Säädöt sekaisin

Säädöt sekaisin on blogi (ei enää pelkkä kokeilu). Me emme elä suppeassa maailmassa ja sanavapaus on aseemme, joten aiheet ovat varsin vapaita. Eiran demarina ja Erkki Vauramon suurena ihailijana kannatan avointa keskustelua ja mielipiteiden kirjoa. En lähde suureen itsesensuuriin, mutta yritän olla loukkaamatta omaa yksityisyydensuojaani.

tiistaina, toukokuuta 30, 2006

Lujaa laatua

Usein tulee mieleeni sellainen kuva (ihan aikuisten ihmisten ja oikeiden asioiden kanssa) päähäni, että ollaan koulunpihalla ja se karikatyyrimäinen öykkäri saa tehdä ihan mitä vain ja kaikki, opettajat sekä rehtori mukaan lukien, luikkivat vain pois alta. Ettei vaaaan nyt synny mitään meteliä ja ikävyyksiä.

Se ei ole se paperitiikeri vertaus. Paremminkin kasattava paperilada, jonka sisällä on vain ilmaa.

Miksi toimimme sellaisten kanssa, jotka ovat jo lakejamme henkeä vastaan rikkoneet? Voimmeko olettaa, että he jatkossa toimivat toisin, kun ovat jo toistamiseen saaneet tahtonsa läpi?

Rauhallisesti voin taas todeta, että olen vähän pettynyt. Päätöksen tekoon, seikoista jotka johtavat päätöksiin ja onko sisällöllä edes mitään merkitystä. Sillä jälleen mietin sitä, ettei sillä taida läheskään niin usein olla, vaikka pitäisi. Olen surullinen, tasa-arvon, sananvapauden, uudistumisen ja kehityksen puolesta. Niin paljon tulisi saavuttaa rohkeudessa, vahvemmat jalat tulisi jumpata joilla voisi seistä ja öykkäröinti pistää aisoihin.

Tunnisteet: ,

maanantaina, toukokuuta 29, 2006

Yhteentörmäyksiä

Eilen oli mielenkiintoinen tv-päivä. Ensin tuli katsottua hiukan ihmisen kehityshistoriaa Prisma Studiossa, sitten diivuudiiltä The Crash ja lopuksi Ykkösdokumentti Valkoisen vallan verkko.

Minulla ei ole ollut koskaan mitään ongelmaa siinä, että olisin kehittynyt jostain merenpohjan örkistä, apinasta tai Afrikan Lucysta. Se ei vaan ole minulle mikään herkkä aihe.

Mutta The Crashin ja Ykkösdokkarin välinen jännä yhteys pistivät kumpikin miettimään asioita. Elokuvan voima, sekin on nykyään jokseenkin harvinaista. Ja se yksinkertaisuus, yksi vahva ja kantava teema josta riittää revittävää. On se jännää, amerikkalaisuus tai mikä tahansa sulatusuunisuus. Minusta alkaa vahvasti tuntumaan, etten kyllä siellä haluaisi elää. Liian vaikeaa, raskasta ja stressaavaa. Ja se seikka, josta puhuttiin Prismassa, kieli. Kieli oli se seikka, joka teki Homo sapiensista muita vahvemman. Ja kuten The Crashissa niin selvästi nousi esiin, yhteisen kielen puute johtaa ikäviin väärinymmärtämisiin ja ties mihin.

Se ikävä tunne, joka tuli Ykkösdokumentista oli niin lohduton. Amerikkalaiset nyt pelkäävät oman amerikkalaisen valkoisuuden katoamista ja ennen kaikkea haluavat varmistaa vain sen säilymisen. Onhan se mielenkiintoista, kun ajatellaan, että alun alkujaankin valkoisia oli vähemmistö Pohjois-Amerikassa ja jota kuinkin kaikkialla, heillä oli vain tulivoima puolellaan ja röyhkeys, suunnaton röyhkeys. Toivoa on, kun suureen, vuosikymmenten kokoukseen tulee kaikista kiihkeimmät kahelit ja siinäpä se sitten.

Toisin on Venäjän maalla. Se pisti miettimään. Vaikka vain sitä, että mikseivät sitten vedä Venäjän rajaa vähän lähemmäs tänne Skandinaviaan ja anna "mutanaamoille" heidän maitaan takaisin, mutta ai niin... siellähän on vaikka mitä kaikkea, mistä saa Venäjän valtio rahaa. Voi, voi.

Moskovalaisista 40% on dokkarin mukaan sitä mieltä, että kaikki "mutanaamat" saisivat lähteä Moskovasta himaansa. Se siitä Venäjän suurvaltiosta, noin ajatuksen tasolla. Ja kuten ohjelmassa usein sanottiin, uusi polvi ei muista historiaansa. Venäjän White Power -liikkeessä on hurjaa myös sen väkivaltaisuus, sen sokean raivon lisäksi.

Mutta kokonaisuudessaan dokkarista jäi käteen se, ettei nämä ihmiset näe syytä kuin ihon värissä. Ei esimerkiksi sosiaalisissa seikoissa, koulutuksessa tai missään muussa kuin ihon värissä. Amerikan White Power -liikkeen uusi toivo selitti, että kun valkoisia ryöstetään, raiskataan ja tapetaan... Eikös siellä ryöstetä, raiskata ja tapeta ihan kaikkia. Maa jossa noin joka 130. on vankilassa (vertailun vuoksi Suomessa noin joka 1000.), niin siellä pitäisi miettiä vähän muutakin kuin ihonvärejä ja aseiden hankintaa (josta tuli katsottua aamun aloitukseksi kanssa jokin dokkari).

Minulla on niin hyvä olla täällä Alppiharjussa, parin hämäläisen, pohjaalaasen ja tsadilaisen ystävän kanssa, niin vähän yhteentörmäyksiä.

Tunnisteet: , ,

torstaina, toukokuuta 25, 2006

Mitä se rauha on?

Mietin jo eilen ja mietin jälleen tänään, kun katsoin Ulkolinjan Ennaltaehkäisevän sodan oppi- ohjelmaa, että mitä se rauha on ja millä kaikilla keinoilla sen saa.

"
Mitä seurauksia Yhdysvaltain harjoittamasta ennaltaehkäisevän sodan opista voi koitua? Sen mukaan Yhdysvallat voi ryhtyä sotaan mitä tahansa valtiota vastaan, jonka se katsoo uhkaavan omia etujaan. Synnyttääkö tämä maailmanpoliisin rooli vain lisää terroritekoja? Tuotanto: Journeyman Pictures Ltd."

Voin rehellisesti sanoa, että minua suututtaa Yhdysvaltojen jo pitkään jatkunut tapa "varmistaa oma turvallisuutensa ulkopuolisilta uhilta". Se on niin surullista ja niin absurdia. Samaan aikaan joka välissä hehkutetaan sitä kuinka Yhdysvallat ajaa vapautta ja kuitenkin rajoittaa sitä niin omilta kansalaisiltaa kuin rajojensa ulkopuolella asuvilta.

Rinnastus koulupihan isoon öykkäröivään poikaan ei ole liian kaukaa haettu. Jos et ole samaa mieltä ja samalla puolella, pilkullee, niin olet vihollinen. Jos vaikka hallusinaatioissasi niin ajattelet, se riittää. Toiset saa silloin tuhota. Siinä on iso dilemma niin demokratian kuin sen vapauden kannalta.

