla kuljettu loppuun.

Ja ikävä kyllä he ovat onnistuneet istuttamaan rikkaruohojen tavoin typeriä tapoja ja menttaliteettiä ympärilleen. Se on sitä kun on "talon tavat" ja sitten jokaisen uuden tulee selvitäkseen "hengissä" omaksuttava nämä tavat. Tätä on monissa paikoissa. Jokapuolella. Eikä se missään kanna hedelmää. Se ylläpitää vain ummehtunutta status quotota.

Mutta muutosta voi vauhdittaa sisältä päin... Onneksi on edes joitain, joihin vielä jaksaa uskoa. Mutta heitä ei ole montaa. Olemme aallon pohjalla.

Äänioikeutettuja 4 297 613

"Meistä äänioikeutetuista kuuluu ikäluokkaan 50 (siis täyttää 31.12.2007 mennessä 50 vuotta ) ja sitä vanhemmat 2 153 138. Nuorempiin ikäluokkiin eli alle 50 vuotta kuuluu 2 144 475 - siis niukka vähemmistö."

Niimpä niin. Ihan turha edes kirjoitta aiheesta itse. Lukekaa tuo Perässähiihtäjä, niin siitä karu kuva hienosti mieliinne maalautuu...

Remu Ässä II

Remus Ässä II on vielä jokseenkin kuosissa. Ykkönen kesti hieman yli vuoden, jonka jälkeen kaveri repesi lopullisesti liitoksistaan ja Jaakon oli käännyttävä Remu Ässien yhteyshenkilön puoleen ja ruikattava uusi, uljaampi Remu Ässä. Eli ihan Remu vaan...

Remu Ässä -nimi tulee (tietenkin) Remus-pakoputkista. Kukapa sitä ei tietäisi. Mutta nimihän on muutenkin oikein hyvä, siinä on rokkenrollia ja syvää viisautta.

Remu tuli yllään punainen ajohaalari, jonka Maire omatoimisesti poisti. Mairella on tapana greata leiriläisille ihan uniikit univormut (tikkausjälkiä ja lähmärähmälänttejä).

Remu oli muutaman kuukauden vaatehuoneessa ns. jäähyllä. Koska Remussa on Sitä Jotain mikä ajaa Maire-koiran joskus maaniseen tilaan. Ja sitä harva jaksaa kovin pitkään. Samanlaisella jäähyllä on nyt vuorostaan Osmo, jo toista kuukauttaan hänkin.

Sotiemme veteraanit

"Vuosina 1939–19845 Suomi taisteli.
Kaikki eivät palanneet sodasta.
Ne, jotka palasivat, tarvitsevat yhä apuasi."

Veteraanikeräysten arvosteleminen on sama kun sanoo, ettei kaikki lapset ole ihania, että osa on paskiaisia.

Sotaveteraanikeräysten arvosteleminen on vielä tulenarempaa, koska sodassa (kuinka loogista) taisteltiin, meille, Suomelle itsenäisyys. Olemme siis henkistäkin velkaa.

Mutta. Suomen Sotaveteraaniliitolla, Rintamaveteraaniliitolla, Rintamanaisten Liitolla ja jopa Kaatuneitten Omaisten Liitolla on varoja, paljon varoja. Omaisuutta, jota he eivät realisoi, pistä lihoiksi, rahaksi eivätkä anna niille, joille se raha on alkujaan tarkoitettu, kerätty, haluttu antaa.

Plus olisi mielenkiintoista taaskin kuulla ketkä kaikki kuuluvat tämänkin keräyksen piiriin. Oikeasti kuuluvat ja ketä oikeasti ovat.

Tästä olen paasannut ja aikaisemminkin maininnut, että televisiossa oli aiheesta joku aikaa sitten ohjelma. Ohjelmassa RAY:n mies sanoi, että kaikilta sotaveteraani- yms. liitoilta vaaditaan alasajosuunnitelma seuraavan 10 vuoden ajalle. Vain yksi on sellaisen tehnyt. Kaikki haluavat kupata RAY:ltakin vielä rahaa, keräysten ja oman varallisuuden päälle.

Kaatuneiden Omaisten Liittokin on fuusioitunut jonkun toisen liiton kanssa ja miten jännästi se nyt menikään (pelasti sillä nahkansa) on taas valmis jatkamaan toimintaansa, hamaan horisonttiin. Sillä miettikääpä käsitettä 'kaatuneiden omaiset'. Se on jokseenkin laaja. Ja JOS otamme epigenetiikan huomioon, niin tuohon kategoriaan mahtuu yllättävääkin yllävämmän moni.

