Minua ei voi pitää minään luomuilijana tai kierrättäjänäkään, mutta tietynlainen yhteiskunta- ja luontovastuu minullakin on.
Taloyhtiömme pihaan on tullut pahvi-, kartonki- jne. astiakärry, jonne voi viedä maito yms. tölkit, wc-rullat, pahvit, paperit ja muut. Ihan hyvä. Itse polttaisin pahvit ja paperit, jos vain voisin, esimerkiksi kivassa takassa. Pihassa on ollut biojäteastiakin, jota kieltämättä en kovin hyvin ole hyödyntänyt. Nyt on siis aika ryhdistäytyä. Aion hankkia kaksi kuvan jätevaunua, jolloin voin paremmin lajitella bio-, seka-, pahvi- ja muut jätteet.
Eräällä työpaikalla sain nakin, minun piti hankkia uudet roskakorit. No voi. Koska ketään ei kiinnostanut valita moisia, valitsin sitten sellaiset, mihin voi laittaa paperit erikseen. Toimistoissa tunnetusti tätä tulee paljon ja monessa muodossa. Kiinnostiko ketään tai edelleenkään käyttää tätä suht helppoa roskakorimallia, oikein? Ei, tietenkään. "Siis ihan älytöntä, kuka jaksaa nähdä tämän vaivan? Ihan to-del-la hankalaa" Daaa'Ah! Todellako? Jälleen kerran Pyhä Laiskuu oli ilmestynyt kuvioihin.
Tunnen tämän käsitteen "roska päivässä" ja olen täysin sen kannalla. MInusta siihen pitäisi jotenkin sisällyttää myös toiminta-ajatus "älä roskaakaan", mutta sehän on hitusen paranormaalia, koska Me roskaamme NIIIIN paljon. Lähinnä mietin niitä, joiden mäyriksen käärepahveja keräilin tänäkin aamuna tai suklaapatukan kääreitä. Leninpuistossa on melko hyvin roska-astioita. Go P-L!
Meillä on picnic setissä aina vartavasten roskapussi, vaikka aina joku tuo tuomisensa pussissa, 2 tuhkakuppia ja varalta usein jätesäkkikin (jonka voi lahjoittaa vaikka lopulta pullonkerääjälle). Minusta vain on tosi mukavaa jättää se picnicpaikka siistiksi, aivan kuin siinä ei olisi oltukaan. Minä pidän puistoista ja viheralueista, minä olen todellisuudessa etenkin kaupunkipuistojen suuri ystävä.
Ja tästä syystä minua ottaa jakeluun melkoisesti ne, jotka istuskelevat missä milloinkin ja jättävät jälkeensä muistutuksen siitä millaisia sikoja me todellisuudessa, toden totta, olemme. Mäyräkoiran kääreitä, rikottuja pulloja (joista joku voisi saada rahaa), snäkäripapereita (joilla rotat ja lokit pysyvät hyvässä kannassa) ja yleistä sotkua, piikeistä nyt puhumattakaan.
Minua asia vihastuttaa myös siksi, että minulla on koira ja myös koska käytän kesäisin läpsyttymiä ja koska minulla on pieniä ihmisystäviä, jolloin haavoittuminen on vain ihan oleellisesti mahdollista. Siksi minä kerään pullonpalasia kuin minäkin "niuhottaja". Mietin eräänä päivänä, että pitäisikö kaupungin järjestää pulloastioita, jotka muistuttaisivat vanhoja roskakoreja vai/ja jokin kampanja "Pidä pullo ehjänä".
Olen päättänyt, että kerään eteeni tulevia roskia, vaikka missä ja alan kierrättämään paremmin omat jätteeni. En aio alkaa Linkolaksi, mutta ihailen silti miestä. Ja ehkä aion hieman tilanteiden osuessa kohdalle asioista mainita, vieraillekin ihmisille.
Pieninä koululaisina keräsimme joka kevät jokainen jätesäkillisen roskaa Keskuspuistosta. Se oli vähän pelottavaa ihan pienenä, hitusen persiistä isompana ja jotenkin vain ihan kasvattavaa. Siellä näki miten "leiriläiset" osin pitivät tonttinsa siisteinä tai kuinka pahalta näyttivät ne hylätyt "leirit", joita harakat ja muut olivat repinneet palasiksi. Sieltä löytyi yleisesti eväspapereita, pornolehtiä ja ties mitä. Koko Keskuspuisto on varmasti edelleen täynnä typerien ihmisten typeriä roskia, vaikka niitä kerättäisiinkin noin tuhannen oppilaan voimin joka kevät.
Kaikkien tulisi ottaa hanskat käsiinsä ja jätesäkki ja mennä katsomaan lähimpään puistoon tai pöpelikköön, mitä kaikkea sieltä löytyy, hämmästys voi olla suurikin.
Kuten Keskuspuistossa vieläkin kylteissä sanotaan: "Päin mäntyä käy sen ihmisen tie, joka roskat ja jätteet metsään vie."
Kuva ja tuote täältäTunnisteet: palavat hihat, työ ja minä, valintoja, vapaus ja vastuu