Jos minä nyt epäilisin, että joku joskus, ehkä, mahdollisesti, summa summarum päättääkin tehdä jotain mikä ei minua miellytä (siis ehkä, mahdollisesti, voi käydä niin jos kaikki menee kuten saan ne aivoituksissani menemään) voin lahdata vaikkai jonkun ihmisen, kokonaisen perheen, kaupungin, kansan, valtion.

Jos demokratia on olemassa vain Heille (parempi osaisille) ja imperiumin lait muille, niin voidaanko sitä sitten enää edes nimittää demokratiaksi?

Ja jos oletamme, että "nuo voivat joku kaunis päivä tehdä näin ja näin ja sitten ne keksivät tuhota meidät", niin hakeudutko hoitoon vai päätätkö tuhota koko paskan. Josta seuraisi siis tällä logiikalla rauha, maan päälle.

Kaiken sen tiedon jälkeen mikä meille on tähän mennessä kertynyt, niin laittaisitko aseisiin, pommeihin, sotimiseen enemmän rahaa kuin kukaan ja nipistäisit sitä sieltä täältä (peruskoulutuksesta, sairaanhoidosta jne.)?

Toisaalta lukutaidottomista saa hyviä sotilaita eikä niiden lukutaidottomat sukulaiset ja ystävät kirjoita yleisönosastoille, koska eivät osaa eivätkä saa kirjeitä rintamaltakaan, kun sekään ei siellä osaa.

Onko jollain toisella suurempi oikeus kuin toisilla? Tappaa tai elää?

Tunnisteet: , ,

keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

"No kun muutkin..."

Tämä on kanssa niiiin tätä. Typerää. Ja niiiiiin tyypillistä. Mutta tällekin asialle jokainen voi tehdä oman pienen osansa.

Voi sinnuu Jokitaipaleen, Eeva-Helena, nainen (palautetta varmaankin saa ellei suorastaan pidä lähettää: betsy@seiska.fi tai toimitus@seiska.fi). Pitääkö olla yhtä urpo kuin isommat ja ulkkomaalaiset lehdet? Ilmeisesti pitää. Se on vähän kyllä niin kuin siinä teiniä rasittavassa sanonnassa: "Pitääkö sitä hypätä sillalta jos muutkin hyppää?"

Ainahan voi, jos tilaa kyseistä laatujulkaisua, vaikka perua tilauksen ja siirtyä Ervastin divarin lauantaiaamun kirjakerhoon.

Kysehän on pitkältikin siitä, että joku raja. Jos on näin suppea ja rasittava, niin tekee juuri näin lapsellisen veemäisiä tekoja. Ei meidän todellakaan tarvitsisi tietää miltä ukko näyttää ilman Lordin naamaria.

Toisaalta on tietenkin hienoa, että suomalaisia vatuttaa tämä. Se on osoitus siitä, ettemme ole aivan rappiolla ja henkisesti pikkumaisia. Haluaisimme kunnioittaa vaikka selkeää pyyntöä, samalla luotua konseptia ja hyvää pössistä.

Mutta AINA on niitä jotka ei vaan kestä. On pakko pilata homma. Onneksi Suomeen, Rovaniemelle ja heavy skeneen mahtuu niin monta tuon näköistä kaveria etten minä miestä tunnistaisi. Enkä aio naamavärkkiä mieleeni edes tallentaa, ihan vaan vastalauseena (kusen)keltaisenlehdistön kiusaksi. Enkä opetalla ukon nimeä, olkoon Partasuu.

Tunnisteet: , ,

Working Girl

Tajusin eilen, että isäni on ollut vain piirun verran vanhempi kuin minä nyt, kun hän aloitti yksityisyrittäjän taipaleensa. Ei sitä kukaan ihmetellyt, että "noin nuori mies...", ei tietenkään.

Puhe oli yksityisyrittäjyydestä ja ykskaks huomaan etsiväni vastinetta lauseeseen: Tuollainen nuori lapseton naisihminen... Niin? Siis totta. Nuori, kyllä ja lapsetonkin. Sou?

Saako kilauttaa kaverille? Kysyä yleisöltä? Poistaa kaksi selkeästi väärää vastausta?

Toinen hauska kysymys samasta teemasta nousi eteen jo muutama viikko sitten. "Tajuatteko te, että se sitten sitoo vuosiksi?" Niin, onhan tässä työntekoon vähän sitouduttava seuraavaksi 37 vuodeksi, ainakin. Tavalla tai toisella.

Ja siihen aikaan pitää mahduttaa kaikenlaista muutakin. Ehkä niitä lapsia, koiran ulkoilutusta, ruuanlaittoa, jouluostoksia, lomiakin ja joku kiva harrastus.

Muutamassa konkurssissa rävettyneenä, työntekijänä, olen aika varma siitä että riski löytyy ihan kaikesta. Ja joskus kun työntekijän ominaisuudessa on kantanut sitä huolta firman tilasta, olen tullut ajatelleeksi että "miksi mä välitän, mähän olen vaaaan töissä täällä".

Muutamia kertoja olen olen mennyt ylempieni luokse ja kysynyt, että missä mennään ja miksi tuntuu nyt vähän siltä että joku mättää. Ei mikään ole mättänyt, kaikki on ollut "ihan hallinnassa". Lopulta se mitä minä olen asioille oikeasti ja aidon konkreettisesti voinut on ollut ottaa monon kuva peffaan. Ja se ei ihan ole sitä mitä olin ajatellut.

Vaikka olen huono matematiikassa ja aika monessa asiassa, niin osaan minäkin vähän ajatella. Rahaa pitää tulla niin, että siitä jää maksujen jälkeenkin jotain käteen, palkkaa. Kulut eivät saa ylittää tuloja ja jos ei ole kroisos, niin ei eletä kroisoksen tavoin.

Eikä sekään ole ihan totta, että vain yrittäjä itse joutuu venymään, tekemään töitä yli toimistoaikojen, joustamaan, vastaamaan asiakkaan puheluihin iltaisin, lähtemään pää kolmantena jalkana lomalla työmaalle tai hoitamaan muitakin kuin vain ihan oman tontin asioita.

Tunnisteet: , ,

tiistaina, toukokuuta 23, 2006

Aikaa 1 kuukausi

"Mitä?! Voi ei…" ajattelin, kun luin YLE:n sivuilta, että O-P Heinosen ja Ville Vilenin johtaman toimikunnan on kuukauden sisään jätettävä ehdotelmansa ensivuoden Euroviisuista.

Oi voi. Kumpa, kumpa vain…

Tunnisteet: ,

Ihan vaan siksi

Koska nyt vain on päällimmäisenä vuoden kuluttua Suomessa pidettävät viisut, niin olen miettinyt koko päivän kenet minä valitsisin juontajiksi ja miksi.

Osku Heiskanen ja Jarkko Valtee eivät ehkä sitten kuitenkaan istuisi parhaiten itse juontajapariksi, mutta back stagen "Miltä nyt tuntuu?"-juontajakaksikoksi kylläkin. Sekä kaikenlaisiin edeltäviin viisupippaloihin jne.

Selityskin on selvä. Euroviisut ovat niin gay, siis niiiiin GAY, että olisi vain asiallista panostaa näyttävämmin Euroviisujen lojaaleimpaan ryhmään. Toisekseen kaikki mitä ikinä ollaan Euuroviisuissa nähty on aina niin draaag, enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Pitäisi vain tehdä sitä vielä vähän överimmin. Ja siinä Osku ja Jarkko ovat niin hyviä, vetämään niin upeasti yli.