RAY:n avustusta vuodelle 2007:
Suomen Sotaveteraaniliitto yht. 370 000 €
Rintamaveteraaniliitto yht. 279 000 €
Kaatuneiden Omaisten liitto yht. 20 000 €

lisäksi muita vastaavia:
Suomen Sotaveteraaniliiton naisjärjestö yht. 15 000 €
Suomen Sotainvaliidien Ruotsin piiri yht. 27 000 €
Rintamanaisten liitto yht. 137 000 €
Sotainvalidien veljesliitto yht. 617 000 €
Sotainvaliidien veljesliiton naisjärjestö yht. 18 000 €

Kaikki yllä mainitut tekevät yhteensä 1 483 000 eurorahaa yksistään RAY:n avustuksia. Plus vielä kaikki paikallisyhdistykset, jotka saavat muutamia tuhansia euroja kukin...

Sotiemmeveteraanit-keräyshän on jotain mikä kerätään näiden ja mahdollisten kaikkien muiden avustusten päälle. Tavoitteena on saada kasaan tällä keräyksellä 4 miljoonaa euroa. Ja se todellakin on extraa siihen nähden mitä liitoilla ja järjestöillä omasta takaa löytyisi varallisuutta. Mutta löytyykö tahtoa, solidariaa? Kuinka syvällä on ahneus ja omaneduntavoittelu? Onko tarkoituskaan tehdä liitoista ja järjestöistä tarpeettomia? Mistä saisi lisää sotaveteraaneja?Sillä mitä tarkoitamme käsitteellä 'sotiemme veteraanit'?

Minusta se on vain hurskastelua ja kaksinaamaista tekopyhyyttä järjestää näitä keräyksiä, kun jäljellä olevista Suomen sotiemme veteraaneista oikeasti voitaisiin pitää huolta. Sillä omaisuudella ja varallisuudella mikä on kasvatettu kaikilla keräyksillä j avustuksilla, lahjoituksilla ja testamenteillä ja mikä pitäisi käyttää POIS ennen kuin viimeinenkin mohikaani kuolee.

Minusta tässä vain haisee palaneen käry ja varsin pistävä sellainen.

Tyyli-Lyyli

Pitäytykäämme talvisessa muodissa, vaikkakin kevätkausi on jo lähes varpailla...

Koska Maire S. Hannikainen kulkee mielummin Stockmannin pääovista, on Mairellakin garderoopissaan gebardikuvioinen tekoturkispalttoo. Aivan kuten jokaisella hienolla rouvalla kuuluukin olla. Sellaisella joka käy Stockmannilla. Tramaattisella kauluksella (joka tosin kuuluisi olla alhaalla...).

Tämä kuva on viime kaudelta, eli edelliseltä talvelta. Sen tiedämme siitä, että kuva on otettu Smartissa ja kuvassa ehjänä ja mukana on pinkkihuovutusheijastinkin...

Tätä takkia pidetään lähinnä nk. paremmissa tilaisuuksissa. Tämä ei siis ole arkitakki. Tietenkin joskus on välttämätöntä juhlistaa arkeakin, jotenkin.

Speziaalin takista tekee myös se seikka, että isälläni on samaisesta kankaasta pikkutakki. Ja aivan selvyyden vuoksi: Mairen takki on tehty jämäpalasta, ei päin vastoin. Vaikka tosin olettaa voisi, että Mairelta jäisi enemmän kangasta yli.

Fuusiota ilmassa

Olen miettinyt taas miten tulee toimia tässä jonkin ajan kuluessa. Blogien suhteen nimittäin. Nythän olen jakaantunut kahtialle: säätämään ja paksuilemaan.

Jonkinlainen fuusio on vääjäämätön. Ehkä. Olettaisin ainakin. Voi olla hölmöä pitää raskaus-blogia kun ei enää ole raskaana... Ja säädöthän on sekaisin toden teolla sitten, kun raskaus loppuu. Olettaisin, että ainakin itsellä on.

Mutta olisiko syytä aloittaa Arvo Ylpön hengessä ihan oma kasvatukseen sekä vanhemmuuteen nojaava blogi? Liian paljon ajateltavaa - ei pysty. Mietitään tätä.

Kuva: täältä