Olen päätynyt nyt siihen, että Roman Schatz ja Erkki Toivanen voisivat juontaa Euroviisut, koska en keksi naispuolisia henkilöitä. Siis yhtä jotenkin nasevia tehtävään kuin nämä kaksi.

Vaikka Schatz onkin syntyjään saksalainen, niin ei se mitään, koska Schatz on sitä mieltä, että "eniten diskriminoitu ryhmä Suomessa ovat keski-ikäiset miehet", eli ihan pätevä juontamaan Suomen viisuja. Erkki Toivanen on taas niin charmantti ja aito herrasmies, joka osaa kieliä, niin Erkki kävisi kuin nenä Euroviisujen päähän. Erkillä on myös mitä loistavin artikulaatio.

Minä haluaisin mielummin nämä kaksi miestä juontamaan Suomen järjestämiä viisuja kuin Mikko Leppilammen ja Heikko Paasosen (tai mikä se nyt on). Sillä tuollaisia siloposkisia, rusketusruiskutettuja nuoria miehiä mahtuu 100 tusinaan ja tilaa vielä jääkin. Ei se käy, se ei niin käy. Pitää olla rösöä ja kontrastia. Erkki ja Roman sitä paitsi hallitsisivat kielet melkolailla kattavasti. Sehän olisi aina plussaa.

Naisista, etenkin jo julkisuuteen nostetuista vaihtoehdoista kannatan Minna Haapkylää, koska hän on elegantti, hyvin suomalainen (viano ja viehkeä, suorastaan luomun kaunis), mutta samalla kovin eurooppalainen. Mutta olisiko näyttelijä myös hyvä juontaja, tässäkään tapauksessa? Hmmm…

Bettiina S. on ihan vekkuli, mutta pysyisikö Bettiksellä mopo kourassa? Se kun on niin rönsyilevä. Olisiko se niin väliksi? Mutta joka tapauksessa viisuthan tulee juontaa sekä suomeksi että ruotsiksi, koska se olisi virallista. Eli tavallaan toisen juontajan tulisi osata perfetto sitä ruotsia(kin). Niiiiiin… Marso B:hän kait osaa sitä ruattia ja Marso voisi olla ihan tosi jees. Marso on jo niin supisuomalaistunut käsite naminameineen, että tavallaan Marso voisi olla tosi jees. Vaikka Romanissa ja Erkissä on enemmän Sitä Jotain.

Noh, enhän minä tätäkään asiaa päätä, vaikka haluaisin kyllä päästä miettimään ihan virallisestikin kenet valitaan ja miksi.

kuva: http://www.showhat.fi

Tunnisteet: ,

Ou my Lordi

Tästä on puhuttu. Niin Suomen osallistumisesta Euroviisuihin ja siitä, että juurikin Lordi valittiin edustamaan hienoa ja jaloa kansaamme. Jos Lordia ei olisi lähetetty, niin minusta sinne ei olisi tarvinnut ketään edes lähettää. Kiakumiset ja humpat osaavat muutkin kansat hoitaa.

Ymmärränhän minä niitä fyysisesti ja/tai henkisesti vanhoja ja konservatiivisia Jumalaa pelkääviä, mutta antaa olla. Jos ei riitä selitykset, niin minkäs teet. Ei ne usko, että osa bändistä olisi mitään nuorisopastoreita tms. tai että laulujen sanoista voisi saada vähän osviittaa. Tai sitä, että Mr. Lordi on itse tehnyt maskit ja miksei olisi tehnyt, kun kerran osaa ja voi. Tai että minusta tuo on sellaista heavy (lausutaan kuten kirjoitetaan) normien karikatyyrisointia, etenkin 80-luvun.

Niin tai näin, Euroviisut on ensi vuonna Suomessa. Nyt on jo aika ihmiset reakoida. On kulunut tarpeeksi vähän aikaa Helsingin MM-kisoista, niin muistamme sen kamalan häpeän ja nolouden joka voi vaan syntyä siitä, kun kaikki on niin kamalaa. Kun valosöyksi kutsutaan kahta laservaloa, jotka kohtaavat yössä. Ja on vain vuosia aikaa, että sama voi pahimmassa tapauksessa toistua. Luotan kyllä Jungnerin johtamistyyliin ja jo Lordin Euroviisuihin kutsumisen myötä muuttuneisiin asenteisiin.

Mutta tuskin voi jäädä laakereille lepäilemään ja odottamaan muutoksen syntyvän itsessään. Pitää edes ilmaista että haluaa muutosta ja olla yhtenä pienenä äänenä, äänienmeressä. Puhua vaikka vain kulmakapakassa, että "ei kyllä sitten mitään kamalia kahisevia verkkareita vapaaehtoisille tai siis ylipäätään kenellekään!".

Minä ainakin kualen, jos sitten tämä voitto (joka saattoi olla monelle ja monesta eri syystä protesti. Protesti viisujen kökköyttä vastaan ja muutoksen puolesta.) ryssitään jollain tv-Kakkosen valaistuksilla ja ylipäätään kökköyksillä. Kerrankin olisi aito syy tehdä ihan erilaiset Euroviisut, sitähän koko Eurooppakin halusi.

kuva: täältä

Tunnisteet: ,

maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Elämä hajalla

Tähän on tultu. Kun jostain minulle aivan täysin irrelevanteista syistä Saunalahden piuha menee ykskaks poikki neljäksi päiväksi ( siis tähän mennessä kulunut aika), niin mistään ei meinaa tulla mitään. Tällaiset yllätykset ovat kaikkea muuta kuin iloisia.

Aivan, minun tulisi hankkia toinen piuha, ihan vaan varmuuden vuoksi, mutta jotenkin neljä päivää tuntuu ihan liian pitkältä ajalta, eli kohtuuttomalta. Varsinkaan kun asiasta ei olla edes ilmoitettu etukäteen. Mikä ehkä ei mitään muuttaisi ja toisekseen vain saisi kaikki vaihtamaan piuhaa jo etukäteen. Enkä minä nyt tiedä miksi minä nyt tavallaan maksaisin tuplahintaa, että asia sujuisi. Niin, kai vain pitäisi.

Työjärjestys menee joka tapauksessa ihan uusiksi, syntyy niin sanottu Sumplimisen Organisointi. Paperilappusille kirjoittelua, kamojen siirtelyä cd:llä, iPodilla ja kaikilla keksityillä keinoilla. Tehdään vähän taittoa (mutta sitä ei voikaan helposti sitten meilata), hakeudutaan paikkaan X, jossa joutuu tekemään manööverejä ko. konelle/koneella.

Ja kaikki tämä ihan työn merkeissä. Sitten sitä dorkana menee, aivan automaattisesti, konelle katsomaan josko netistä löytyisi... Auts! Ei tietenkään sinne siis dorka hei pääse. Seuraavaksi sitä kohta ajattelee, että jos sitä tarkistaisi... Dorka! Ei se toimi dorka hei!

Olisi niin kiva kuulla, vaikka ihan vain kuinka kauan vielä tämä piuhattomuus kestää. Ja jos siinä menee vielä tämä viikko niin se, se on jo sandaal! Silloin olen pöyristynyt. Ja jos mitään ei edes ilmoitella, niin pöyristyn sittenkin. Pöyristelyä siis tiedossa.

Tunnisteet: ,

torstaina, toukokuuta 18, 2006

Väärin on aina väärin

Otsikot "Lasta ei saa lyödä, se sattuu " ovat minusta sikäli hassuja, että onhan se päivän selvää, että lapseenkin sattuu jos lasta lyö. Sama kaava on minusta jotenkin myös siinä, että pitää teroittaa eläimiin myös sattuvan.

Eikö se ole ihan loogista, jos elukoillakin on verta pumppaava sydän, sisäelimet ja vaikka vain tuntoaisti, että eläinkin tuntee kipua? Moni sanoo, että "mitä te joidenkin eukoiden hyvinvoinnista välitätte, hoitaisitte ensin ihmisten asiat kuntoon". Niin noh. Totta tuokin. Mutta jos väkivalta ja eläisuojelurikkomukset sallittaisiin, niin se lopulta rappeuttaisi sitä rajaa missä väkivalta vihdoin olisi tuomittavaa. Tässä olen vähän hindulaisella linjalla.

Siksi minäkin kävin allekirjoittamssa eläinsuojeluadressin ja siksi minusta Teemu Mäen kissantappotaide ei ole hyvän maun rajoihin mitenkään mahtuvaa eikä oikein muuta kuin moralitonta sensaationhakuista sadismia. Vaikka Teemu Mäki sanoisikin, ettei kissan tappo ollut tahallista (mutta siihen meni kuitenkin 3 kirveniskua ja kuusi sekunttia) eikä eläinrääkkäystä, niin kyllä se on. Jos tietoisesti hakee kissan eläinsuojeluyhdistyksestä tällaiseen tarkoitukseen, niin hei... Kaveri tuskin tuli siellä maininneeksi miksi haluaa kissan. Minusta tämä jo täyttää harkitun eläinrääkkäyksen merkit.

No ehkä sekin olisi taidetta, jos hakisi jonkun yksinäisen vanhuksen jostain vanhainkodista ja tekisi saman. Kuka sellaista vanhustakaan kaipaisi. Tai joku orpo lapsi jostain köyhästä maasta, mitä sekään tekisi vaikkapa munuaisella, kun sen elämästä ei kuitenkaan tule mitään juhlaa. Jos haluamme siis olla oikein kärjistäviä. Mutta sellaiseksi se maailma menisi ja meidät kaikki yllättävän nopeasti.

On vähintäänkin kiusallista, että nykylääketiede eteni toisenmaailmansodan aikana Saksassa aimo harppauksin ja taitaa olla vaikea eritellä lääkettä tai lääketieteenalaa, joka ei olisi siitä hyötynyt. On kiusallista, että niin paljon tehdään eläinkokeita. Ja on kovin turhaa turhamaisuutta nykyvaateteollisuuden aikana pukeutua turkikseen, siksi että se on "niin lämmin".

Minusta on oikein suotavaa ja mukavaa, että pieni lapsikin oppii ettei eläintäkään saa tökkiä, repiä, töniä, istua selän päälle tai mitään tämän tyyppistä. Se kehittäköön vaikka lapsen empaattisia taitoja ja toisten olemassaolon kunnioitusta.

Kuva: http://www.rspcaqld.org.au/archives/default.htm

Tunnisteet: , , ,

Tämä on metka mainos

Minun omasta subjektiivisesta mielestä tänä keväänä valmistuneista Turun AMK:n sirkuslinjalaisista lahjakkaimmat ovat Sirkus Metkan kaksikko sekä Vigoureux Sasu.

Ja koska keltanokkia pitää auttaa mahdollisuuksien mukaan ja heitä jelppiä nousemaan ansaitusti pinnalle, niin kannan oman korteni kekoon.

Viime kesänä Heurekassa nähty "Varis ja Orava" (oikealta nimeltään Pihalla) -esitys oli sananmukaisesti kokoperheen esitys. Mutta hei, oravat on vaan nokkelia ja varikset ihanan pöljiä.

Niin halutessaan varmasti onnistuu myös saamaan kokoonpanoon Vigoureux Sasun. Uskallan suositella.

Tunnisteet:

Maagisia hetkiä

Eilen Stoassa mietin ensimmäisenkin esityksen aikana sitä miten asiat käsitetään. Suomessa Nuevo Circus ei ole ihmisille tuttua. Suurin osa ainakin nuoremmista katsojista oli odottanut jotain uudenvuoden sirkusesitystä.

Se on vähän sama kuin Simpsonit. Piirretyt eivät aina ole nk. lastenjuttuja. Vaikka kylläkin näissä esityksissä oli jotain sellaista, josta minusta lapsikin saa ahaa-elämyksiä. Miten niin pienet eleet ja kekseliäisyys voivat olla hienoja ja niin mahdollisia itsekin toteuttaa.

Un cirque tout juste
On ihana päästä hetkeksi sellaiseen tilaan, jossa on satumainen tunnelma. Puutarhatonttumainen ukkeli slipoverissa ja teryleenihousuissa tekee vähäeleisiä liikkeitä, soittaa vinyyliltä ranskalaista iskelmää, laulaa pari säettä playbackinä ja käärii palloja pieneen mattoon.

Eikö kuullostakin kiehtovalta? Hän oli niin mainio.

Fritt Fall
Jonnasta tämä olisi ollut "kaikkien aikojen esitys", ellei Maksim ottaisi pieniä lipsahduksia niin rankasti. Jonna onkin sitä mieltä, että meidän tulee hankkia Maksimille koirankasvattajan opas. Sillä Maksim on ehdollistunut agressiivisiin purkauksiin/voimasanailuun, jos vaikkapa pallo tippuu.

Ja täytyy tunnustaa, että sydän kurkussa odotti ja samalla toivoi, ettei vaan pallot lipeäisi. Ja ihan turhaan se Maksim ottaa nämä pienet lipsahdukset niin rajuina epäonnistumisina, koska ei ne tarkoita vaikkapa minulle katsojana mitään, ehkä vain inhimillisyyttä. Toisekseen se kireys ja manaus sitten saa ne pallot putoilemaan. Negaatio luo negaatiota. Maksimin pitäisi muistaa, että tällaiset purkaukset katkaisevat sen maagisen olotilan, johon pääsee katsojana. Miten joku voi olla niin taitava heittelemään palloja ja suurimman osan todellakin saa pysymään ilmassa.

Rinneradion musikaalinen osuus oli myös varsin hurjaa ja omalaatuiset soittimet ovat aivan in ja pop. Se mistä kaikesta saa irti musiikkia ja millä kaikin tavoin on erityisen mielenkiintoista.

Tänään vuorossa olisi REC kello 19 reikäleipä. Onneksi on arkeen vähän sirkusta. Vielä on pari esitystä jäljellä. Suosittelen lauantain esitystä O/I. Siinä mielikuvitus pääsee laukkaan ja upeaan raviin läpi sadunhuuruisten nummien.

http://kulttuuri.hel.fi/stoa/ohjelma/cirkoaero_fi.html
http://www.circoaereo.net/

Tunnisteet:

tiistaina, toukokuuta 16, 2006

Tekijän oikeudet

Kaikki tietävät ettei piraattituotteita saisi ostaa, se on vähän niin kuin laitonta. Mutta sitten asioita selitetään sillä, että aidot jutut maksavat liikaa. Sitten voidaan lähteä perustelemaan vielä sillä, että on jotenkin ymmärrettävää, että itsekin haluaa kantaa niitä samoja tai siis melkein samoja statussymbooleja (status tila, tilanne; [yhteiskunnallinen] asema) kuin ne, joilla rahaa on ollut alkuperäiseen. Tai kuunnella samaa musaa, ihan omalta koneelta eikä vain radiosta.

Anus plagiation
Joskus sanotaan, että "mä vain sain sitten kait saman idean (samoihin aikoihin) kuin..." tai vedotaan siihen, että asiat ovat vain niin sellaisia että samoihin johtopäätöksiin vain päädytään.

Immateriaalioikeus on kovin monelle täysin tuntematon käsite. Se onkin monimutkainen ja -tahoinen asia. Immateriaalioikeus usein tuntuu "vähän naurettavalta", kun joku onkin "itsekkäästi" sitä mieltä etteivät muut voikaan ihan noin vain käyttää ideaa, suunnitelmaa, musiikkia, tekstiä jne. miten sattuu ja ilman korvausta.

Jos jollain on ollut hyvä idea (olipa se sitten arkkitehdin, laulajan, virkkaajan tai kenen vain), niin sen röyhkeä kopioiminen ei ole hyvä juttu. Toisten töiden käyttö ilman lupaa tai lähteen ilmoittamista ei ole suotavaa, se on vähän niin kuin moraalitonta.

Hyvät tavat
Kun woosteriläis-jeevesläinen menettely ei ole enää vallalla, niin minusta olisi vain hyvä (etenkin työasioissa) siirtyä mustaavalkoisella-menettelyyn. Väännetään ne rajat ja limitit vaikka rautalangasta.

On ikävää jos asiakas sanoo: "no löysin halvemman painon, että tämä onkin sillä selvä" eikä koe, että suunnittelustakin pitäisi suorittaa jokin korvaus. MInulla itseasiassa on tekijänoikeudet suunnitelmaan, vaikka asiakas onkin ne minulta pyytänyt. Minä olen ne suunnitellut. Enhän minäkään voi teettää ilmaiseksi remonttisuunnitelmaa tai sisustussuunnitelmaa ja hakea sitten tekijät Eestistä.

Edit: siis maksamatta suunnittelusta.

Monesti on mainostoimistojen kilpailuttamisesta jäänyt kuva, ettei uutta toimistoa oltu edes hakemassa. Pikemminkin uusia ideoita, ilmaiseksi.

Tiedetään eräskin graafisenkurssinvetäjä, joka teetti "ihan noin vaan hatusta" tuntityönä oppilailla kaurapuurolesepaketin. Muutaman kuukauden kuluttua eräät oppilaat olivat huomanneet kaupan hyllyllä tuotteen, joka erehdyttävästi muistutti kurssityötä. Tosin jos kahdesta "vähän lainaa", niin onhan se jo vähän niin kuin kollaasi.

Joskus on törmätty dilemmoihin, kun alussa kenellekään ei ole tullut mieleen, että vaikkapa johonkin kaikille tuttuun esim. patsaaseen liittyisi mitään erikoista. Kun se näkyy uutisissa ja lehtikuvissakin lähes päivittäin. Kuitenkin siihen voi liittyä ja aina kannattaa tarkistaa liittykö, jos aikoo tehdä vaikkapa ko. patsaasta kampanjansa "tähden".

"Mitä pahaa siinä nyt on jos vähän vaan..."
Kyllähän jokainen tietää, että jos joku alkaa kopioimaan sinua niin se rupeaa ärsyttämään ja voi muuttua pelottavaksikin. Pienenä tämä tarkoitti, että joku muukin oli löytänyt Seppälästä samanlaisen paidan. Mutta jossain menee se raja ja se ylitetään.

Tunnisteet: ,

maanantaina, toukokuuta 15, 2006

Älä unohda onnitella!

Löysin Ervastin divarista viime vuoden puolella loistavan kirjan, josta on ollut jo useamman kerran apua. Välillä jonkin onnittelun keksiminen on jokseenkin työlästä.

Ahti Kallion vuonna 1946 toimittamassa kirjassa on onnittelutekstejä ja puheita nimi- ja syntymäpäiviä ym. tilaisuuksia varten.

"Lukijalle. Älä unohda onnitella! Se on olevinaan niin pieni asia, mutta omasta kohdastamme kukin tiedämme, miten hyvältä tuntuu, kun meitä itseämme onnitellaan jonkin saavutuksen, työpaikan saannin tai vaikkapa vain syntymäpäivän johdosta. Asianomainen onnittelijakin ikäänkuin kasvaa silmissämme."

Kirjassa on myös onnitteluja ammatin mukaan. Tämä sopiikin päivän teemaan.

Pankkivirkailijalle
Tänäpäivänä soisin,
jos vainon voisin,
ne setelit taskuus tiputtaa,
jotk' olet sä saanut niputtaa,
joka talon mä tahtoisin liputtaa.

"Jokaiselle ihmiselle on hänen oma persoonansa tärkeä. Tuskin on yksilöä, joka voi pitää samantekevänä ulkopuolisten suhtautumista itseensä."

Tunnisteet:

Kotikutoista kauneutta kätevästi

• Appelsiini-jogurttinaamio
Sekoita appelsiinia luonnonjogurtin kanssa tehosekoittimella. Voit käyttää myös pelkkää appelsiinista puristettua mehua. Levitä iholle kymmeneksi minuutiksi. Naamio viilentää ja rauhoittaa. Jogurtti puhdistaa ja ravitsee, jotta appelsiinin sisältämä C-vitamiini imeytyy ihoon.

• Jogurtti-mansikkanaamio
Sekoita muutama survottu mansikka luonnonjogurtin kanssa ja levitä iholle kymmeneksi minuutiksi. Jogurtti puhdistaa ja ravitsee ihoa, mansikan vitamiinit saavat jälleen veren kiertämään.

• Öljy-hunaja-jogurttinaamio
Luonnonjogurtti, hunaja, kaurahiutaleita, helokki- ja oliiviöljyä sekoitetaan keskenään ja levitetään iholle. Jättää mahtavan lopputuloksen! Tämä naamio sopii myös hiusten hellimiseen.

• Hedelmä-naamio
Sekoita tehosekoittimella mansikkaa, papaijaa, nektariinia, kurkkua ja kananmuna. Levitä iholle kymmeneksi minuutiksi. Tässä vitamiinipommissa on kaikki ihosi kaipaamat ainekset!

• Luumunaamio
Murskaa luumut tehosekoittimella tahnamaiseksi, sekoita sen jälkeen maustamattoman jogurtin kanssa. Levitä seos iholle ja anna vaikuttaa 15 minuuttia. Mikäli haluat kuorivan naamion, seokseen voi lisätä vehnäleseitä. Luumuissa on paljon ihon kaipaamia vitamiineja, antioksidantteja ja kivennäisaineita.

• Suklaa-kasvonaamio
Suklaan rasvapitoisuus pehmittää kuivemmankin ihon. Sulata tai lämmitä suklaata mikrossa, sivele kasvoille, mutta ei silmänympärysiholle. Kun suklaa on kovettunut, irrota se varovasti. Tämän jälkeen iho puhdistetaan vielä huolellisesti puhdistusmaidolla.

• Ruis-hunajanaamio
Ruisjauhot sekoitetaan hunajan kanssa. Seoksen annetaan vaikuttaa viisi minuuttia, sen jälkeen se pestään huolella pois.

Ruis-hunajanaamio pehmentää ihon ja kuorii sitä. Mikäli olet allerginen ruisjauhoille, ei kannata kokeilla!

Teksti: Kirsi Pitkäranta

• Hiuksiin kiiltoa
Hiukset saa kiiltäviksi ja elinvoimaisen näköiseksi kun viimeiseen huuhteluveteen laittaa lorauksen omenaviinietikkaa. Eli pese hiukset normaalisti, laita hoitoaine ja huuhtele pois. Lorauta omenaviinietikkaa johonkin kippoon jossa on vettä, ja kaada tämä etikkavesi hiuksillesi. Voit vielä suihkutella pelkällä vedellä jotta etikan haju lähtee pois.

• Kuivan ihon kuorinta
Sekoita sokeria tai suolaa pieneen määrään oliivi-tai ruokaöljyä. Hiero se kasvoihisi ja pese pois.

• Normaalin ja rasvaisen ihon kuorinta
Laita kippoon pieni määrä alpron maustamatonta jogurttia, ja sekoita siihen sokeria tai suolaa. Hiero se kasvoihisi ja pese pois.

• Kuivan ihon kasvonaamio
Sekoita kaurahiutaleita ja loraus oliiviöljyä kipossa. Jos sinulla on ruusun tai kehäkukan terälehtiä tai jotain yrttejä kaapissa tai pihalla, niin lisää niitä. Seoksesta pitäisi tulla sellainen puuromainen sotku. Jos seos on liian nestemäistä, lisää kaurahiutaleita. Levitä seos kasvoillesi ja anna vaikuttaa muutaman minuutin ajan ja huuhtele lopuksi vedellä pois. Ihosta jää ihanan pehmoinen.

Toinen vinkki: Jos sinulla jää kaurapuuroa kattilanpohjalle, niin voit laittaa tämän kuivahtaneen ja kylmettyneen kaurapuuron lopun kasvoillesi. Kuulostaa oudolle, mutta toimii!

• Normaalin ja rasvaisen ihon kasvonaamio
Sekoita kaurahiutaleita, ruusun tai kehäkukan terälehtiä tai yrttejä tai esim.koivun lehti silppua alpron maustamattomaan jogurtiin. Levitä seos kasvoille ja anna vaikuttaa muutaman minuutin ajan. Huuhtele vedellä pois. Voit tehdä naamion myös pelkästä alpron jogurtista ja kaurahiutaleista. Ja voit laittaa kasvoillesi myös ihka oikeaa jäähtynyttä kaurapuuroa.

• Lämmittävä kokovartalotahna
1 dl aloe vera -geeliä
1 rkl karitevoita/voipuunvoita (shea butter)
1 rkl rosmariiniöljyä
½ rkl piparjuurta

Sekoita kaikki ainekset yhteen sähkövatkaimella kunnes tahnamaista. Huuhtele vartaosi lämpimällä vedellä ja sivele tahna raajoille, vatsalle ja selälle. Harjaa/hiero tahnaa ihoosi n. 2min. Huuhtele ja taputa kuivaksi.

• Omenainen puhdistaja öljyiselle iholle
2 rkl maustamatonta soijajogurttia
1 kuorittu omenansiivu
1 tl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä

Yhdistä kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita täydellä teholla n. 30 sekuntia tai kunnes seos on tahnamaista. Sivele sormilla seos naamallesi pyörivin liikkein, varsinkin rasvoittuville alueille. Huuhtele lämpimällä vedellä.

• Kasvonaamio kuivalle iholle
½ kypsä avokado
1 kypsä mansikka
1 tl seesamöljyä
½ tl sitruunamehua

Kuori avokado ja poista kivi. Muussa mansikka avokadoon haarukalla kunnes tahnaa (möykkyjä saa olla). Lisää öljy ja sitruunamehu ja sekoita kaikki hyvin yhteen. Levitä sormilla seos koko naamalle silmäaluetta lukuunottamatta. Pidä naamiota 5min, kostuta kasvopyyhe lämpimällä vedellä ja pyyhi sillä naamio pois. Huuhtele lämpimällä vedellä.

• Hedelmäinen jalkakylpy
5 dl ananaspaloja
5 dl papaijapaloja
5 dl soijamaitoa

Laita hedelmät tehosekoittimeen kunnes se on mössöistä. Keitä maitoa kattilassa kunnes se höyryää muttei kiehuvaksi. Yhdistä hedelmämössö ja maito tarpeeksi isoon astiaan, johon jalkasi mahtuvat. Pidä jalat kylvyssä 20min, sitten huuhtele.

• Parantava käsivoide
1 dl merisuolaa
1 dl öliiviöljyä
2 rkl kookosöljyä
1 rkl rosmariiniöljyä

Sekoita kaikki ainekset yhteen ja hiero seosta käsiin minuutin ajan. Huuhtele lämpimällä vedellä ja taputa kuivaksi.

• Kynsinauhoja pehmentävä kylpy
7 dl kasvimaitoa
1 rkl oliiviöljyä
vauvaöljyä
2 rkl sitruunamehua

Yhdistä maito ja oliiviöljy mikronkestävään kulhoon, johon mahtuu molemmat kätesi. Lämmitä seosta mikrossa minuutin. Kylvetä käsiäsi nesteessä 5min ja taputa kuivaksi. Hiero muutama tippa vauvaöljyä kynsinauhoihisi. Poista ylimääräinen öljy sitruunamehussa liotetulla pumpulipuikolla.

• Viilentävä puhdistaja öljyiselle päänahalle
1 dl suuvettä
1 dl omenaviinietikkaa

Huuhtele hiukset lämpimällä vedellä, sitten tee jakaus vasemmalle puolelle päätäsi, joka ulottuu otsastasi niskaan asti. Käytä pumpulia tai kaada seos suoraan päänahallesi jakausta pitkin. Tee toinen jakaus muutaman sentin keskemmälle ja toista. Jatka jakausten tekoa ja seoksen lisäämistä kunnes olet käynyt koko päänahan läpi. Odota 5min ja huuhtele hiukset. Pese shampoolla ja muotoile normaalisti.

• Lämmin kurpitsa jalkanaamio
1,2 dl säilöttyä kurpitsaa
1 tl oliiviöljyä

Laita kurpitsa kannelliseen astiaan ja lämmitä mikrossa minuutin ajan. Lisää oliiviöljy ja sekoita kunnes paksua tahnaa. Sivele seos jalkoihisi ja kierrä ne kelmuun. Vielä pehmeämmän ihon saavuttamiseksi lämmitä kaksi pyyhettä kuivaajassa ja kierrä jalkojesi ympärille. Anna vaikuttaa 15min ja huuhtele sitten lämpimällä vedellä.

Tunnisteet:

perjantaina, toukokuuta 12, 2006

Mainoszarffikot 2006

Keskiviikkona oli Korjaamolla (Töölössä) kaksi merkittävää tapahtumaa, Markkinointi Instituutin (jatkossa Tuutin) mainosgraafikkolinjan portfolionäyttelyn avajaiset sekä Mikko Leppilammen levyn julkkarit.

Tänä vuonna Tuutti on maksanut [lue: satsannut] kuukauden verran näyttelyyn. Se on hienoa, kiitettävää ja noin kolmeviikkoa ja kolme päivää enemmän kuin edelliseen portfolionäyttelyyn. Toivottavasti seuraavakin luokka saa saman mahdollisuuden.

Pari oppilasta sai, siis pokkana pyysi, paremmat painosponssit (kuoret ja paperit ja muut painatukset) kuin tämä edellinen luokka, jolta itsekin valmistuin. Meidänkin olisi pitänyt, vaikkei sillä nyt niin olekaan väliä, plus se on jo mennyttä.

Hekin jakautuivat ryhmiin: markkinointi poppooseen (kutsut, jullarit, webi jne.), näyttelyn rakentajiin sekä avajaistoimikuntaan (ohjelma ja muu). Hyvä. Luulisi aina tällaisen selkeyttävän ja jopa helpottavan kaikkien elämää sekä ajankäyttöä.

Kuten olen jo vuolaasti todennut, niin eihän se taida mennä niin. Ehkä kyse on myös siitä, että jos oma mahdollisesti tehty ehdotus visusta tai mistä ikinä ei mene läpi, voi lapaset lyödä tiskiin ja seisoa hamaan loppuun tumput suorina.

Mutta kun tehdään kuitenkin julkista näyttelyä, jonne on tarkoitus kutsua ja saada muitakin kuin omat vanhemmat ja kaverit, niin... Noh, olisihan se suotavaa, että alan opiskelijat haluaisivat hoitaa jutun joka tapauksessa "ammattimaisesti" muutenkin.

Kerron tässä välissä, että allekirjoittanut käsitteli käsiohjelman kuvat, kun Kukaan ko. luokalta ei niitä voinut/kerennyt [lue: halunnut] tehdä. Hyvä tavaton. Minä nimittäin tiedän, että tasan yksi teki kaikki painomateriaalit ja sen oman portfolionsakin, kävi töissä, teki muutaman friikku jutunkin ja hankki koneiden lisäksi avoimen painosponssin, painatuksen kutsuihin ja näin. Joten odotin sitten jotain tajunnan räjäyttävää näyttelyn rakentamista ja avajaissäpinää.

Pah! Kaverit hei. Ei selitetä, että suhtaudutaan käsiohjelman kuvaan kuin CeeVee:hen, jos ei kiinnosta lunastaa kutsussa ja kaikessa annettua lupausta wautsiwausta ja jos se CeeVeekään ole kummoinen. Avajaisissa pitäisi olla skumpan lisäksi myös Sitä Jotain. Eikä sitä kylläkään ollut.

Siksi oli niin helppo ennä sinne Leppilammen julkaisutilaisuuteen, varsinkin kun sai vielä drinksuslipareita. Ja siitä hyvästä minä Juuso Syrjän sanoin: esitän Leppilammen fania hetken. Vislaankin kaupan päälle. Ja vaikka ihan siksi, että siitä videosta tulisi ok, kun Syrjä oli meidän kurssin tv-spottikurssin vetäjänä ja on ihan hyvä jätkä.

Noh, jos ei osata näyttelysuunnittelukurssinkaan jälkeen toteuttaa yhtä pientä tilaa, ottaa tilaa (kuutioita) käyttöön, niin voi voi. Ihan turha opiskella mainoszarffikoksi, sanoa että on "alalla". Ei se olisi ollut niin vaikeaa eikä vienyt niiiin paljoa aikaa eikä vaivaa. Kuten Jonna sanoi: ei se ole kiinni opiskelusta, asia olisi pitänyt tajuta muutenkin. Jos näyttely rakennetaan muutamassa hassussa tunnissa, jolloin aikaa menee kädet taskussa kattoon sylkiessä, niin se näyttääkin siltä.

Ainoa hyvä puoli on se, että hyvät työt nousevat entistä paremmin esiin. Onneksi olkoon siitä heille, joille kunnia kuuluu.

Tunnisteet: , ,

Lady myöntää jos ei osaa

Niin se kuulemma menee, Amerikan prinsessa -ohjelman asijaintuntijoiden mukaan ainakin.

Minusta se nyt on vain kaikkien ajan ja vaivan säästämistä, jos sanoo heti ettei mitään osaa ja/tai/edes ymmärrä.

Joskus sitten tietenkin pitää olla valmis korvaamaan rahallisesti jollekin toiselle taholle tai kenelle nyt ikinä oman kyvyttömyyden paikkaaminen.

Tunnisteet:

torstaina, toukokuuta 11, 2006

Heitä kaveri voltti!

Nyt kun vielä muistan, niin kerron että ensi viikolla aion laajentaa reviiriäni Itäkeskuksen Stoaan. Aion mennä katsomaan sirkusta, Circo Aereon kymmenenvuotis juhlaesityksiä. Ehkä jopa ihan hullun monta kertaa.

Luen Liza Marklundin ja Lotta Snickaren kirjaa 'Helvetissä on paikka naisille jotka eivät auta toisiaan'. Olen vasta lukaissut ensimmäisen osan, joka käsittelee lapsuutta, kouluaikoja ja jo synnytyssairaalassa syntyviä sukupuolisia odotuksia, toiveita sekä suhtautumista. Ikävää, mutta onhan se vähän niin, kuten kirjassa todetaan.

Tytöt eivät saa olla aktiivisia, puheliaita, telmiä samassa mitassa kuin pojat. Tyttöjen kuuluisi olla hiljaisia, auttavaisia ja harmittomia. Pyydän nyt anteeksi, omasta puolestani, että olen ollut äänekäs, aktiivinen, toimelias tyttölapsi ja aion pysytellä samalla linjalla jatkossakin. Olen aidosti pahoillaan, jos ja kun se jostain tuntuu rankalta.

Sirkuksessa minusta on hienoa ensinnäkin se, että ihmiset voivat olla pukeutuneita ihan miten vain ja mitä överimpää, sen parempi. Toisekseen se, että naiset ja tytötkin voivat ja saavat olla aktiivisia, toimijoita. Mutta varmasti sirkusmaailmassa asiasta voi olla monenlaisia mielipiteitä.

Mutta Stoaan vaan muutkin! Siellä on tarjolla uudemman kerran Circo Aereon loistava ja kerrassaan kihelmöivä O/I.

http://kulttuuri.hel.fi/stoa/ohjelma/cirkoaero_fi.html
http://www.circoaereo.net/

Kuva: täältä

Tunnisteet: ,

lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Nillitän – siis olen

Huomasin tänään, että pinnalla on monta asiaa, jotka kipinöittävät. Luokkaretket [lue: holhous ja lässyn lässyn], ikäluokkakeskustelu, pätkätyöt ja siihen liittyvät solmut, Makasiinit ja ihan yleinen hengenheikkous.

Yleensä erilaisissa ryhmätöissä (kuulemma aina) homma menee niin, että jotkut (dorkat) tekevät suurimman osan ja yleensä ne, joilla on nk. parempaakin tekemistä ja ns. omakin elämä eivät tee juurikaan mitään.

Miksi on dorkaa, että jotkut tekevät asiat, joista on yhdessä ja yleensä läsnäolevista enemmistön päätöksellä sovittu? Hyvä on. Joskus tulee "poissa oloja", ihan järkevästä syystä, mutta silloinkin asiaintiloja voi tiedustella. Mutta jos ei edes kiinnosta, niin mitä hel...!?

Usein törmätään myös siihen, että halutaan olla mukana, nimellisesti, mutta varsinaisesti ei tehdä mitään. Mitään mikä voisi viedä hitusen aikaa ja vaatia nippasen vaivaa. Mutta jos suurin osa feidaa, loput näkevät kertaa feidaajien määrän aikaa ja vaivaa. On otettava se riski, että yhdessä tehty voi mennä syveen ja saveen, mutta se että tulee korjaamaan tähdet taivaalta on epäkunnioittavaa ja ei oikeasti kuulu sinulle.

Okkei. On dorkaa suostua tällaiseen typeryyteen, toisten töitten tekemiseen. Mutta suuremassa skaalassa kyse onkin siitä, että jotain syntyisi. Ehkäpä jotain mistä voisi ilomielin sanoa olleensa mukana.

Minulla on tällaisestä aivan tarpeeksi kokemusta, jo aivan lapsuusvuosilta. Periaatteessa minusta on ollut ihan jees tehdä asioita ja tehdä ne sitten niin, että ne on tullut tehtyä a) kunnolla, b) niin kuin ne tulisi tehdä (minusta) ja c) eipä ole tarvinnut miettiä osaako kukaan, koska olen itse ihan osannut. Mutta sitten se loputon nillitys, kun kaikki on jo tehty. Voi v***u [vappu]! Noh, pileet , kouluprojektit ja muut pikku jutut ovat olleet ja ovat vain ...juttuja.

Mutta sitten ihan jo oikeasti merkittävissä asioissa, vaikkapa koulun lopputöissä, loppunäyttelyssä ja ihan vaan Töissä. Ja aikuisten ihmisten kanssa. Ei hyvä. Ihan v***un ei hyvä. Siinä vaiheessa ne selitykset "paremmista tekemisistä" ja muut ovat niin syvältä suolesta. Ollaan niin ammattilaisia ja täynnä Puff-egoa, että kaiken sen huutelun jälkeen moinen käytös on jotain, mikä kertoo vain ulkokultaisesta ymmärryksestä.

Ja kun kaikilla muillakin on se työ, mahdollisesti parisuhde, perhettä (lapsien lisäksi tähän voidaan laskea omat vanhemmat), sosiaalinen elämä, ongelmia (kaikilla on ongelmia) ja diipa daapa. Miten joidenkin jutut ovat Isompia kuin muiden? No eihän ne ole...

Moni sanoo, että "hei, noihan se just menee" aivan kuin se olisi jokin puolustus. Ei se ole.

Tunnisteet: , ,

torstaina, toukokuuta 04, 2006

Willow & Verantwoordelijkheid

Eli Vapaus ja Vastuu. Jälleen kaksi kaveria. Hekin ovat kovasti tulilinjalla ja heihin aina vedotaan, heidän peräänsä huudellaan. Missä on Vapaus ja missä on Vastuu!?

En nähnyt kokonaan eilistä A-talkin kansalaispalkka keskustelua (Edit: nyt näen uusinnan). En tiennyt Makasiinien riehunnastakaan vasta kuin vappupäivänä enkä nyt oikein osaa valita puolta. Enkä valitse.

Hyvä on. Käsite siitä mikä on työtä ja mitä mistäkin pitäisi korvata palkan muodossa on kieltämättä mielenkiintoista. Mutta A-talkin keskustelussa esitetty perustoimeentulo kaikille, koska työtä on myös tuttujen ja ystävien auttaminen on minusta vähän hoh-hoijaa. Ja toisekseen... Työttömät saavat jo nyt rahallista korvausta. Ja jos kaveria auttaa, niin...

Minusta tärkeämpää olisi miettiä vaikkapa pätkätyöstä muodostuvia dilemmoja, esimerkiksi eläke-asiaa tai sitä milloin pätkätyöläinen voi hankkia vaikkapa jotain omaisuutta johon tarvitaan lainaa, eli vakituiset tulot tai vaikkapa lapsia. Yleensäkin miettiä ja keskustella yhteiskunnallisista asioista. Olla kiinnostunut.

Luen hyvin hitaasti Pajamäen Ahne sukupolvi -kirjaa. Minusta siinä on kuitenkin pointteja, rivienkin väleissä. Tai minulle kirjaa lukiessa erää ajatuksia. Jos meidän vanhempiemme sukupolvi on tehnyt paljolti itselleen suotuisia päätöksiä ja osin ovat unohtaneet omat vanhempansa ja lapsensa, niin onko meillä Vapaus tehdä samoin? Onko kellään ylipäätään Vapaus unohtaa toiset?

Uutisissa oli, että tämä vanheneva joukkio (etenkin naiset) ovat huolestuneita vanhuuspäivistään. Tähän voisi todeta lakonisesti: niin makaa kuin petaa. Tuosta sukupolvesta ei aivan kaikki voikaan olla rauhallisia sen suhteen miten elo rullaa kymmenen vuoden kuluttua.

No voinko minä vain todeta näin ja näyttää kinnasta vanhemmilleni? Olla kantamatta taas sitä Minun vastuutani? En voi. Enkä tietenkään voi olla tyytyväinen tietynlaiseen lyhytnäköisyyteen, jota on harrastettu monella tapaa, monessa mielessä jo vuosikymmeniä.

Kun perhekäsitys ja tietynlainen yhteisöllisyys on hämärtynyt ja muuttunut on sen myötä ja vanavedessä tullut näitä muitakin, isompia asioita. Yksinäiset ihmiset, niin vanhukset kuin lapset, nuoret ja kaikella tapaa syrjäytyneet. Jos ihmisiä liittää yhteen VAIN jokin baari tai työ, niin siihen jää vielä ammottavia aukkoja. Jos tuttavien ja ystävien auttamisesta pitäisi aina ja ehdottomasti saada rahapalkkaa (viitaten kansalaispalkkaan), niin kyllä se minusta on sääli.

On myös totta, että pitää olla mahdollisuus menestyä. Sitähän kaikki kuitenkin, tavalla tai toisella myös itselleen, muodossa tai toisessa toivovat. Ja ilman työtä ei yhteiskunta menesty. Ikävä kyllä yhteiskunnan on tuotettava, että sillä olisi varaa pitää edes jotenkin huolta kansalaisistaan. Eikä siihen riitä progressiivinen verotus kansalaispalkasta. Ja siltikin tarvitaan vapaaehtoistyötä, monella tapaa. Niin koulujen luokkaretkien maksamiseen, urheilutapahtumiin ja vaikka vain roskien keräämiseen Kaivopuistosta vappupiknikin jälkeen.

Palatakseni vappuyöhön ja tähän keskusteluun, niin sanoisin että ei ole hölmöä, vaan tyhmää heittää kaasupollo tuleen. Ja minusta palomiesten ja myös poliisin hakkaaminen on vastuutonta vapauden puolesta taistelua. Eikä riehunta ehkäpä ollut varsinaisesti mellakointia, suuren maailman tyyliin, mutta lapaset lähtivät kuitenkin mopon kanssa Nelostietä pohjoiseen.

Vapaus ja Vastuu ovat vähän niinkuin siiamilaiset kaksoset, niillä on paljon yhteisiä elimiä, jotka eivät voi toimia ilman toista.

Tunnisteet: , , ,

tiistaina, toukokuuta 02, 2006

Vau vappu!

Vappu on minustakin (kuten Annastakin) vuoden mukavin juhla, ainakin vappupäivä on. Ja jälleen aurinko hiveli lämmöllään tunnelman kertakaikkisen mahtavaksi. Oli ruokaa ja juomaa riittävästi, seurue mitä parhain ja sitä lämpöä riitti.

Moraalis-eettiset, libidolliset, ihmissuhteelliset, poliittiset ja muut debatoinnit maustivat mukavasti muutenkin värikästä kattaustamme.

Kymmenen tunnin jälkeen oli aika kasata tavarat, kerätä roskat, oman seurueen jättämät jäljet ja suunnata kotiin. Ja aamulla oli hyvä olo.

Kuva: http://www.antti.dk/gitanes2.html

Tunnisteet: ,